Ehkä siitä vielä koira tulee... (:

Riina on nyt parina viime päivänä yllättänyt rauhallisuudellaan. Eli kun tullaan vaikka lenkiltä niin se voi ihan rauhassa vähän vaikka natustaa lelua tai levätä, ei tartte jatkuvasti säätää jotain... Tällänen käytös on erittäin toivottavaa vaihtelua siiheen normaaliin sähellykseen... (: Just tämmönenhän koiran pitäis ollakin, eli rauhallinen, mutta kun tehdään jotain niin syttyy siihen. No, tänä iltana tää mukava vaihtelu kuitenkin loppui ja Riina muistutti että pentuhan se vasta on ja pentujen kuuluu säheltää... Se oli eilen syöny yksin ollessaan yhtä mattoa ja tänään se sitten tuli ulos. Oltiin just tultu sisälle lenkiltä kun koira alkaa juosta ympäri kämppää ja jälkeen jää vaan vana huonosti sulaneita maton palasia. Eihän siinä voinu muuta kun nauraa ((: Tosin tätä "esitystä" seurannu siivoominen ei sitten enää naurattanukaa, sitä oli nimittäin JOKA paikassa... Että näin meillä vietetään perjantai-iltaa, pankaas paremmaks! (: Leikin osalta tää päivä on ollu ihan huippu, Riina on leikkinyt ihan mahtavsti ja tosi innoissaan. Sekä ulkona että sisällä on leikitty, ulkona sujuu edelleen selkeesti paremmin. Ulkona leikin lomassa on myös tänään otettu seuruuta ja I-S-M. Jostain syystä seuruu meidän parkkipaikalla jännitti Riinaa, syytä en tiedä mutta loppuun otettiin kuitenkin vielä seuruuta toisessa paikassa, missä sitten ei jännittänyt. Aamulla otettiin vähän tunnaria ja kävipähän taas vanhanaikaisesti. Tehtiin kerran, mallisuoritus ja tehtiin vielä toisen kerran, ei niin mallisuoritus. Mikä siinä on että ikinä ei opi, vaan aina se ahneus iskee... "Otetaan nyt vielä kerran kun meni noin hyvin..."

Vauhdikas iltapäivä

Tänään on Riinan kanssa leikitty ahkerasti, pääsin nimittäin suht. aikasin koulusta niin iltapäivällä oli hyvin aikaa touhuta kaikkea. Leikki tuntuu sujuvan paremmin ulkona kuin sisällä, johtuisiko siitä kun siellä on enemmän tilaa...? Iltapäivällä otettiin sitten myös vähän ruutua ja luoksetuloja. Meidän luoksetulo joutuikin tänään todelliseen testiin kun oltiin jäällä lenkillä. Riina oli vapaana ja aika kaukana meni yksi hiihtäjä. No, Riinahan sitten lähti sen perään ja hetken jo ajattelin että sinne meni, mutta sitten ryhdistäydyin, kutsuin sitä mahdollisimman innostavasti ja tulihan se luo herkkujen pienellä avustuksella (: Olin tästä erittäin tyytyväinen, tilanne nimittäin toistui vielä samalla lenkillä ja silloinkin Riina totteli oikein mallikelpoisesti. Ai niin, ja se silmätippojen laittaminen sujuu muuten jo ihan hyvin, vaikka alussa näyttikin siltä että eihän siitä mitään tule. Kai se on niin että harjoitus tekee mestarin...

Eläinlääkärissä...taas...

No joo, ei mitään sen dramaattisempaa kun että Riina on jostain onnistunu hankkimaan silmätulehduksen. Siispä käytiin tipat hakemassa ja nyt oikein innolla odotan miten niitten laittaminen sujuu... Jouduin tänään toteamaan, että luultavasti Sabin kanssa ei vähään aikaan kannata tehdä yhtään mitään, sillä tänäänkin kun pallolla leikittiin/vähän treenattiin niin yhdessä vaiheessa näytti kivuliaalta. Lopetin tietty heti siihen. Sabillahan siis nyt on täysi kipulääkitys päällä jatkuvasti ja hyvin todennäköisesti se joutuu koko loppuelämänsä lääkkeitä syömään ): Toisaalta sitten taas parempi niin kuin että olisi jatkuvasti kipuja... Riinan kanssa on tänään leikitty hyvinkin innokkaasti ja sen lisäksi iltapäivällä otettiin vähän tokoa. Tehtiin puunoutoa, tunnaria ja vähän seuraamista. Ensin kuitenkin leikittiin. Sitten innostin Riinaa kapulalle, iskä piti sitä sillä aikaa kiinni. Palasin Riinan luo ja päästettiin se irti. Meni tosi vauhdikkaasti kapulalle, häiriintyi vähän Sabista eikä nostanut heti, nosti sitten kuitenkin ihan nätisti ja lähti tulemaan hyvää vauhtia miuta kohti. Ja nyt sitten se kohta missä on tapahtunut edistystä. Se nimittäin ekaa kertaa pudotti kapulan kun vedin lelut esiin ja sanoin "kiinni" (: Tosi hyvä! Tässä välissä siis sitten leikittiin ja sen jälkeen vein tunnarin puoliksi sanomalehden alle, puoliksi näkyviin. Päästin Riinan, ensin vähän haahuili, sitten äkkäsi tunnarin, meni nostamaan sen, piti ihan nätisti suussa, ei ensin meinannut lähteä tuomaan miulle, mutta lähti sitten kumminkin, otin kapulasta kiinni ja palkkasin Riinan herkulla kun irrotti. Loppuun vielä ihan vähän imutusseuraamista.

Pakkanen paukkuu

Oon monta kertaa viime päivinä ajatellu, että on tää Suomi mahtava maa koiraharrastajan kannalta kun talvella ei voi treenata kun on liikaa pakkasta, kesällä on liian kuuma, syksyllä sataa ja kevät on niin lyhyt ettei mitään kerkeä tekemään. Vai oisko miulla vaan asenneongelma? (: Sabin mielestä ainakin aamuisin on turhan kylmä, ilman takkia ja tossuja ei voi edes nenäänsä pistää ulos ja niiden kanssakin suoritetaan vaan nopeasti pakolliset toimenpiteet ja äkkiä takasin sisälle. Onneksi sentään päivisin pakkanen laskee inhimillisiin lukemiin... Eilen lenkin ohessa otin Sabin kanssa pienet tokoilut, tehtiin luoksetulot (alo ja avo) sekä seuraaminen. Ensin tehtiin siis luoksetulopysäytykset tennispallolla, annoin siis käsimerkin tennari kädessä. Ekassa versiossa matkaa oli liikaa ja Sabi liikkui merkin jälkeen ehkä puolikkaan koiranmitan. Sitten lyhyempi matka ja pysähtyi kuin seinään. Suoraan vapautus ja palkka. Ajattelin myös kokeilla, jatkuisiko meidän viimeaikainen hyvä vire seuraamisessa, otettiin ilman hihnaa. Ja jatkuihan se, itse asiassa tää oli parasta Sabia aikoihin! Leikitin alkuun pallolla, otin Sabin sivulle ja laitoin pallon taskuun. Ihanaa kun oli koko seuruun ajan sellanen varma olo että kyllä se siinä vierellä kulkee. Ei tarvinnut yhtään miettiä että millon se jää jälkeen. Kontaktiakin piti koko ajan (: Tehtiin sellanen sopivan pitunen kaavio ja suoraan palkka ilman mitään loppuperusasentoja. Sabin kanssa ei uskalla kauheen pitkiä treenejä/leikkimisiä kerralla ottaa, se kun on nyt ollut hyvässä kunnossa ja haluan että niin on jatkossakin...
Riinan kanssa otettiin eilen illalla metallinoutoa. Ensin leikittiin jonkun aikaa, sitten lelut pois ja kapula esiin. Ensin vietiin yhdessä kapula ja Riina sai ottaa sen suoraan siitä. Toi miun lähelle, mutta ei meinannut irrottaa. Sitten kun itte otin kapulasta kädellä kiinni niin irrotti ja tarttu leluun. Tässä välissä leikittiin. Tokalla kerralla vietiin kapula, vein Riinan kauemmas, iskä heilutteli kapulaa, päästin Riinan. Meni suht. rivakasti ja tasasella vauhdilla kapulalle, nosti heti (jes!), toi miulle ja melko hyvin irrotti, ei tarvinnut kauaa lelua heilutella kun tarttui siihen. Joka kerta yritän vapauttaa sen palkalle jo kun se on nostanut kapulan, mutta se haluaa aina tuoda välttämättä tuoda sen... Askelsiirtymät, perusasennot, imutusseuruu, eteen tuleminen ja I-S-M sujuu kaikki herkuilla hyvin (:

Eläinlääkärissä

Tänään käytiin Riinan kanssa toisessa rokotuksessa. Jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan ja Riina itkeskeli, mutta sitten eläinlääkärin huoneessa oli rauhallisesti. Piikkiä ei edes huomannut kun niin ahneesti söi nappuloita (: Eläinlääkäri katsoi myös Riinan mahassa olevat näppylät ja arveli niiden johtuvan jonkinasteisesta paleltumisesta, pennun iho kun on niin herkkä, ja hoidoksi kuulemma riittää antiseptisellä aineella päivittäinen putsaus. Ei olla niistä tähän mennessä niin kauheasti huolestuttu, kun Riina ei itse niistä välitä ollenkaan. Nyt kun on näitä kovia pakkasia niin Riinakin on saanut manttelin. Ja hyvinhän se sitä pitää, ei näytä ainakaan suuremmin häiritsevän... Treenirintamalla ei mitään järisyttävää ole tapahtunut, on jatkettu samaa rataa. Eli leikkimistä mahdollisimman paljon ja sen lisäksi joka päivä vähän tokoa (perusasentoa, imutusseuraamista, I-M-S, noutoa...), palkkana toimii sekä lelut että namit. Jonkinlainen uhmaikä Riinalla on kyllä menossa niin että mie/miun kanssa leikkiminen ei muutamaan päivään kiinnostanut samalla tavalla kuin ennen, mutta nyt kun ollaan seurattu Ullalta saatuja neuvoja, niin alkaa taas homma toimia (: Oon keränny kaikki lelut pois lattioilta, niin että kaikki hauska tulee miulta. Jos leikkiminen miun kanssa ei kiinnosta niin sitten ei tehdä mitään. Lenkillä kun Riina on vapaana niin se on pitkässä hihnassa, se nimittäin kerran onnistui karkaamaan autotielle äitin ja Sabin perään, jotka oli lähteny lenkille. Lähinnä tää uhmaikä näkyy siinä, että kotipihan ulkopuolella ei aina leikki suju kun on kaikkea muuta kiinnostavaa, pihalla ja sisällä leikki sujuu aika lailla niin kuin ennenkin... Ja aika hyvä kontakti Riinalla on, kattoo miuta suht. usein (kehun aina siitä) ja käy aina välillä pyörähtämässä miun luona pusuttelemassa/rapsutettavana (:

Möllitoko

Eilen sunnuntaina käytiin siis Sabin kanssa möllitokossa Joutsenossa. Oltiin alokasluokassa ja liikeinä oli luonnollisestikin kaikki ALOn liikkeet luoksepäästävyydestä hyppyyn. Käytin alkuun Sabin tutustumassa maneesiin, jossa itse suorituksetkin sitten tehtiin. Tässä vaiheessa sabi otti yllättävän lunkisti, ei paljon uutta paikkaakaan stressaillut. Syöttelin nameja ja otettiin muutamat perusasennot. Sitten vähän ennen suoritusten alkamista käytiin pihalla leikkimässä pallolla ja vetolelulla. Näin itse koe eteni:

Luoksepäästävyys - 10 - tässä ei ollut mitään ihmellistä, tuomarihan olikin Sabille jo ennestään tuttu

Paikkamakuu, 1 min. (kylmyyden vuoksi, oli -20C pakkasta) - 7 - otti häiriötä/säikhti vähän jotain ääntä, nousi istumaan ja istui loppuajan

Seuraaminen kytkettynä - 8 - meille ihan kohtuu hyvä seuraaminen

Seuraaminen taluttimetta - 8 - huonompi kuin hihnassa, mutta ei nyt kuitenkaan mitään ihan järkyttävää

Maahanmeno - 9 - seuraaminen huonoa, jätätti, meni maahan ja pysyi siellä, istumaan nousu hyvä

Luoksetulo - 9 - annoin käsiavut lähdössä, tuli ekalla käskyllä, tasaisella vauhdilla, jäi miun taakse istumaan, ei tullut sivulle

Seisominen - 0 - seuraaminen huonoa, jätätti, meni eka maahan, tokalla kerralla jäi seisomaan

Hyppy - 10 - ei valittamista

Kokonaisvaikutelma - 7

Yhteispisteet - 124 - sijoitus 6/6

Miun mielestä nää numerot valehtelee, ei meillä noin hyvin menny. Sabi otti häiriötä lähes kaikesta, kontakti miuhun puuttui liikkeiden välillä, Sabi haahuili, ei hyvällä tahdollakaan voinut sanoa innokkaaksi. Mutta kaikki nämä asiathan tiesin kyllä jo etukäteen. Tiesin että Sabi on hermoheikko, paineistuva, ottaa häiriötä, stressaantuu helposti eikä toimi hyvin kisatilanteissa. myös motivaation kestämisessä on ongelmia, toisin sanoen siinä että saataisiin kaikki nuo liikkeet suoritettua ilman varsinaista palkkaa. Yritin liikkeiden välillä kyllä parhaani mukaan innostaa Sabia. Nyt jälkiviisaana voin sanoa että olisi pitänyt palkata liikkeiden välissä, se kun kuitenkin olisi ollut sallittua. Mielummin nimittäin olisi ottanut ehjän suorituksen kera palkan kuin tälläisen ilman palkkaa. Mutta sitten jos positiivisia ollaan niin ei tää ollut lähellekään meidän huonoin suoritus kautta aikojen, Sabi ei kuitenkaan mennyt ihan lukkoon mikä on riemuvoitto sinänsä ((: Tulevia möllitokoja ajatellen (seuraava viimeistään kesällä) tähdätään siihen että saataisiin ehjä ja innokas, meidän oikeeta tasoa vastaava suoritus (Sabihan kuitenkin osaa kaikki ALOn liikkeet...). Asiaa varmasti helpottaa se, että seuraava möllitoko on mitä luultavimmin ulkona, Tapiksella = Sabille tosi tutussa paikassa missä se on tottunut toisten koirien läsnäoloon ja tässähän on vielä ruhtinaallisesti aikaa harjotellakin. Nyt kuitenkin onnittelut kaikille ketkä jaksoivat lukea tän loppuun, oon taas huomaamattani vähän jaaritellu ((:

Jäälenkki

Tänään käytiin ekaa kertaa Riinan kanssa jäällä lenkkeilemässä ja kyllä tuo kovasti näytti tykkäävän (: Siellä oli tilaa juosta ja temmeltää... Lelut oli myös matkassa mukana ja leikki sujui ok. Tietty kun oli uus paikka niin ei voinut täydellistä keskittymistä olettaakaan. Sitten kun päästiin metsän puolelle niin Riina rynni jonkun naisen perään ihan satasella. Päätin etten lähde kissa ja hiiri-leikkiin ja lempparilelun ja herkun yhdistelmällä sainkin sen tulemaan luokse (: Kotipihalla myöhemmin tehtiin sellanen "leikkitreeni" että alkuun leikittiin, sitten tehtiin muutamat istumiset, seisomiset ja maahanmenot herkuilla ja loppuun taas leikkiä. Tänään ei tuo leikkiminen oo ihan huippuvireessä ollu, mutta ei kai kaikki päivät voi niitä parhaita ollakaan? Voi myös olla että Riina on ollu väsyksissä vähän liian pitkistä lenkeistä... Illalla yritettiin ottaa pieni tunnariharjoite, mutta ongelmana on se ettei se meinaa irrottaa kapulasta. Eli jos jollain on jotain hyviä vinkkejä asiaa koskien, niin olen hyvin kiitollinen (:

Leikkimistä, leikkimistä, leikkimistä...

Ollaan Riinan kanssa Ullan neuvosta keskitytty aika paljon leikkimiseen ja etenkin siihen että Riina olisi
leikkiessä oma-aloitteinen ja se aktiivisempi osapuoli. Hyvinhän meillä jo leikit sujuu, on koitettu tehdä mahdollisimman monessa eri paikassa että pentu tottuis siihen että leikkimiseen ja miuhun voi ja pitää voida keskittyä aina ja kaikkialla (: Nyt kun oon vähentäny omaa aktiivisuuttani leikissä, eli en ihan niin kovasti siellä riehu ja pidän vähän pienempää ääntä niin Riina on selvästi ruvennu kehittymään leikkijänä. Se jo pikkuhiljaa alkaa tajuta sen tosiasian että kun tuo miulle lelun niin se on maailman paras juttu. Välillä se kyllä vielä singahtaa täysin päinvastaseen suuntaan lelun kanssa ku missä mie oon, mutta toisen lelun avulla se tulee joka kerta ja kovaa (: Nyt illalla tehtiin pientä treeninpoikasta tässä kotosalla, Sabi häiriönä. Hyvin hoiti Sabi häiriökoiran homman, hyöri ja pyöri koko ajan jaloissa (: Ensin leikittiin narupalloilla, hetken päästä optin pallot pois ja innostin metalliselle noutokapulalle. Riina otti kapulan hienosti suuhun ja kantoi myös hyvin. Ongelmana oli lähinnä se, ettei se meinannut irrottaa. Toi kyllä miun lähelle. Tämän takia vaihdoin leluksi Riinan lempparin, näätälelun, ja sen kanssa sujui jo vähän paremmin. Tosin vieläkin hieman vaikeuksia irrottamisessa, mutta ehkä se siitä... Loppuun vielä hetki leikittiin ja sitten laitettiin lelut pois. Otettiin vielä ihan vähän imutusseuraamista juustolla, se sujui hyvin (:

Viimeinkin (:

Nyt Sabilla ja Riinallakin on sitten vihdoin oma treeniblogi! Tää on tällänen huippuyksinkertanen versio, kun en oo mikään tekniikan ihmelapsi, mutta eiköhän se asiansa aja.... Täällä siis voi käydä lueskelemassa Sabi-tollerin ja Riina-borderin treeneistä ja elämästä yleensä. Yritän olla aktiivinen ja päivitellä blogia ainakin pari kertaa viikossa, mutta se on kyllä varmasti helpommin sanottu kuin tehty (: Ja jospa tää nyt tästä vähän kehittyiskin ajan myötä ja sais vähän lisää sisältöä mutta siis sillä varauksella että opin tätä käyttämään (: