Jotain uutta, jotain vanhaa

Eli tavoitelistaus ensi vuodelle tiedossa.

Kerrataanpa mielen virkistykseksi tälle vuodelle asetetut tavoitteet:

Riina

-toko alo1 ja avo1
-bh olis kiva
-ja sitten jos rahkeet riittää niin miksei tottis/ketteryys ja sitä myöten syksymmällä pera a ja/tai peha
-muutamissa mätsäreissäkin voitais käydä
-terveyttä myös tänne, kiitos!

-tokosta ei avo1 saatu, mutta sen sijaan 3 x alo1 ja lisäksi yksi kakkonen. Suunnitelmat siis muuttuivat siinä vaiheessa kun paikkamakuu rupesi prakaamaan, ja ihan tyytyväinen olen päätökseen pysyä alokasluokassa noiden kolmen ykkösen ajan. Nyt sitten heti tammikuussa sen avon kimppuun!
-bh suoritettiin ensiyrittämällä hyväksytysti, hyvä me!
-ei peraa eikä pehaa, mutta perushakukokeen päiväosuus kuitenkin, tähän ollaan tyytyväisiä
-mätsäreissä ei kyllä pahemmin käyty, en ehkä nähnyt tarvetta

-terveinä pysyttiin, eli tärkein tavoite on täyttynyt!

-lisäksi, vaikkei se suunnitelmiin kuulunutkaan, käytiin kaksi rallytokon hyvksyttyä tulosta hommailemassa. Vaikka se vähän hömppälaji onkin, niin oikein hyvää mielenvirkistystä ja kehätoiminnan harjoittelua kuitenkin.

-kaksissa epiksissä käytiin, eli siis vuoden saavutuksiin kuuluu myös agilityn aloittaminen

Sabi

-jos vaikka saataisiin pysyä terveenä
-mukana kulkemista Riinan ja miun treeneissä ja treenailua omaksi iloksi
-mätsäreitä ja sillon tällön noutajakentällä käymistä, niistä Sabi tykkää
-tollerileirille olis kiva päästä kun viime vuonna jäi väliin
-mejää mahdollisimman ahkerasti, vaikeempia jälkiä


-terveinä pysyttiin, Sabi on ollut oikein hyvinvoiva ja pirteä, mikäs sen ihanampaa (:
-mukana on kulkenut joo, ja luo uraa ansioituneena häiriökoirana
-ehkä kahdessa mätsärissä käytiin, ja noutajakentällä kerran tai pari, hyvä että edes tämän verran
-no juu ei menty
-tässä kohtaa voin potkaista itseäni, YHDEN KERRAN käytiin mejä-jäljellä ja kerran ihmisjäljellä


Sitten kannattaa valmistautua henkisesti, vuoden 2013 tavoitteet olkaa hyvä:

Riina

-tokossa nousu evl:lään yksi ykkönen/luokka-taktiikalla, onhan meillä koko vuosi aikaa. Koesuoritukset eheämmiksi ja varmemmiksi, ja siihenhän auttaa niissä kokeissa käyti. Eli aktiivista kisaamista.
-pelastuskoiraoikeudet spekl:n kautta, eli 3 x hakukokeen suorittaminen
-rauniosoveltuvuus ja -peruskoe
-jäljen peruspäivä ja -pimeäkoe
-pk/peko-puolella kisaamista kenties, katsotaan nyt sitä ampumista. Lajiksihan nyt voi valita haun tai rauniot, sellainen etsintäkoekin houkuttelee...
-agilityssa virallisten kisojen korkkaaminen ja nousu kakkosiin
-rallytokossa nousu voittajaluokkaan, tätä rajoittaa se, että kokeita järjestetään aika rajoitetusti
-flyball-kisoja olisi mukava löytää edes yksi tai kaksi

Onhan siinä listaa, mutta mikään näistä ei edelleenkään ole elämän ja kuoleman kysymys.

Sabi

-nyt oikeasti sitä mejää (tai miksei ihmisjälkeäkin), ja mieluummin jo kesän aikana, eikä sitten marraskuun lopussa
-Riinan treenien häiriköinti + omaksi iloksi treenailu jatkukoon!
-koiran elämän viettoa: uimista, pitkiä lenkkejä, pallon hakemista, kaikkea mitä toivoa saattaa

Vuoden päästä sitten nähdään, kuinka kävi!

Joulunajan eloa

Joulu oli ja meni ja uusi vuosikin on pian käsillä. Sabilla oli joulun aikaan kova homma pukin pikku apurina, on ne ihmiset vaan niin onnettomia, että pitäähän niitä pakettien avaamisessa toki avustaa! Riina sen sijaan keskittyi niiden pakettien sisältöön: monen monta palloa ja yksi vinkuva pehmolehmä (: Ulkoilusta nautittiin sen verran kuin voitiin: 17 pakkasastetta tuntuu yllättävän julmalta, kun on tottunut vain muutamaan. Jäällälenkkeilykausi on korkattu, siellä on vielä toistaiseksi hyvin rauhallista, ja hyvä niin.

Ennen joulunaikaan rauhoittumista ehdittiin kuitenkin vielä treenaamaan Ullan ja Salaman kanssa Mustin ja Mirrin parkkipaikalle perjantaina. Tarkoitus oli tehdä avo-luokan koemainen treeni, mutta Riinalla oli toiset suunnitelmat. Ekassa setissä jäävät takkusi, ja Riina karkasi kassille hakemaan palkaksi pallon, kun miun suunnalta ei sellaista alkanut kuulua. Oli mielestään sen ansainnut... No joo, oli siellä jotain hyvääkin, yleensä, tai ainakin välillä, ongelmia tuottaneet seuruu ja pm ei tällä kertaa aiheuttaneet minkäänlaisia ongelmia. Kaukot toimivat myös. Hypyssä Riinalla on nyt joku ihan oma juttu menossa: ekalla kerralla ei vaan voi hypätä! Eteentulo takaisinhypyn jälkeen on myös epävarma, arpoo sivulle- ja eteentulon välillä. No, onhan tässä aikaa treenailla.

Tokoyhteistreeneissä ei nyt tuon perjantain jälkeen olla käyty, mutta kotona ollaan tehty kyllä monenmoista ja huomenna olisi tarkoitus yhteistreenailla. Ruutuun ollaan nyt saatu aika hyvä vire: Riina lukitsee mukavasti ruudun ennen lähetystä. Joskus toki käy niin että pysähtyy ennen ruutua, mutta pääasiassa on uponnut hyvin. Kapulan nostoa ollaan hommailtu siistimmäksi, ne tappohypyt olisi suotavaa jättää muihin leikkeihin. Tästä pitää aina välillä muistutella. Kaukot kera seisomisen toimii melkein paremmin kuin ilman, näitä on ollut helppo tehdä pitkällä matkalla jäällä. Jää on myös tarjonnut erinomaisen harjottelumahdollisuuden eteenlähetykseen, jota on nyt muistuteltu mieliin. Paikkamakuutreenit on ollut pakko siirtää muutamina päivinä sisätiloihin kovan pakkasen vuoksi, mikä on siitä huono, että häiriö on minimaalinen. Perjantain treenistä muutamia kuvia, valonpuute hieman haittaa kuvaustoimintoja.

"Hop", sanoi Riina lopulta kuitenkin.

 "Ruutuun!", vaikka ensimmäisellä käskyllä taisikin käydä hyppäämässä sen esteen...

 Tolpankiertohommissa

Agilitytreenien pariin palataan  juoksutauon jälkeen niin ikään huomenna, vaikka tapaninpäivän epiksissä ehdittiin kyllä jo käydä pyörähtämässä. Tuloksena vitonen (kielto hypyllä, kun juoksin Riinan eteen) ja toinen sija. Ollaan näköjään ikuisia kakkosia, mutta meitä ei haittaa, hopea ei ole häpeä ;) Video Riinan radasta. Huipputyytyväinen olin puomin kontaktiin! Loppiaisena taitaa olla Imatralla epikset, jospa sinne sitten taas onnea koittamaan.

Messaritunnelmia ja joulun odotusta

Siis Messari-viikonlopustahan ei ole vasta kuin n. kaksi viikkoa aikaa...

Hyvissä ajoin jo perjantaina ajeltiin Helsinkiin ja majottauduttiin hotelliin, oli muuten muutama muukin koiraihminen liikenteessä. Hotellin "tavallisilla" asiakkailla varmaan hajosi pää ;D Illalla ei sen kummempia hommailtu, koirat hoiti valtasuhteet kuntoon hotellihuoneessa: Elvi nukkui sängyssä, Riina lattialla.

Lauantaina aamupäivästä lenkkeiltiin Helsingin keskustassa, ihan en menisi sanomaan että yhtä rentouttavaa kuin jäällä/metsässä kävely, mutta kokemus kumminkin. Aika myöhään, joskus kolmen aikoihin, mentiin Messariin, sinänsä hyvä että suurimmat ruuhkat oli kerenneet hälvetä. Lähinnä odoteltiin ja tapettiin aikaa, yksi mukava tyhjä kehä siinä oli, missä käytiin tokot ottamassa. Lauantainahan meillä siis oli ohjelmassa se rallytoko, ja Riina meni juoksuista johtuen viimeisenä. Rata oli suhteellisen helppo ja rataantutustuminen sujui hyvin. Aluksi ajattelin että Riina lähtee kehään ihan lahna-asenteella, mutta hetkinen häkissä oleskelua auttoi, sitten oli vire kohdallaan. Riina oli tosi hyvin kuulolla kehään mentäessä ja oikeastaan koko suorituksen ajan. Ainut virhe oli kylttiin koskeminen saksalaisessa täyskäännöksessä, joten tuloksena 99/100 p ja luonnollisestikin hyväksytty tulos (: Muiden alokasluokkalaisten suoritukset olivat vaihtelevia, mutta kuitenkin sen verran kovatasoisia, ettei noilla pisteillä sijoituttu, joillain oli parempia aikoja. Se ei meitä haitannut, ollaanpahan taas askel lähempänä ylempiin luokkiin pääsyä.

Siinä missä lauantai sujui leppoisammissa tunnelmissa, riitti sunnuntaina kiirettä ja vilskettä senkin edestä. Sen verran nyt valaisen tietämättömiä tässä vaiheessa, että Riina aloitti Messari-viikonloppua edeltävänä keskiviikkona juoksut --> siinä meni sekä torstain tokokoe että sunnuntain flyball-kilpailu. Mie kuitenkin osallistuin flyball-kilpailuun joukkueen mukana jäsenenä/apuohjaajana. Sunnuntaiaamusta aikaa kului flyball-harjoittelukierrosten merkeissä, sieltä kiirehdin Riinan kanssa putkikilpailemaan, ja ehkä kaksi sekuntia radalta poistumisen jälkeen tyrkkäsin koiran iskälle ja juoksin takaisin flyball-kehään. Meidän joukkueen suoritukseen sai olla tyytyväinen, vaikkei jatkoon päästykään, erät meni vastustajalle 2-1. Pukukilpailu sentään voitettiin, kiitos Leenan keltaisten bleisereiden, aika tyylikkäitä oltiin ;)



Putkikilpailussa sijoituttiin Riinan kanssa toisiksi, iskä kävi pokkaamassa palkinnot. Vaikkei nuo meidän rallytokot ja putkeilut maailman vaikeimpia suorituksia olleetkaan, oli kiva päästä harjoittelemaan noinkin vaikeaan ja häiriöiseen paikkaan. Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu, varmasti mennään ensi vuonna uudestaan, ainakin jos flyball-kilpailu järjestetään! Itsellä jäi tällä kertaa kiertelyt ja katselut aika vähille, kun on oma koira mukana niin ei se oikein onnistu.

Riina putkikilpailu-video

Maanantaina oli hieman tyhjä olo, kun ei ollutkaan enää mitään, mitä odottaa. No, sellaisessa tilanteessa tietysti järjestetään jotain odotettavaa, eli ei muuta kuin kalenteri käteen ja tokokokeita varailemaan heti alkuvuodelle! Ollaan myös ihan treenattu eikä vaan varailtu kokeita, ja tällä hetkellä asiat on kaikin puolin hyvällä mallilla. Paikkamakuussa Riina on pysynyt, seuruun kontakti on pääasiallisesti toiminut, noutokapulan eteenpalautus on parantunut ja tasaisesti ollaan ehditty myös työstää voi/evl-liikkeitä. Tunnarin palautus toimii kerta kerralta paremmin, ja eilisten treenien ruutuun meno oli hienoin ikinä! Mutta jotta ei tulisi liikaa superlatiiveja yhteen tekstiin, mainitaan nyt sitten myös niitä parannettavia asioita: kaukojen istuminen välillä jumittaa, s-i-vaihto on edistynyt, muttei toimi aina, kyllä se kontakti seuruussa välillä putoaa, jäävissä tapahtuu satunnaista asentojen sekoitusta, metallin treenaus on ollut melkein kirjaimellisesti jäissä ja noutokapulan voisi nostaa siistimminkin. Että hyvin menee, mutta ainahan voisi mennä myös paremmin (:

Viime sunnuntaina Riina pääsi pitkästä aikaa (kolme viikkoa ehti vierähtää edellisistä hakutreeneistä) etsintähommiin, kun mentiin Sapekon porukoitten kanssa ottamaan rakennusetsintää Joutsenoon. Talo oli oikein kelvollinen harjoituspaikka, ja Riina toimi suurimmaksi osaksi oikein esimerkillisesti. Yhdet metalliritilärappuset oli kova paikka, niitä ei voinut mennä alas. Ylöstulossa ei sitten enää ongelmaa ollutkaan, ja muualla talossa R liikkui vauhdikkaasti. Saunan ylälauteilla piileskellyt ukko oli hankalin, mutta lopulta hajun paikannettuaan Riina paineli suorinta tietä ylös ukon viereen, ja ilmaisukin irtosi.

Lauantaina kyläiltiin Ullalla, olin kahvit (tai lähinnä ne pullat) velkaa Messari-menestyksestä. Treenattiin, ulkoiltiin ja kahviteltiin, mukavaa oli!

Salama seuraa

Siskokset

Ullan koirat rivissä

"Kohta se pallo lentää..."

Meiltä on jäänyt kaksi viimeisintä agilitykertaa väliin noiden juoksujen takia, mutta toisella näistä kerroista mie olin Siiri-the-lainakoiralla meidän ryhmän omissa "epiksissä" (kiitokset Hannalle koiran lainasta!). Hyvin olin koirani (: kouluttanut, tuloksena 5 (kielto putkella) ja nopein aika, joten Riina ja Sabi pääsivät nauttimaan palkinto-kirahvista ja -purutikuista (: Rata oli mukava, ja olisikin ollut hauska nähdä, kuinka Riina olisi toiminut. Muuten aika suoraviivainen, mutta se puomin alla kaarella ollut putki oli kyllä aika killeri. Tapaninpäivänä olisi epikset, sinne suunnataan jos juoksut on siiihen mennessä ohi.

Joululahjoja on ostettuna tasan yksi ja tasan yksissä pikkujouluissa kävin koko syksyn aikana. En siis ole vielä mitenkään huippuorientoitunut jouluun, mutta vielähän tässä ehtii. Tapellaan sitten sunnuntaina Anttilassa niistä viimeisistä pörrösukista mummojen kanssa, jos ei muuta... (:

Riina 2 v ja muuta mukavaa

Syksyn pimeys on näköjään latistanut bloginpäivitystoiminnan, mutta nyt saatiin lunta ja joulunodotus voi kunnolla alkaa. Riina sisaruksineen täytti tuossa reilu viikko sitten 2 vuotta, virallisesti aikuisia siis koko poppoo. Onnea kaikille tasapuolisesti! Meidän synttärikahvitteluissa oli edustettuna 3/5 pentueesta, hyvä niin, vaikka tosi hauska olisi ollut nähdä niitä kahta muutakin. Kiitos Sannalle kahveista ja Ullalle vähintäänkin päheistä lahjuksista, mukavaa oli välillä viettää aikaa koirien kanssa tälläisissäkin merkeissä :) Ja päivänsankareilla oli taatusti hauskaa, Riina ainakin nautti tarjoiluista ja Myrskyn leluvarastoista...

Toiset lonkkakuvat saatiin otettua, mutta tietysti niillä vahvemmilla aineilla. Se niistä hakukokeista sitten, arvatkaa oliko kiva kun vielä kahteen kokeeseen oltaisiin saatu paikkakin. Mutta ei, ei väkisin. Onneksi oli sentään hyvät viralliset tulokset niistä kuvista lämmittämässä mieltä, B/B ja 0/0.

Hakutreeneissä käytiin viimeksi viikko sitten, silloin aiheena olivat pistot. Sellaista hieman pk-tyyppistä työskentelyä hain, sillä jos meinaa ensi vuonna palveluskoiraliiton alaisiin kokeisiin mennä, olisi sitäkin taitoa hyvä pitää yllä. Sellaista pientä kikkailua on myös nyt muutaman kerran kokeiltu, että maalimies onkin ollut liikkuva. Aluksi Riina oli vain sitä mieltä, että "ok, poimitaan sitten näitä marjoja kun kerran haluat" *tonkii maata*, mutta pienellä avustuksella lähti homma toimimaan ja haukku kulkemaan. Jospa seuraavalla kerralla ukko vaikka intoutuisi puhumaankin.


Rauniokausi käytiin (mitä luultavimmin) viimeistelemässä parina viikonloppuna. Molemmilla kerroilla keskityttiin Riinan kanssa ääniohäiriöihin, tai pikemminkin niiden huomiotta jättämiseen. Aluksi sireeni oli Riinalle yllätyksekseni suhteellisen hämmentäväkin juttu, mutta nopeasti se siihen sitten tottui. Ampuminen 6-millisellä ei juurikaan aiheuttanut reaktioita kentällä, seuraavaksi sitten siirretään ko. häiriö etsinnänaikaiseksi. Etsintä ylipäänsä sujuu hyvin, tämä on se ensimmäinen, aito ja oikea Riinan laji (: Haukut alkaa olla aika vahvoja ja hyviä, mutta malttaa silti tarkentaa hajun mukavasti ja ohjattavuus on kohdillaan, mutta itsenäisyyttäkin löytyy. Hauska oli muun muassa huomata, että Riina bongasi ukon matkalla lähetyspaikalle: käskyä siis ei ollut annettu, vaan Riina oli seuraamassa kun sai hajun ja ilmaisi. Mielestäni koira tekee silloin täysin oikein: jos haju tulee, on siihen reagoitava.

Flyball-joukkueemme on harjoitellut esiintymistä kahdessa "suurtapahtumassa": Kaakon noutajien mätsärissä ja laun epiksissä. Ehkä noissa ei ihan yhtä paljon yleisöä ollut kuin Messarissa, mutta ei siihen paljon tarvitakaan, niin homma vaikeutuu jo huomattavasti. Mätsärissä esityksemme joukkueena oli, miten sen nyt sanoisi, heikohko, mutta epiksissä sujui jo lupaavasti. Riina hoiti oman osuutensa molemmilla kerroilla kunnialla. Se hyvä siinä kyllä on, että kun se flyball-laatikon huomaa niin sen jälkeen on vain yksi mahdollinen suunta, kohti laatikkoa mars! Kilpailunumerot saapuivat tällä viikolla, ja tänään oli kenraaliharkat. Kaikki alkaa siis olla valmista ensi viikonloppua varten, jäädään innolla odottamaan ja jännittämään... (:

Viimeiset jälkitreenit ehdittiin käydä jäljestämässä ennen lumien tuloa keskiviikkona, jotain hyötyä noista koeviikoista ja etenkin niiden yhteydessä olevista vapaapäivistä on! Riina on aika huippu, vaikka mie en ehkä edelleenkään ole niin perillä lajista kuin voisin olla... Aika vaikeatkin esineetkin nousevat jäljen varrelta ja nenä pysyy maassa, mitä sitä nyt muuta voisi toivoakaan (: Viimeksi meillä oli yhtenä esineenä keppi, tässä sama ajatus kuin haun laatikkopistoissa.

Tokotreenejä ollaan osittain pidetty laun hallissa, ja etenkin nyt lumien tultua uskon että sama trendi jatkuu. On se vaan miellyttävämpää, ja enemmän saa aikaiseksikin kun ei ole umpijäässä heti ensimmäisten toistojen jälkeen. Tunnari on edistynyt, kapula tulee jo lähemmäs/loppuun asti ja ruutuunkin mennään suorempaa, useimmiten ilman peruutteluja. Voittajaluokan kaukot onnistuivat, kun vain eräs uskalsi luottaa koiraansa(...) ja jäävissäkin Riina on ylentänyt itsensä yhtä luokkaa ylemmäs = se istuu antoi sille oikeastaan minkä käskyn tahansa ;) Mutta siis tiivistetysti: hyvin ja hyvällä fiiliksellä on viime aikoina sujunut ja osittain ehkä siitä johtuen hauskaakin on ollut (:

Kotiympyröissä ollaan hommailtu esine- sekä pienesine-etsintää. Esine-etsinnässä Riina on unohtanut vaihtamisen, aika paransi tämänkin ongelman. Vaihtelevasti vapautan leluun ja pyydän tuomaan loppuun asti, jottei Riina voisi koskaan ennakoida ja jäädä sen takia omimaan esinettä. Pienesine-etsinnässä jouduin alussa muutamia kertoja muistuttamaan Riinaa, että jättää sellaiset turhan laajat kaaret vähemmälle, muuten ei ongelmaa. Pahimpana pelkona lähinnä, että joku päivä se vielä nielaisee jonkun napin tms.

Agilityssa ollaan enemmän päästy tekemään rataa, miukäs sen mukavampaa. Kontaktitreenejä ei silti olla unohdettu, ja ne ovatkin hyvällä mallilla. Kepeissäkin edistystä on nähtävissä, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Marraskuun epiksissä kaytiin Riinan kanssa korkkaamassa meidän agilityura, sijoituttiin maksimöllien toisiksi. Olihan se a lievästi sanottuna lennokas, muurin palaset lenteli ja puomin ylösmenokontaktista Riina pamautti tyylipuhtaasti ohi, mutta ylpeä olen silti. Yhtään ei Riina jäänyt jalkoihin pyörimään, eteni sinne minne ohjasin ja ihan riittävän kovaa mentiin (: Video suorituksesta.

Tänä viikonloppuna ovat työt rajoittaneet vapaa-aikaa, mutta nyt alkaa pikkujoulurutistus pikkuhiljaa olla takana päin. Ja jottei työvuorojen välinen aika olisi vallan tylsäksi käynyt, oli Sissi meillä kyläilemässä. Lenkkeiltiin ja nautittiin talvisesta ilmasta, ovat nuo vaan sen verran hyvin yhteenhioutunut lauma ettei kolmas koira oikeasti tuntunut melkein missään (:

Lonkkakuvat osa 1, 2... ja toivottavasti ei enää 3

Riina siis kävi tuossa viikko-pari sitten lonkka- ja kyynärkuvissa, lisäksi kuvattiin selästä lanne-ja kaularangat. Kaikki oli hyvin: selässä ei mitään, kyynärät ok, lonkat a tai b. Kuvat lähetettiin kennelliittoon, kului muutama päivä, ja kas kummaa, kuvat eivät kelvanneet. Tässä vaiheessa erään (kukakohan lie?) verenpaine kääntyi nousujohteisiin lukemiin. Ei eläinlääkärin vika, inhimillinen virhehän tuo oli. Ärsyttää vaan. Ideana kun nimenomaan oli selvitä yhdellä nukutuksella, mutta ensi torstaina suuntaamme taas piikiteltäviksi. Hetken säikäytti noitten doping-karenssiaikojenkin puolesta, niiden kanssa kun oli jo alun perin sompailua. Mutta siinä ei nyt sentään suurta vahinkoa käynyt. Yritän seuraavalla kerralla, josko nukutukseen voisi käyttää sitä miedompaa ainetta, joka aiheuttaa vain viikon mittaisen doupatun olotilan.

Treenirintamalla ei mitään maatamullistavaa, mutta kirjoitellaan silti.

Hakua on nyt treenattu pimeässä, eikä siinä koiralla ole ongelmaa, suht. normisti toimii. Viime treeneissä tosin oli kummallinen valeilmaisu (näitä ei siis tosiaankaan yleensä tee), mutten usko pimeän erityisesti vaikuttaneen. Huomenna taitaa saapua meidän uudet, hienot hakuvaljaat, niihin on sitten hyvä kiinnitellä jos minkäkinlaisia lamppuja ja kulkusia. Tästä lähtien näytään ja kuulutaan! Juuri muuten luin sähköpostista, että palvelus- ja pelastuskoiraliittojen yhteinen pelastuskoiran käyttöönottotarkastus-asia etenee. Ihan jännä nähdä, mitä tuosta tulee, kun kuitenkin koskee aika vahvasti miuta ja Riinaa. Lisätietoja täältä.

Flyball-puolella ei huippuaktiivista, mutta ei sitä unohdettukaan ole. Ei auta unohtaa, kun tosikoitos lähestyy päivä päivältä... (: Tässä viimeisimmät videoidut treenit.

Itse löysin hetken kadoksissa olleen tokomotivaation, ja sitäkin on siis nyt treenailtu. Kaikissa muissa liikeissä jotenkin edetään, mutta tunnari junnaa paikoillaan. Riina etsii kivasti oman, nostaa, katsoo, reagoinko minä, ja jos en, niin pudottaa, lähtee hommailemaan omiaan. Tähän kelpaisivat viisaampien neuvot.

Rallytokotreenit saatiin torstaina aikaiseksi Tiinan ja Ellan kanssa. Tuolleen ihan erikseen sitä pitää treenata, sillä jos ajattelee, että otetaan sitten siinä tokon sivussa, niin jää tekemättä. Hyvin sujui, se lähinnä ärsyttää, että kaksi seuraavaa koettaa joudutaan vielä alokasluokassa junnaamaan, liikkeet olisivat niin paljon kivempia ylemmissä luokissa. Mutta kaikki aikanaan.

Agilityssa siirryttiin jatkokurssille, ja uutena esteenä tuli a. Eihän siinä ongelmaa, kyllähän Riina a:n kiipeää, ja kontaktitkin sujui aikalailla samalla tavalla kuin puomilla.

Uusia kuvia ei ole, vanhoilla mennään. Tällaisiä kelejä odotellessa!

 

Olipa kerran sunnuntai

Reippaasti heti aamusta suuntasimme noutajalenkille Lappeenrannan laitamille. Koiria ja ihmisiä oli mukava määrä, Riinan lisäksi kaksi muutakin mustaa lammasta, settereitä.

Vaihtelevat maisemat olivat mukavat ja syysauringon komistamat. Pellolla sai irrotella!

Laavulla otettiin rennosti ja nautittiin eväistä, kuka minkäkinlaisista.

Loppuun saatiin vielä esine-etsinnät pystyyn, Riina kilttinä tyttönä toi kaikki muut tavarat paitsi siideripullon (:

 
Lenkiltä riennettiin kuraisina mutta innokkaina flyball-treeneihin Skinnarilaan.

Harjoittelimme ensimmäistä kertaa "kisanomaisesti": joukkueena ja virallisilla hyppyetäisyyksillä. Tämä on todellisuutta...

Ja tähän pyritään!

Toisia ärsytti kun toiset saivat tehdä ensin.

Jotkin esteet on tehty kierrettäviksi.

Mutta aina välillä sujui ihan hyvinkin!

 
Riina ei pahemmin hidastele, siellä oli yksi jos toinenkin laatikonlataaja kumossa.

Onnistuneen päivän kruunasivat kahvittelut ja pentujen ihailut Leenalla ja totta kai myös n. 40 minuuttinen koiranpesusessio kotona. Ihailin myös upouusia ohjatun noudon kapuloitamme.

Hakukoe, valokuvaussessio ja vähän muutakin sekalaista

Aloitetaan ajankohtaisimmasta. Tänään oltiin Riinan kanssa SaPeKon järjestämässä hakukokeessa, ja perushakukokeen päiväosuus suoritettiin hyväksytysti! Ihana oli katsoa Riinan tekemistä (sen minkä siitä näki...), hommaili niin innoissaan ja motivoituneesti kuin aina treeneissäkin (: Päivä alkoi pienellä hämmingillä, kun hirvimiehet sattuivat meidän kanssa samaan aikaan samaan paikkaan. Sillähän ei ollut väliä hakualueen kannalta, mutta jäljet olivatkin sitten toinen juttu. Noh, siitä kuitenkin selvittiin ja koesuoritukset päästiin aloittamaan: ensin jäljet, sitten haut.

Sosiaalisuusosuudessa ei ollut mitään kummallista, yhdelle leonberginkoiralle piti pari kertaa haukahtaa. Hallittavuusosuuden seuraaminen oli juuri sellaista, kuin haluan metsäseuraamisen olevankin. Katsekontaktia ei tarvita, mutta paikka on pidettävä. Hyvä Riina! Paikallaolossa jätin Riinan istumaan. Kerran nousi paikoillaan seisomaan ja nuuski maata, jolloin kävin korjaamassa sen takaisin oikeaan asentoon. Aina välillä vahvistelin käskyä samalla kun kuuntelin testaajaa. Selityksiä, selityksiä: Riinalla on toivottavasti kohta juoksut alkamassa, siksi ehkä nuuskiminen.

Tein sitten ainakin jonkinlaisen etsintäsuunnitelman ja itse asiassa metsässä suunnistaminenkaan ei ollut katastrofi. Sen sijaan noottia tuli turhan reippaasta vauhdista (ai miten niin melkein juoksin?) ja siitä, etten aina tiennyt missä koira viiletti (kuten sanoin, mentiin molemmat lujaa, mutta eri suuntiin) :D Mie vaan luotin Riinaan ja sen työskentelyyn, mutta tottahan se on että miun pitäisi tietää missä se milloinkin menee. Tässä varmasti kehitymme, kunhan itse pääsen siihen vaiheeseen, ettei kaikki energia enää mene oman sijainnin paikantamiseen. Sitten ehkä ehtii tarkkailla koirankin tekemisiä. Ja mitä siihen ajankäyttöön tulee, niin kummasti siellä vaan itselleen saa sellaisen kiireen luotua. Itse myös pyytelin anteeksi reittivalintojani (ihan hyvä sitä pystysuoraa kalliota oli kiivetä ylös!).

Ilmaisut saivat kiitosta, ja hienoja ne olivatkin! Ja hurjan nätisti malttoi Riina tulla maalimieheltä sivulle istumaan, ehkä johtui siitä, että palkka tuli poikkeuksellisesti miulta. Minkäänlaista tökkimistä tai älytöntä seilaamista ei ainakaan miun nähden tapahtunut. Kiitokset kokeen järjestäporukalle, oli hyvä päivä! Testaaja Ulla Seppälä oli myös oikein mukava ja kannustava. Mutta pakko on ihan näin julkisesti myöntää, että tämä melkein voitti tokokokeet jännityksenvakavuusasteessa (:

Ja sitten muihin aiheisiin. Torstaina käytiin Jennin ja Taijan kanssa ottamassa pienet flyballit Kivisalmen kentällä. Ekaa kertaa pitkään aikaan saatiin hypyt mukaan toimintaan. Niitä silloin joskus aikaisemmin on ehkä kerran päästy tekemään. Alkuun taas Riinalla läpsäisytekniikkaa, sitten kerran tai pari pallolla pitkästä matkasta, ja sitten lisättiin hypyt. Hyppyjä oli neljän sijasta kolme, mutta hyvin sujui! Pari kertaa Riinalle sattui arviointivirhe ja eka hyppy jäi laatikolta tullessa hyppäämättä, mutta kyllä se silti miusta homman idean hahmotti. Hypyt melkeinpä tuovat lisää vauhtia suoritteeseen.

Sabi oli... tolleri :D Ei sitä oikein millään muulla sanalla voi kuvailla. Hitonmoista sähellystä ja hörvellystä, meno oli kova mutta ajatus ei aina kerennyt vauhtiin mukaan. Ihan hauska koira, ja kyllä sekin jo sen laatikon painamisen osaa. Mitään kiirettä sillä ei ole palloa miulle tuoda, jos ei saa vaihdossa sitä ainutta asiaa, joka voittaa tennispallon: vinkuvaa tennispalloa. Hyppyjä ei vielä Sabille otettu palettia sotkemaan.

Leena laittoi flyball-joukkueilmon menemään loppuviikosta, nyt se on menoa!

Sitten palataan hieman ajassa taaksepäin, viime keskiviikkoon. Silloin oli Lpkyn pekoporukan hälytreeni, mie olin maalimiehenä. Melkein meinasi etsinnät muuttua oikeaksi hälytykseksi, mutta onneksi sitten loppujen lopuksi saatiin tyytyä pelkkään treenaamiseen. Ihan kiva olisi Riinan kanssa ollut päästä kokeilemaan etsintää palotalossa, mutta ensi kerralla sitten!

Viikko sitten lauantaina oltiin Taijan kanssa aktiivisia, ja käytiin ennen agilitytreenejä ottamassa koirista syksyisiä kuvia Rakuunamäellä. Lauantaina oli hyvät agilityt, mutta maanantaina vielä paremmat! Elän yhä harhaluulossa, että meidän kepit toimii, kun on osa verkoista apuna. Mutta kovaa se menee ja hyvin hakee keppien alun. Rengaskaan ei tuntunut niin toivottomalta ja kontaktit etenee hitaasti mutta varmasti.

Kuvia tulee nyt ihan liikaa, mutta olkaa onnellisia etten sentään kaikkia niitä 800 laittanut (:

 Meidän luottomalli, ei ole toista samanlaista (:

 "Ha haa, nappasin!"

 "Oooo, nakki"

 Taistelu-Riina (huomaa tykki taustalla)

 Ei ole kyllä tällä koiralla lääkitys kohdallaan...

 Mutta muuvit sen sijaan kyllä!

Ilme on kaunis vähän itse kullakin

Syksyisiä kuvia

Sen verran sisuunnuin viime kertaisesta kuvattomuudesta, että sain yhtenä iltapäivänä otettua kameran mukaan lenkille.

 Susien sukua

 "Wihii, tässä on kaarre!"

 Sabi on aina (kin joskus) niin nauravainen

 Siskokset kivikasalla

 Kiitos seurakunnalle lavasteista ;D

 Sabi kököttää.

 "Kato sä tonne niin mä katon tänne"

 "Saanks mä esitellä teille mun puun"

 "Olen Riina ja hieman kalju..."

 "...mutta tarkkaavainen"

Loput kuvat on sitten parin viikon takaa sunnuntailta, kun eksyttiin Imatran raunioille. Kovin erilainen alue kuin Lappeenrannassa, kuten kuvista näkyy, mutta molemmissa varmaan omat hyvät ja huonot puolensa.