Hakuleiri Haukkulaakso 25.-26.5.

Mitäpä sitä muutakaan koeviikon keskellä olleena viikonloppuna kuin hakuleirille ;D Lauantaina reissuun vierähti 12 tuntia, sunnuntaina ei ihan niin kauan, mutta klo 9-17 oltiin silloinkin metsässä. Kouluttajana Ari Starck. Tykkäsin kyllä, hyviä neuvoja saatiin vaikka rotikat (kouluttajan koirat) ei ihan samalla aaltopituudella paimenkoirien kanssa ehkä olekaan ;)

Lauantain eka hakukierros nyt meni vähän silleen. Tehtiin pari tyhjää ja pari löytöä ja aika tosi monta uusintalähetystä kun Riina ei lähtenyt suoralle pistolle. Nää suorat pistot oli viime vuonna paljon paremmalla tolalla, sillä peko-leirillähän Riina teki ihan onnistuneesti rataakin. Lähetyksiä ollaan kyllä koko ajan tehty, en treeneissä melkein ikinä partioi, mutta varmaan ei ole sitten vaadittu sitä suoraan menemistä, on saanut mennä miten sattuu. Kriteerit ei siis ole pitäneet. Tätä pistojen suoruutta lähdettiin toisella kierroksella työstämään. Ihan järkevää, koska paha on harjoitella tyhjiä tai oikeastaan ohjattavuuttakaan, jos ei ne pistot ole kunnossa. En usko että niissä tyhjissä on sitten ongelmaa kunhan pisto saadaan kohdalleen, kyllähän Riina tyhjää aluetta etsii partioimallakin. Ja sellainen ajatus tuli myös niistä laatikkopistoista (joista sanoin etten sellaisia välttämättä halua), että tavallaanhan se laatikko tulee vaan siitä, kun koiraa suoran piston jälkeen kutsutaan. Siitä se sitten lähtee etenemään kohti ohjaajaa ja keskilinjaa.

Mutta sitten toisen kierroksen harjoitukseen. Haamu, valmis, haamu, valmis oli järjestys. Tässä sellainen muistutus, että niitä haamujakin pitää muistaa käyttää, jos niistä apua on. Itse välttelen niitä ehkä liikaakin. Haamun ei myöskään tarvitse olla mikään show, kokeneemmalle koiralle riittää se, että maalimiehen käsi vilahtaa. Tämä harjoitus oli oikein onnistunut, saatiin sitä mitä haettiin, eli niitä suoria pistoja. Haukkuihin ei nyt keskitytty, mutta nättejä nekin oli, hyvästä haukusta palkka, ei huippupitkiä. Hyvin riitti myös haamu joka toisella, meni suoraan ne pistot niille valmiillekin ukoille.

Iltasella vielä kierros esineruutua, kiva että tätäkin treenattiin, kun yleensä se aina tälläsissä koulutuksissa jätetään noteeraamatta. Riina teki erinomaisen suorituksen, etsi hyvin ja palautusvauhti oikein kiva, esineet tuli eteen asti. Mutta kun sellaiset suorat pistot pitäisi olla tässäkin. En ollut tullut edes ajatelleeksi. No jaa, sellaisia sitten varmaan harjoitellaan, vaikken aio tässäkään kyllä niin ehdoton olla niiden suhteen. Sitä kokeiltiin tässä treenissä, että palkka vasta viimeisestä esineestä, kouluttaja sanoi itse tekevänsä aina niin. Katsotaan nyt teenkö sitten aina, mutta varmasti ainakin useammin kannattaisi tehdä, nytkin toimi oikein mukavasti.

Seuraavana aamuna jatkettiin, sunnuntaina vain yksi kierros hakua ja se toinen sitten niitä esineitä. Riinalle haussa sellainen harjoitus, jolla on kuulemma hyvä treenata niin suoria pistoja kuin valmiita maalimiehiäkin. Toimii myös esine-etsinnässä. Eli siis: ekalla kierroksella haamu ihan normaalisti, koira tekee suoran piston ja saa palkan. Koira laitetaan autoon ja otetaan hetken päästä uudestaan kehiin. Nyt maalimies on valmiina, suht samassa kohtaa kuin ekalla kerralla, mutta ei ihan samassa piilossa. Koira muistaa että on aiemmin löytänyt tuolta ja lähtee suoralle pistolle. Tulee edelliselle piilolle, saa hajun valmiista ukosta ja vahvistuksen suorasta pistosta. Tämä toimi hyvin, olisiko meillä ollut haamun lisäksi kaksi vai kolme valmista maalimiestä. Riittävän suoraan meni, hyödynsihän se polkua juu kun ihan kohdalle osui, seuraavalla kerralla pitää tehdä paremmassa maastossa. Ehkä vielä yksi tai kaksi harjoitusta niin että aina löytää, sitten kokeilen tyhjää.

Esineruudussa sitten myös sitä piston suoruutta. Vietiin esine yhdessä, lähetin Riinan ja ei ongelmaa. Koira autoon ja seuraavalla kerralla kun oli esine valmiina niin meni suoraan sinnekin. Palautukset hirmu hyviä, vauhti oli kohdillaan ja tuli nätisti eteen asti. Näitä pitää kotona vielä pari tehdä ja sitten kokeilla suoraan valmista esinettä. Se oli myös esineruudun teemana koko viikonlopun, että aina kaikki pitää piilottaa. Ei siis anneta mahdollisuutta löytää silmillä. Vaikka jotkut hieman epäilivätkin että onnistuuko, kaikki koirat vain paransivat etsimistään kun esineet piilotettiin. Riinakin tuntui keskittyvän enemmän ja tarkentavan paremmin.

Yhteistyö sujui tälläkin leirillä, miun Riina <3

En enää muista oliko lauantai vai sunnuntai, mutta käytiin Riinan kanssa yläkentällä tekemässä A-este ja metrin hyppy. Ihan hyvä tässä vaiheessa kun kokeenkin sen jo ilmoitin... ;D Pelkkiä esteitä ilman kapulaa näin alkuun. Kummassakaan ei ongelmaa, kuljin itse vierellä mukana. Seuraavalla kerralla lisätään yhtälöön tokokapula, ei vielä sitä pk-murikkaa.

Kiitos kaikille koulutukseen osallistuneille seurasta ja maalimiehinä toimimisesta. Annelle erityiskiitokset kyydityksistä, onneksi aina löytyy ihmisiä joiden autoon mahtuu! (: Sunnuntai-iltana oli takki aika tyhjä, antoisa viikonloppu takana siis.

Kisakirja nro aika mones

No niin, koeviikko saatu kunnialla pakettiin, päivittely voi jatkua.

Siitäkin on jo pari viikkoa kun aktivoiduttiin jäljestämisen suhteen oikein kunnolla. Perjantaina käytiin Sapekon porukoitten kanssa ja sunnuntaina Leenan ja Ellan kanssa. Perjantain jälki vähän sellanen herättelyjuttu: kevään ensimmäinen ja sitten kun vielä ottaa huomioon ettei viime vuonnakaan niitä ihan hurjia määriä tehty. Riina kuitenkin teki huippuhyvin, esineet nousivat ja homma eteni. Jäljen löytämisen kanssa oli pientä säätöä ja ehkä yhdelle esineelle ei meinannut tarkentaa. Jarrutin sitten niin paljon että tarkensi, en tiedä onko oikea toimintamalli. Hyvin se kyllä tuon jäljestämisen on tajunnut melkein itsestään, enpä sitä varmaan treenaisikaan, jos ei olisi niin luontevasti tullut. Haku ehdottomasti meidän päälaji, mutta tuskinpa koira pistää hanttiin vaikka koitettaisiin tänä kesänä jäljestääkin hieman aktiivisemmin, kivaa sillä näyttää olevan anyways (:

Sunnuntaina sitten pelkkiä jäljen aloituksia. 4 kpl, jäljen noston jälkeen ihan muutama metri ja esine. 2/4 erinomaisia, Riina nosti ne itsenäisesti ilman ohjailua ja varmasti. Niissä kahdessa muussa sitten jotain säätöä, sorruin ainakin ohjailemaan liikaa sillä liinalla, hemmetti. Haku on siitä hyvä laji, ettei tartte roikkua siinä koirassa kiinni ;D Esineetkin taisi mennä kahden sarjoissa: kaksi hyvää tarkennusta ja kaksi haahuilua, yhden noista haahuiluista taisin peräti nostaa itse. Kyllä se niitä kaikkia lähti tarkentamaan, mutta jos ei tietyn ajan kuluessa löytänyt niin laajensi etsintäaluettaan liian isoksi.

Samaisella treenikerralla myös esineitä, olipas tehokasta. Riinalle vain yksi esine ruudun takalaitaan. Nyt on muuten tehty kapeampia ruutuja. Tästä treenistä jäi mieleen Riinan irtoaminen varmaan 100 metrin päähän (että näin meillä...) ja sai kyllä jonkin aikaa esinettä etsiä. "Tule"-kutsuja kuunteli ihan ok, palautuksessa ei ihmeempiä, kun viimein kaartelujen jälkeen sinne esineelle päätyi.

Siinä niitä on, oikea värisuora. Vasemmalla uusin eli agility.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oltiin agikisoissa Kotkassa, ensimmäiset kisat meille molemmille. 2 rataa: hyppy ja agility, hyppy ensin. Rataantutustuminen meni ok, onneksi oli lau:laisia paikalla niin sain kyseltyä ohjausvinkkejä, kiitoksia vain ;) Tämä rata oli hyvä niin miulta kuin koiralta, ainoat virheet keppien aloitus (meni varmaan kaksi senttiä ekan kepin väärältä puolelta, peruutti ja korjasi, loppukepit hyvin!) ja yhden hypyn väärään suuntaan meneminen (en ohjannut riittävän pitkälle, omat ajatukset oli jo seuraavassa pätkässä, missä ajattelin olevani myöhässä). Tuosta hypystä sitten se tulos eli hyl. Mikä parasta Riina taisi jopa olla hiljaa koko radan, tai ainakin haukkui sitten niin huomaamattomasti etten noteerannut sitä ;)

Agirata meni heikommin, muttei suinkaan kontaktien takia. Mielentila ei Riinalla ollut ollenkaan niin otollinen kuin hyppyradalla, oli kerennyt kuumua odotellessa ja lisäksi juuri ennen radalle menoa pääsi rähjäämään yhdelle huskylle. Kepeissä meni kyllä ekan kepin oikealta puolelta mutta osui vasta toiseen väliin, lisäksi yksi tai kaksi rimaa taisi lentää. Ja renkaan meni sivusta, mutta tähän olin varautunut, rengas ei ole vielä mikään satavarma. Ajattelin kyllä ennen radalle menoa, että saattaa onnistuakin, koska renkaalle oli suora linja, mutta ei. Radalla rähjääminen ei ollut miellyttävää, muttei se onneksi myöskään (tällä kertaa) vaikuttanut käskyjen kuuntelemiseen. Plussaa hienot kontaktit (ei oikonut ylösmenojakaan) ja nätti keinu. Ohjauksiin tuli molemmilla radoilla hienosti. Ei ollenkaan toivotonta, kesäkuussa sitten oman yhdistyksen kisoihin. Ei meistä varmaan mitään huippuaktiivisia agikisaajia tule, aika ja raha ei yksinkertaisesti riitä, mutta kivahan tälläisissä on silloin tällöin käydä. Ei muuten edes jännittänyt, eli ihan leppoisa päivä oli (vrt. toko- tai hakukokeet, niin täähän oli ihan hermolomaa!).

Tunnelmia Kotkasta. Agilityaiheista todistusaineistoa ei ole, koska kamera ja sen käyttäjä ei kyenneet yhteistyöhön ;)

Oman ryhmän agitreeneihin ei olla hetkeen ehditty, on ollut autokoulua ja tokokiireitä. Kaksi kertaa ollaan ominemme käyty hallilla noitten kisojen jälkeen. Ekalla kerralla oikeastaan pelkkiä yksittäisiä esteitä. Itsenäistä renkaan ja keppien hakemista, itsevarmaa keinua ja sellaisia kontakteja, ettei miun tartte pysähtyä. Kontaktit tosi hyvät tällä hetkellä, olen saanut palkkailtua myös niistä ylösmenoista. Hienosti pysähtyy vaikken mie pysähdykään, saan jo ihan juosta ohi. Välillä ei etutassut ihan koske hallin mattoon, ymmärtää ehkä "ota"-käskyn vähän niin, että sillä hetkellä pysähdytään kun käsky tulee. Pitää katsoa viitsinkö lähteä sille nyt mitään tekemään, mutta onpahan sitten jotain treenattavaa, jos meinaa tylsäksi käydä ;D Rengasta hakee nyt hyvin, ehkä yksi sivusta meno on ollut per treeni. Kestää myös sen, että mie kaarran eri suuntaan, toki varmuutta haetaan aina lisää. Keinusta en stressaa, menee sen kyllä nätisti omaa vauhtiaan, eikä kuitenkaan huippuhitaasti. Luotan siihen että nopeus tulee aikanaan. Keppejä Riina on hakenut tosi vaikeistakin kulmista, ja viimeksi ne toimi osana pientä radanpätkääkin (huom. tein yksin rataa!).

Viikko sitten torstaina oltiin Sapekon hälyharjoituksessa ihan koirakkona. Ideana oli taajamaetsintä, eli Myllymäen rakennuksilla oltiin. Mieleen jäi Riinan upea etsintä ja omat heikot ensiaputaidot... Etsintäosuus oli hälyharjoitukseksi lyhyt, mutta rajoitettu oli tietysti maastokin. Ei päästy edes taloon sisälle, ukko löytyi piharakennuksesta. Hienosti Riina haravoi pihaa ja kuunteli minne sitä ohjasin. Niin oli selkeää milloin oli hajulla, nuuski nenä pystyssä piharakennuksen kulmaa. Avasin sitten oven sinne, ajattelin että katolle lähden kiipeämään vasta sisätilojen tarkistamisen jälkeen ;) Haukkui jo siinä talon kulmalla ulkopuolella ja vielä uudestaan hienosti sisällä. Enemmän varmaan pitäisi treenatakin niitä, ettei ohjaaja tiedä missä maalimiehet on, tuli sellainen hieno onnistumisen tunne kun pystyi luottamaan koiraan. Se on myös yksi mietittävä asia (jos hälyryhmään joskus päästään), että miten toimitaan jos satutaan se etsittävä löytämään. Nyt tuli vähän sellanen apua-mitä-pitää-tehdä-ensin, kun koira olisi pitänyt johonkin saada ja löydettävääkin olisi pitänyt auttaa.

Agilityhyppelyä ja itsenäinen (lue: itsepäinen) hakukoira

Perjantaina oli tarkoitus käydä lenkillä Suvin ja Sonjan kanssa ja jatkaa siitä agilityhallille. Niin kauan kaikki meni suunnitelmien mukaan, että saatiin lenkki tehtyä, mutta sitten toiset joutuivat lähtemään hälytykseen. Mentiin sitten pelkästään Riinan (Sabi oli kyllä mukana kannustusjoukoissa) kanssa hallille harjoittelemaan. Ihan koko tuntia ei hyödynnetty kun oli vaan yksi treenattava koira. Mitään järkeviä ratoja en vielä osaa tehdä, joten hiottiin yksittäisiä esteitä. Kai sekin tekee ihan hyvää. Tästä lähtien pitää kuitenkin alkaa ottaa itseään ainakin välillä niskasta kiinni ja tehdä sitten vaikka niitä huonoja ratoja.

Siitä hyvä oli tämä yhden koiran treenaaminen, että voitiin ottaa aina parilla esteellä juttuja ja pitää juomatauko. Kevään ensimmäiset lämpimät kelit + ei muutenkaan niin kovin hyvin kuumuutta kestävä koira = aika pitkällä roikkuva kieli. Kaikki lämpimät kelit pitää vaan nyt hyödyntää, että kehitytään tässä.

Aloitettiin kepeillä. Sen huomasin, että miun pitää vielä oikaista Riinan linja selkeästi ennen keppejä, jotta onnistuu. Hyvin se sitä ekaakin väliä noin kokemattomaksi koiraksi hakee, pitää vaan muistaa vielä auttaa. Viimeisessä välissä ei tällä kertaa ongelmaa, ei yrittänyt oikoa. Pari ekaa toistoa siinä oli ohjuri, sitten otin pois. Irtoamiset kepeillä sujui, pystyin jäämään ihan keppien alkupäähän. Toki silloin vaatii sitten sanallista vahvistusta. Keppien jälkeen välillä putkea ja ennen keppejä haettiin kunnon vauhti hypyiltä.

Kontakteilla sitä että miun ei tarvitsisi pysäyttää omaa liikettä. Tämä erinomainen, pystyin jo hölkkäämäänkin Riinan ohi. Kisoissa kuitenkin saatan vielä vähän varmistella. Pari pallon heittoa niin että Riina seisoi kontaktilla, tää oli paha. Naksuttelin myös ylösmenokontakteista, niitä ennen on pakko hidastaa Riinan liikettä, muuten käy heikosti. Rengasta muistuteltiin mieliin. Suorana ei oikeastaan ongelmaa, kerran tai kaksi saattoi mennä sivusta. Vinot lähestymiset lopetettiin siihen kun Riinan jalka meinasi jäädä kiinni esteeseen, kun hyppäsi sieltä sivusta.

Lauantaina kiirehdin suoraan töistä hallille, ihan pirteä olo oli Katja Ojansivun koulutuksessa, vaikka olin herännyt viideltä. Jo rataantutustuminen oli hilpeä tapahtuma, alkuun en meinannut edes tajuta mistä päästä rata alkaa ;D Tunnustin muutenkin suosiolla, etten ole kovin kokenut ohjaaja, ja Katjalla olikin hyviä ohjausvaihtoehtoja tarjota. Riina meidän ryhmästä kolmantena radalle. Aika radan alussa olleella takaakierrolla väännettiin jotain twistiä (?). Tuntui kyllä hyvältä kun onnistui ja jos epäonnistui niin tiesipä taas ainakin ketä syyttää. Kumarruin liikaa tai liikuin liian vähän. Pari toistoa vaati sellanen putkesta toiseen haku, jonka Riina joutui tekemään aika itsenäisesti, kun meidän välissä oli siinä vaiheessa puomi.

Yllättävän hyvin haki putken jälkeen vinoon hypylle, vaikka nenän edessäkin olisi ollut. Serpentiiniohjauksissa vähän helpotettiin kulmia, mutta sitten onnistuikin mainiosti. Keinu hyvä ja itsevarma. Lopussa oli poispäin käännös, ne tuntuu miusta aina vaikeilta. Siinä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, useammin jouduttiin uusimaan sitä edeltävä kohta, jossa miun piti saada Riinan linja kulkemaan oikeaan suuntaan. Tälläisiin koulutuksiin varmasti osallistutaan jatkossakin, jos joku vaan järjestää. Paljon uusia juttuja ja hyviä neuvoja, kiitos bortsu-kelpieyhdistykselle!

Lauantai-iltana käytiin koirien kanssa tutustumassa Taijan vauvaan. Mitäs meidän koirat, kävivät kuonolla tökkäämässä ja sitten pallo voitti :D

Äitienpäiväsunnuntaina aamupäivästä hakua, hyvin ehti kahvitella sen jälkeen. Riinan kanssa piti tehdä sitä, että se lähtisi osoitettuun suuntaan. Jännitys tiivistyy, kuinkas sitten kävikää... No ei se nyt ihan onnetonta ollut, mutta enemmän se silti luotti omaan tietoon. Kyllä hän ne ukot etsii, ole sinä nainen hiljaa. Alussa sanoin että myö tehdään irtoamista. En olisi huonommin voinut sanojani valita, sillä irtoaminenhan ei ole ikinä ollut ongelma. Ekalla irtosi niin, että poikitti koko hakualueen ihan toiseen kulmaan kuin minne lähetin. Toisella vahvistin eteenpäin menoa "eteen"-käskyllä ja ekat 50 m menikin hyvin. Sitten lähti kaartamaan, mutta korjasi itse. Tämä oli kuitenkin päivän paras. Viimeisellä lähti taas hyvin, mutta nyt kaarsi jo aikaisemmassa vaiheessa. Huusin takaisin ja p**kat se mitään tullut, kun oli jo hajulla.

Hyviä treenejä on kahdenlaisia. On niitä, joissa kaikki onnistuu ja niitä, joista saa ideoita jatkoa ajatellen. Voitte arvata kumpaan kategoriaan tämä treeni luokiteltiin. Seuraavalla kerralla Riinan ensimmäinen lähetys on tyhjä. Sitten kun sieltä käskystä tulee, niin lähetän keskilinjan yli suoraan ukolle. Pakko on vahvistaa tuota ohjattavuutta ja sitä, että kun kutsutaan niin tullaan. Muuten käy hyvin pian niin (jos ei ole jo käynyt), että "tule"-käsky kokee järkyttävän inflaation, eikä sitä oikeastaan tarvitse ikinä totella. Ja mitä pistoihin tulee, niin en halua tottelevaisuusliikettä muistuttavia tyylipuhtaita laatikkopistoja, vaan että koira menee sinne, minne näytän.

   
Miusta nää kuvat kuvasi niin hyvin Riinaa. "Höhöö, ihan en tiedä minne olen menossa, pikkusen heittää", mutta meno on siitä huolimatta kova! Jälleen kiitokset Veeralle.

Agilitya, tokoa ja helatorstain hulinat

Viime viikon maanantaina oli oikein kivat ohjatut agitreenit. Riina kulki sinne minne piti, meno oli sujuvaa ja niin päin pois. Viime viikon lievästä korvattomuudesta ei tietoakaan. Parhaimmillaan rata taisi mennä vitosena, kerran taisi ainakin jäädä ensimmäinen keppiväli pujottelematta. Onneksi ohjuri auttaa tuohon vaivaan. Tuossa vieressä tuo rata, mutta sitä oli kyllä jonkun verran muokattu.



Tiistai ja keskiviikko oli tokopäiviä. Tiistaina Mattilassa lenkin jälkeen Suvin ja Taran kanssa, keskiviikkona omineen lähikentällä ennen Sapeko suunnistusharjoitusta. Mattilassa tehtiin ainakin hyvin onnistunutta ruutua. Melkein ekaa kertaa kylvin merkkejä matkalle ja ruudun ympärille häiriöksi. Ei haitannut Riinaa, ruutu näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä. Ei peruuta vaan menee hyvällä vauhdilla keskelle asti. Siinä alkaa näkyä sellasta dynaamisuutta, mikä varmaan tulee varmuuden kautta. Sillon oli hieman vaikeuksia löytää ruutu jos mie katoin ihan toiseen suuntaan. Jännä juttu, silloin haki merkille. Sitten taas jos katsoin vaikka maahan niin ei ongelmaa, mutta heti jos Riina sai yhtään tulkittua että olisin vilkassutkaan merkin suuntaan niin meni sinne. Näitä pitää tehdä lisää, pikku hiljaa vaikeuttaen.

Seuraamisessa tehtiin poikittamisenestotoimenpiteitä. Autoin namikädellä parempaan seuruukohtaan ja palkkailin siitä. Tää on aikamoista tasapainoilua, koska en halua seuruupaikkaa myöskään liian taakse. Se aiheuttaa miulle epävarmuutta, tuleeko koira mukana. Mutta ihan kivoja pätkiä saatiin, vaikka helposti yrittääkin änkeytyä siihen aika lähelle. Paikkaistumista niin että Tara makasi vieressä, tää on nyt etenkin toisen koiran läsnäollessa vähän epävarma liike. Paljon palkkaa siis. Tätä pitää nyt tehdä monta kertaa viikossa/päivässä, vaikka lenkinkin varrella yms. Stoppeja väännettiin loppuun, ei oikein irronnut. Suvi piti Riinaa kiinni, mie innostin, kutsuin ja vaihdellen stoppasin tai annoin tulla suoraan läpi. Stopissa aina käden liike tai pallon heitto apuna. Silti ei tullut montaa kivaa stoppia. Hmph. Tätä pitää nyt kai vaan tehdä niin, että heittää sen pallon niin selkeästi päin koiraa, että sen on pakko jarruttaa. Parempiakin ideoita otetaan vastaan.

Mitähän keskiviikkona. Taidettiin tehdä täsmätreeni paikkaistumiselle ja stopille. Istuminen paranee pikku hiljaa, yksin aina varmempi. Stopeissa ainakin kerran sain sellaisen jarrutuksen, mitä haen.

      
Tokokuvat Veeran ottamia Pulliaisen Riikan koulutuksesta, kiitos paljon näistä! Hirmu vähän tulee Riinasta tokokuvia otettua.
      

Illallinen suunnistusharjoitus oli oikein hyvä, kiva oli rogainingin jälkeen mennä tuollainen vähän lyhyempi reitti. Ja taisi siihen kuitenkin aikaa mennä n. 1,5 tuntia, reipas iltaulkoilu siis. Tosi hyvää teki harjoitella pitkästä aikaa suunnalla menemistä, aika paljon kun on nyt keväällä menty ratoja joissa polkuja pitkin pääsee pitkälle.

Helatorstai oli tarpeeseen tullut vapaapäivä, vaikkei tietysti sillä että siinä mitään lepäämään olisi ehtinyt. Suht. heti aamusta Juvakan kentälle mätsäri- ja speed race-järjestelyihin vei tämän lauman tie, toimin siis niin bortsu-kelpie- kuin noutajayhdistyksenkin aktiivisena jäsenenä :D Itse tapahtuma aloitettiin flyball-kisalla, johon osallistuin molemmilla koirilla. Kyllä, myös Sabi kisasi. Sabin joukkue, johon kuului sen lisäksi sheltti-Fuuka ja borderterrieri-Asta, aloitti. Ekalla kierroksella Sabi teki jopa hyväksytyn suorituksen, wuhuu! ;D Kiersi kyllä viimeisen hypyn, mutta sain sen vielä ohjattua pallo suussa sen hypyn oikealta puolelta. Tässä kisassa sai siis auttaa koiraa ja mennä sen rinnalla laatikolle ja tämän apukeinon kyllä hyödynsin. Hyvin Sabi silti itsenäisesti haki hyppyjä eteenpäin, paluumatka oli aina se heikompi. Laatikon painaminen sujui nappiin, mutta pallon suuhun ottamista piti empiä. Toisella kierroksella en sitten saanut sitä menemään viimeistä hyppyä, joten Asta taisi tehdä kaikki meidän joukkueen hyväksytyt suoritukset.

Riinan joukkueen (Riina, Tara, Doni) suorituksesta ei sen enempää, annetaan videon puhua puolestaan. Tämä lainattu Veeran blogista, kiitos jälleen!

Flyball 9.5. Lpr

  
Tuollaisia kuvia flyball-kilpailusta löysin vielä netistä, kiitos Jonna Savukarille kuvaamisesta. Ja niin lopputulos oli se että Riinan joukkue voitti ja Sabin joukkue tuli toiseksi. Ennen kuin hirveästi hurraatte niin mainittakoon että joukkueita oli yhteensä kolme :D Mutta miten vaan, hauska kilpailu!

Speed race oli menestys, kiva kun ihmiset innostuivat! Harmi etten ehtinyt/pitkän päivän jälkeen enää jaksanut juoksuttaa omia koiria, olisi ollut jännä verrata tuloksia. Katsoin kuitenkin paremmaksi jättää revittämättä, kun olivat siinä pari tuntia venailleet autossa.

Illalla vielä Ellan ja Tuijan kanssa viesteilemään ja esineruudut siihen loppuun. Riina juoksi suuremmitta ongelmitta, ekalla Ellalle menolla jäi hetkeksi hölmönä tuijottamaan nähtyään Ellan puun takaa, mutta jatkoi matkaa kun kutsuttiin. Miulle tulo oli siitä hyvä, että joutui miettimään ja pohtimaan, mutta voitti itsensä ja löyti perille. Sellaisia ajatuksia jäi tästä treenistä, että jollain pitäisi pystyä rakentamaan sellainen kaiken voittava motivaatio juosta myös sinne kakkosohjaajalle. Että vaikka mitä tulisi eteen, Riina haluaisi jatkaa ja jatkaisi matkaa. Haussa sillä on sellainen draivi maalimiehille, miten siirtää se myös viestiin?

Esineruutu aika jees. 50 x 50 m, piti haetuttaa vaan kaksi esinettä, mutta eräistä seikoista johtuen nostettiin neljä. Siitä hyvä harjoitus, että ekaa kertaa pitkiin aikoihin ruutu tehtiin niin ettei Riina nähnyt, ja vieraat esineet vei vieras ihminen. Kaksi vierasta esinettä haki aika ruudun takaosasta, edestä sitten pari miun esinettä, jotka oli jääneet sinne. Enemmän palkkasin vauhtipalautuksista, mutta kerran eteen asti. Palautusvauhti saisi vielä olla parempi, nyt vähän jännitti tuleeko loppuun asti. Eikä olisi välttämättä viimeisellä tullutkaan, mutta vapautin sitten vauhdista. Treenien jälkeen analysointi jatkui facebookissa. Miun pitää muistaa välillä tehdä pienempiäkin ruutuja ja pyytää sieltä vaikka vaan se yksi esine, jotta into ja motivaatio säilyy huipussaan tässäkin. Ensi treenissä paino voisi myös olla ruudun keskiosassa, nyt Riina skippasi sen melkein kokonaan.

 
Yritän nyt vielä kerran lisätä nämä Tuijan ottamat viestikuvat, viimeeksi blogger oli näköjään ottanut omia vapauksia ja poistanut ne tekstistä. 
// ja niin se on näköjään tehnyt nytkin...//

Tokokoe Kouvola 5.5.

Oli kyllä niin säätöä täynnä koko koe, ettei ikinä! Itse kukin sekoili siellä sulassa sovussa, mutta onneksi kisapaikka oli täynnä niin mukavaa porukkaa, ettei ketään varmaan haitannut vaikkei asiat menneetkään niin kuin Strömsössä ;D Tuomarina Pernilla Tallberg.

Paikkaistuminen: 0
No oli käynyt makaamaan jo ennen kuin ehdin piiloon. Tää on ihan osaamattomuutta, treeniä vaan!

Paikkamakuu: 9
Olen niin iloinen aina kun tämä liike toimii! Paljon sen eteen on töitä tehtykin. Pienen vartaloavun kuulemma annan maahanmenossa, siitä puolikas.

Kilpailtiin numerolla 2, joten tähän väliin ihan sellainen sopivan lyhyt tauko.

Seuraaminen: 7
Pistevähennykset painamisesta, poikittamisesta ja parista minimaalisesta inahduksesta.

Luoksari: 6,5
Voihan stoppi! Viime hetkellä annoin siihen vielä tuplakäskyn, ei kyllä ollut nätti. Maahan hyvin ja loppuosa suoraan sivulle. Stoppien välinen vauhti kuulemma hyvä.

Ruutu: 9
Hienoa Riina! Moni koira huiteli merkille mentäessä kehästä ulos, Riina ei. Omasta mielestä ei mitään huomautettavaa, tuomari olisi halunnut lisää vauhtia (meni kyllä nätillä laukalla).

Metallihyppy: 7
Ei kiertänyt kun heitin suoraan. Meni kapulalle ja avasi suun, mutta sitten pitikin vielä asetella pää paremmin (kun kerran on sanottu että kierrä niin se ei ole kiertämistä jos ei niskat taitu). Saattoi myös ennakoida pa:n.

Tauko

Zeta: 5
Meidän kehässä ollessa arvottiin varmaan 5 minuuttia zetan asentojärjestystä. Eipä siinä mitään, ihan hyvä kehässä venailu-harjoitus. Asennot teki oikein, mutta istumisessa annoin suht vahvan avun ja maasta kun olisi pitänyt lähteä seuraamaan niin maan nuuskiminen houkutti enemmän. Kuulemma ihan siinä hilkulla, että antoi edes 5.

Kaukot: 6
Hitto kun tähän nyt tulee tälläsiä tuplakäskyjä, haluisin nähdä mitkä pisteet saataisiin siitä tälläkin kertaa kehutusta tekniikasta! Kaksoiskäsky sivulta maahanmenoon ja myös sitten ylösnousuun, itse kaukot hienot. Kerran vähän jouduin venyttämään käskyn antamista, kun Riina kuikuili muualle. Varmaan siinä meni sekunti tai kaksi, mutta se tuntui ikuisuudelta.

Tunnari: 7
Oma piti pudottaa kerran ennen kuin sen pystyi tuomaan. 

Ohjattu: 8,5
Lisää vauhtia pitäisi olla (laukkasi taas, mutta vähän löysästi kyllä) ja palautus oli 45 asteen kulmassa.

207,5 p ja 3.tulos. En ole ollenkaan pettynyt: kaksi ekaa evl-koetta ja kaksi tulosta. Tästä sitten vaan treenikenttien kautta eteen päin. Erityisen kivaa oli, että vaikka Riina oli vähän haahuilumielentilalla liikenteessä eikä keskittyminen ollut täysin kohdillaan, se pystyi tsemppaamaan noinkin hyvin.Varmaan vaikutti että oli kevään eka ulkokoe, paljon kaikkia asioita joihin voi kiinnittää huomiota ohjaajan sijaan.

Lenkkien lenkki

Lauantaina ei nukuttu pitkään siitä huolimatta että oli viikonloppu. Klo 8:30 pakattiin kolme koiraa ja jokaiselle koiralle ihminen Leenan autoon ja startattiin kohti Lahtea. ABC-aamupalan jälkeen saavuttiin Salpaus-rogainingin lähtöpaikalle ja alettiin hioa joukkuetaktiikkaa. Kyseessä oli siis suunnistuskilpailu, jossa piti tietyssä ajassa löytää mahdollisimman monta rastia. Eri rasteista sai eri määrän pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voitti. Sarjoja oli 12, 6 ja 3 tuntia sekä maastopyöräsarja, myö tyydyttiin näin ensikertalaisina tuohon 6 tuntiin.

Joko meidän taktiikka oli järkyttävän hyvä tai sitten sieltä toisesta ääripäästä, mutta n. viiteentoista minuuttiin oltiin päätetty, mitä rasteja lähdetään tavoittelemaan. Aikaa lähtöön oli kuitenkin vielä tunnin verran, joten ehdittiin hyvin kahvittelemaan ja pohtimaan metsässä tarvittavaa varustusta. Otettiin ihan suosiolla koirat autosta vasta virallisen yhteislähdön jälkeen, meidän tulos ei ehkä parista minuutin viivästyksestä heilahtanut suuntaan eikä toiseen.

Kuusi tuntia vierähti yllättävän nopeasti. Etukäteen olin ajatellut, että voidaan sitten vaikka kivasti istuskella jossain kannonnokassa jos käy väsyttämään, mutta sen verran kilpailuhenkisiä ollaan kaikki, ettei paljon taukoja pidetty. Eväätkin syötiin lennossa. Rastit löytyivät pääasiassa oletetuista paikoista, vain kahdesti tajusimme päätyneemme väärään paikkaan, eikä noissakaan tapauksissa hirveän kauaksi oikeasta. Kartan mittakaava hämäsi pariin kertaan, mutta siihenkin tottui. Yksi nainen kirosi meidät matkan varrella johonkin alimpaan koloon mitä maailmasta löytyy, toinen taas kehui tälläisiä tapahtumia, kun ne tuovat elämää muuten hiljaiseen kylään. Ota tuosta nyt sitten selvää.

5 tunnin 55 minuutin ja 25 kilometrin päästä lähdöstä saavuimme maaliin 560 pistettä rikkaampina. Voittajat saivat pisteitä tuplamäärän, mutta ei myö viimeisiäkään oltu. Täytyy ottaa huomioon että käveltiin koko matka, voittajien on täytynyt sprintata ihan älytöntä vauhtia. Hatunnosto ja onnittelut heille! Jaloissa kyllä ilmeni tuntemuksia seuraavan kahden päivän ajan eikä illalla tarvinnut unta odottaa, mutta yllättävän nopeasti sitä toipui noinkin rankasta rutistuksesta. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: viimeistään ensi vuonna uudestaan!

Nelijalkainen elementissään eli liikaa hauskoja lajeja

Ja epätoivoinen blogitekstikiriminen jatkuu...

Keskiviikkoiltana tokokokeen jälkeen lähdetiin nollaamaan aivot flyball-treeneihin. Aloitettiin lämmittelylenkillä Donin ja Elvin kanssa ja tökkäsi se Leena miulle Tikunkin mukaan ;) Sen jälkeen sitten joutivat omat koirat olla hetken autossa, kun toimin pallottajana muille. Mukava määrä innostunutta porukkaa, kiva että tämä laji on saatu pikkuhiljaa heräämään henkiin! Omista koirista sitten Riina taisi aloittaa. Tehtiin nyt lähinnä vaihtoja, kun kerrankin oli riittävästi koiria paikalla. Testailin sitä, kuinka nopeasti edellisen koiran jälkeen voin lähettää Riinan. Kerran meni liian lähelle, Riina ei halunnut lähennellä Donia ja kiersi ainakin ensimmäisen hypyn. Muuten sujui mallikkaasti ja käyttäytyminen laatikolla oli miellyttävää, ei työntänyt päätä reikään (tällä kertaa...).

Sabi kävi sekoilemassa myös, paitsi että se teki kyllä ihan kivasti. Alkaa kokonaisuus hahmottua joka kerta paremmin, enää jää ehkä se viimeinen hyppy takaisintullessa hyppäämättä. Takaisintulohypyissä olen myös auttanut vielä välillä niin, että menen jonkun matkaa Sabia vastaan. Laatikolla painaa hienosti, mutta pallon suuhun ottamista ja palauttamaan lähtemistä pitää aina empiä. Lähtee kuitenkin, mikä on pääasia ja hauskaa sillä oli, kuten aina.

Torstaina arvottiin suunnistuksen ja hakutreenien välillä, päädyttiin hakutreeneihin. Se oli kuitenkin tiedossa, että lauantaina saadaan suunnistaa niin paljon ettei ikinä aikaisemmin. Lpky:n hakutreenit, paikkaa en kyllä muista. Meitä oli hyvinkin riittävästi paikalla, ainakin maalimiehiä riitti. Riinalle oli ajatuksena tehdä laatikkopistoja, mutta eihän se nyt tietysti niin helppoa voinut olla. Ideana oli ensin palkata suorasta pistosta, sitten laatikosta ja sitten parista tyhjästä. Tuuli oli kuitenkin epäsuotuisa (tuuli kyllä hyvin, mutta keskilinjasta pois päin) ja kun maastokin vielä vietti alaspäin niin on sitä ehkä joskus siistimpiäkin laatikoita nähty. Riina niin vahvasti työskentelee maastoa ja tilannetta lukien, että sen mielestä oli varmaan ihan idioottia käytöstä minulta lähettää se sinne minne lähetin. Pidän kuitenkin pohjimmiltaan tästä ominaisuudesta, koska pelastuskoiran siitä ennen kaikkea haluan, joten en ota näitä välillä sattuvia huonompia laatikoita niin vakavasti ;) Lähettelin sitten muutamat kerrat uudestaan jos yritti lähteä etenemään keskilinjaa pitkin ja huutelin kehuja kun teki jotensakin oikeanmuotoista lenkkiä. Hieman syvemmälle olisi niillä laatikoilla saanut upota, ei joka kerta ihan viidessäkympissä käynyt. Sen sijaan sillä ei tuntunut olevan merkitystä, oliko pisto tyhjä vai ei ja yliheittoihinkin tuli ihan hyvin. Sitten taas heti yliheiton jälkeen oikoi jos sai hajun. Ilmaisut lyhyitä, sai viimeksi siellä kokeessa haukkua ihan tarpeeksi. Nyt ei tökkimisongelmaa, oli kuulemma päin vastoin peruuttanut.


Perjantaina jälleen metsässä, tällä kertaa viesteilemässä. Suoraan koulusta töihin ja suoraan töistä metsään, puoli kymmenen taidettiin olla kotona. Mutta mitäpä sitä muutakaan tekisi :D Yritettiin ottaa Riinalle vähän pitempää pätkää kuin sitä 300 metriä ja sen lisäksi ympättiin vielä mukaan tavallista pitemmät odotukset. Ensimmäinen siirtymä, lähetys ja jäljestysosuus olivat pitempiä kuin yleensä, mutta niistä Riina selvisi kunnialla. Ongelmia tuli vasta kun yhtälöön lisättiin odottelut. Yritettiin lähettää Riinaa sekä ekana että Winhan jälkeen, mutta molemmilla palasi takaisin. Hassua sinänsä, koska lähti (ensimmäisen himmailulähetyksen jälkeen) itsevarmasti ja motivoituneen näköisenä. Luultavasti oli sitten vaan käynyt niin, että oli joutunut vähän sivuun jäljeltä eikä enää jossain vaiheessa usko itseen ollut riittänyt. Winha sitten taisi juosta parikin väliä tässä välissä. Loppuun annettiin Riinan vetää hihnassa jälkeä pitkin ja päästettiin se menemään lähempänä Ellan lähetyspaikkaa. Koska kävi niin, että se kääntyi vielä kerran, viimeisellä yrityksellä vietiin se niin lähelle että oli pakko onnistua. Onneksi tuo koira ei ihan pienestä rikki mene, vaan sen pystyy lähettämään uudestaan pieleenkin menneiden yritysten jälkeen ilman että sen motivaatio olisi ottanut osumaa. Kaikenlaiset metsätoiminnot on niin Riinan juttu, ettei se tosiaan ensimmäisenä luovuta. Oudointa oli kaikissa toistoissa se, että lähti hirmu hyvin ja varmasti ja hävisi joka kerta näkyvistäkin joksikin aikaa. Vaan täytyy muistaa että hyvin alkutekijöissä ollaan tässä lajissa, ei pidä odottaa liikoja liian lyhyessä ajassa.

Riina laitettiin autoon ja mietintätauon jälkeen se sai juosta kaksi tosi lyhyttä pätkää Nellin kanssa. Näissä ei mitään ongelmaa, niin kuin saattoi olettaakin. Seuraava treeni pitää miettiä niin, että onnistuu varmasti, kahta tälläistä vääntötreeniä ei voi olla peräkkäin.
  
                               










                                 
Kaikista tämän tekstin kuvista kiitokset Tuija Pohjanvirralle!           

Tokokoe 1.5.

Niin Riinan kuin miunkin evl-debyytti, tuomarina Pauli Härkönen. Aamulla oli paniikki, mutta heti kehään päästyä helpotti. Riina oli tosi hyvin kuulolla, liikkeiden välit ja koepalkkaukset oikein mainiot!

Paikkaistuminen: 0
Maahan meni juu. En tiedä missä vaiheessa, eikä sillä kyllä ole väliäkään.

Paikkaistumisen ja -makuun välisessä vapautuksessa haukahti muutaman kerran.

Paikkamakuu: 9,5
Omalla käskyllä ylös ja alas, makuu rauhallinen. Puolikas kai pienestä nuuskimisesta.

Tauko

Seuraaminen: 8
Tuntui niin hyvältä, kun seuruu lähti onnistuneesti käyntiin ja jatkui sellaisena myös loppuun asti. Pisteet lähtivät tekniikasta, ainakin hitaassa poikitti. Vire oli huippuhyvä! Eikä se kaavio loppujen lopuksi niin pitkältä tuntunut kuin olin pelännyt.

Luoksetulo: 8
Stoppi oli yllättävän huono, ei tosiaan pysähtynyt mitenkään seinään. Vauhti hyvä, maahanmeno hyvä. Seisomisen osalta treenit jatkuvat.

Ruutu: 9,5
Olisi kuulemma ollut kympin ruutu, jos olisin antanut seisomiskäskyn. Riina pysähtyi oma-aloitteisesti aika ruudun etureunaan ja koska hämmennyin siitä, käskin vain maahan. Merkki olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta ihan hyvä se vauhti oli. Hienosti kohdisti itse katseen merkkiin. Ei peruuttanut ruutuun (sitä se ei kyllä ole nyt treeneissäkään hetkeen tehnyt) ja loppuosassa ei valittamista.

Metallinouto: 0
Voihan ongelma jota ei ole koskaan treeneissä ollut. Heitin kapulan vinoon vasemmalle ja Riina kiersi hypyn. Takaisin tullessa annoin hyppykäskyn, joten silloin hyppäsi. Itse metallin nouto kuitenkin oikein mainio, siihen ollaan tyytyväisiä!

Tauko

Ohjattu: 9
Arvonnassa valitsin vasemman. Taas kohdisti merkille hyvin ja kapulalle eteni ongelmitta. Palautusvauhti ok, mutta aina sama juttu: olisi voinut olla nopeampikin. Eteenpalautus vino.

Zeta: 9
Tietenkään siinä liikkeessä, jonka onnistumista etukäteen jännitin, ei ollut mitään ongelmaa. Istumiseen annoin vartaloavun, siitä piste. Seuruut ei mitään erityisen mainioita, mutta ok.

Tunnari: 9
Oli hieno! Yksi ainut koiran hampaan mentävä kolo kapulassa. Miusta nosti oman heti kun sen kohdalle tuli ja heti lähti myös palauttamaan. Olisko piste lähtenyt ennakoidusta perusasennosta? Voi myös olla, että muistan väärin, mutta en oikein keksi mistä muustakaan tuo piste olisi voinut lähteä.

Kaukot: 8
Ärsyttävä viimeinen s -> m vaihto, down-käsky ei nyt oikein tunnu toimivan. Muuten ihan virheettä ja miusta näytti että s -> i vaihtokin toimi. Olisi ollut kiva tietää, olisiko saatu kymppi.

Yhteensä 226 pistettä, 2.tulos ja neljänsiä taidettiin olla. Erittäin positiivinen fiilis jäi tästä kokeesta (: Hyvä vire oli tavoite nro 1 ja se saavutettiin. Kakkososiossa kyllä huomasi, että Riina ei ole tottunut käymään kehässä useampaa kertaa yhdessä kokeessa, ei enää ollut niin skarppi kuin ensimmäisessä setissä. Tästä huolimatta liikkeistä tuli oikein miellyttäviä pisteitä, kyllä nyt kelpaa jatkaa treenejä.

Kokeen jälkeen totesin että talkoolaisia riittää ilman miutakin, lähdettiin Suvin ja Taran kanssa lenkille Mattilaan.

Metsissä, halleissa, kentillä

Maanantaina aloitettiin lenkkeilemällä Ellna ja Elvin kanssa Linnoituksessa, siitä viestitreeneihin Muukkoon ja lopuksi vielä kätevästi hurautettiin 6-tietä agihallille. Viestitreeneissä meillä ei ollut kuin kolme koiraa paikalla, pidettiin vaihteeksi harjoitukset täällä Lappeenrannan puolella. Riina ja Leksa tekivät ensin, Elvi teki yksin. Olin erittäin tyytyväinen Riinan työskentelyyn. Lähti ainakin miun päädyn lähetyksissä (varmaan Ellankin) tosi määrätietoisesti ja sen näköisenä juoksemaan, että tietää mitä tekee. Lopullinen etäisyys mihin päädyttiin oli n. 300 metriä, kaikki kolme siirtymään varmaan suunnilleen saman pituisia. Riina myös odotteli hyvin omaa vuoroaan, mitä nyt vähän kieriskeli maassa ja yritti kovasti tukahtua puupalikkaan...

Agilitytreeneissä tehtiin rataa, hyvä niin, en olisikaan mitään pelkkiä kontakteja jaksanut hinkutella. Riina oli taas viimeisenä vuorossa keppien verkkotilanteen takia (Riinalla vähiten verkkoja), joten kerkesi kerätä aikamoiset kierrokset. Rata meni muuten mukavasti, mutta yksi serpentiinikohta (tai mikä nyt onkaan, kuitenkin niin että hypyt on sivuttain) tuotti ongelmia. Joko ei kääntynyt tai sitten kääntyi liikaa. Vasta loppuhummailuissa tajusin, että naksuttelemalla sen kohdan sai 2 minuutissa kuntoon. Keinu meni oikein mukavasti, annoin vaan Riinan mennä omaan tahtiin. Voisi olla nopeampi juu, mutta siitä ei nyt stressata. Tällä kertaa ei oikonut kontaktien ylösmenoja, mutta kyllä mie siinäkin kontaktiin osumista kerran pari lopussa
naksuttelin. Sabi oli hallilla mukana ja etukäteen hirvitti sen hallimölyäminen, mutta sitten tolleri päättikin käyttäytyä ;) Toki sen verran piti mouruta, että sai ihmiset ihmettelemään mistä niin outo ääni voi olla peräisin.

Tiistaina oli keskiviikon tokokoetta ajatellen viimeistelytreenit. Sitä ennen kuitenkin reippailtiin Suvin ja Taran kanssa lentokenttä ympäri. Tokoilu tapahtui Juvakan kentällä. Riina aloitti kai seuraamisella. Ei mitään huippupitkiä pätkiä, naksautuksia ja palkkaa vaikeista jutuista. Palkkailin ainakin liikkeellelähtöjä, niissä liian usein pääsee ääni karkaamaan suusta. Kaukoissa tehtiin alkuun s -> i vaihtoa Riikan neuvoilla (toimi!) ja sitten kaikki vaihdot erikseen palkaten pitkästä matkasta. Yksi luoksetulo suorana ja yksi käsimerkkiavusteisella stopilla, joka oli hyvä. Zetan asentojen erottelua niin, että laitoin Riinan kiertämään tolpan ja kun se lähti tulemaan takaisin päin, käänsin selän ja annoin käskyn. Suvi naksutteli. Tämä vaikuttaa siinä mielessä järkevältä treenitavalta, ettei ainakaan tule annettua vartaloapuja. Tätä pitää tehdä aina kun on avustaja hyödynnettävissä. Paikkaistumisessa taisi kerran käydä maassa, sitten ei enää mennyt, palkkailin paljon. Tämän liikkeen suhteen odotukset eivät ole kokeessa korkealla, niin epävarmaa on viime aikoina ollut.

Tokokoulutus 28.4.

Viikko sitten sunnuntaina päivä vierähti Kaakon noutajien järjestämässä tokopäivässä. Itse olin oikeastaan koulutuksen järjestellyt ja kouluttamaan pyytänyt Pulliaisen Riikan. Aloitettiin 10 pintaan teoriosuudella, joka käsitteli treenien suunnittelua, kisaamista ja kisajännitystä. Suurimmaksi osaksi tuttuja juttuja, mutta näitä on aina hyvä palautella mieleen. Kivasti saatiin siinä keskusteluakin aikaiseksi, varmasti sai jokainen neuvoja mihin niitä tarvitsi. Itselle taas tuli sellainen "ai niin, tämän kyllä usein treeneissä unohdan"-elämys, kun puhuttiin palkkauksen kriteereistä. Tai siis siitä yhdestä ainoasta kriteeristä, joka pitäisi kerrallaan olla. Itse sorrun liian usein siihen, että vaikka sillä hetkellä treenaamani liikkeen osa onnistuisi, jään hinkkaamaan jotain muuta ko. liikkeen osaa samalla kertaa.

Koulutus jatkui peruskaavalla, eli tehtiin aamu- ja iltapäiväkierrokset. Riinan kanssa ei ehditty tehdä kuin yksi liike per kierros, mutta niihin sitten saatiinkin erinomaisia neuvoja! Aamupäiväkierroksella vuorossa oli metallinouto. Riinaahan se välillä ällöttää ja molemmissa voittajan kokeissa liike on mennyt säheltämiseksi. Treeneissä tekee pääasiallisesti hyvin, mutta ei se mitään maailman varminta työskentelyä ole. Tehtiin Riinalle sellainen harjoitus, että sen edessä oli neljä erikokoista metallikapulaa, ja se lähetettiin vuorotellen hakemaan ne kaikki. Palkan sai heti, kun oli tullut kapulan kanssa miun eteen ja alkoi laskea pyllyä maahan. Pientä en-halua-tehdä-tätä-mölinää ja -ölinää esiintyi, mutten kommentoinut siihen mitenkään ja Riina totesi että kai se on jatkettava hommia. Välillä Riina otti kapulan korostetun hitaasti suuhun ja heittäytyi marttyyriksi. Sekös yleisöä tietysti nauratti ;) Tehtiin myös hyppynouto liikkeenä. Riikka oli sitä mieltä, ettei liikkeessä ole mitään suuren suurta ongelmaa (koko liikkeen Riina tekikin ihan nätisti), mutta huomautti, että Riina selkeästi mieluummin kantaa isompaa kapulaa. Olen alunperin ostanut sille väärän kokoisen kapulan varmaan siksi, että olen ajatellut sen olevan vähemmän ällö, kun se ei ole niin painava. Oikeastihan niissä kapuloiden painoissa ei ole tokossa suurta eroa, enemmän vaikuttaa se, joutuuko koira kauhaisemaan suullisen maa-ainesta samalla kun ottaa kapulan suuhun. Metalliostoksille siis. Muuten varmaan jatkan varmasta kantamisesta palkkaamisilla ja tekemällä useita toistoja, rutiinin kautta se varmuus tulee. Oli myös ihan positiivista kuulla, että Riina on luonnostaan oppinut nostamaan kapulan vinoittain niin, ettei se kalise. En tosiaan ole tajunnut sitä sille itse opettaa.

Aamupäiväkierroksen lopussa ja koko iltapäiväkierroksen paneuduimme kaukoihin. Siihen iänikuiseen s -> i vaihtoon kaipasin neuvoja. Riikan mielestä palikan laittaminen takajalkojen eteen ei ole paras mahdollinen ratkaisu, koska koira ei joudu siinä ajattelemaan riittävästi itse. Tiedostin tämän itsekin jo silloin kun aloin vaihtoa noin treenata, mutta koska en keksinyt mitään parempaakaan, ei kauheasti ollut vaihtoehtoja. Mielestä kuitenkin koira ajattelee tuolla tyylillä enemmän itse, kuin silloin jos joku pitää sitä jaloista kiinni. Riikkakaan ei oikein kuulemma kannata jalkapuusysteemiä, koska sillä tavalla treenanneiden koirien tekemisessä ei ole näkynyt suurta parannusta. Siinä olen myös samaa mieltä, että jos jokin koulutustapa toimii jollekin koiralle, tulokset näkyvät heti. Rupesimme siis työstämään vaihtoa peruuttamisen kautta. Riinalle heitettiin nami, jota se lähti hakemaan ja kun se oli tulossa taas miuta kohti, sanottiin muutaman kerran peruutuskäsky ja sitten käskettiin istumaan. Näitä tehtiin muutamia ennen kuin kokeiltiin liikkeenä pitkästä matkasta. Tässä kyllä oikeasti näki eron! Peruutuskäsky sai Riinan ajattelemaan taaksepäin, joten se taisi jopa jossain vaiheessa liikkua taakse sen sijaan että olisi tullut eteen. Tätä ehdottomasti jatketaan ja katsotaan, miltä meidän kaukot alkavat näyttää.

Tosi kiva oli kuulla Riikalta, että ollaan hänen mielestään edistytty paljon. Tosiaan viimeksi oltiin Riinan kanssa Riikan koulutuksessa ehkä n. 2 vuotta sitten, vaikka toki on sen jälkeen käyty parissa kokeessa, joissa Riikka on ollut tuomarina. Ehkä kahdessa vuodessa pitäisikin jo edistyä, mutta ihan miten vaan, positiivinen palaute luo aina uskoa omaan tekemiseen.

Illalla Sissi lähti kotiin venailemaan vauvan ja Taijan saapumista. Toivottavasti uuteen elämään sopeutuminen on sujunut ongelmitta. En kyllä sitä epäile, Sissi ottaa useimmat uudetkin asiat niin lunkisti (:

Hakukoe 27.4.

Lauantai meni yllättävän sujuvasti, vaikka piti tavallaan koko päivä odottaa illalla/yöllä olevaa hakukoetta. Kävin jumpassa, lenkkeilin kolmen koiran kanssa ja siinähän se menikin. Sapekon järjestämä koe siis ja myös osallistuttiin peruskokeen pimeäosuuteen. Kahdeksan jälkeen vasta mentiin metsään ja meidän maasto-osuus alkoi ehkä puoli 11. Aikaisemmin ei jännittänyt, mutta sitten kun piti siellä laavulla venailla niin vähän kävi hermostuttamaan. Ennen omaa vuoroa vähän jaloittelin Riinaa ja istuskeltiin siinä nuotion äärellä. Ihmeellistä hermostunutta vinguntaa Riina piti ennen omaa vuoroaan, kai se vähän reagoi siihen pimeyteen.

Sosiaalisuusosuus jännitti ehkä eniten, onpa loogista ;) Ei vaan ollut kauhean lupaavaa, kun ennen koko häppeninkiä yksi kokeeseen myös osallistunut sakemanni huuteli Riinalle ja kaikille tasapuolisesti autosta. Riina sitten tietysti otti siitä kierroksia ja rauhoittelin sitä kyllä koko ajan siinä kun rivissä tönötettiin. Kerran Riina sitten rähähti kun myö mentiin sen sakemannin eteen moikkaamaan tuomaria, mutta antoi sen jälkeen olla, ei jäänyt räyhäys päälle.

Unelias untamo varusteineen ja tässä kuvassa vasta lähdössä etsintähommiin.

Hallittavuusosio meni hyvin, alkuun seuraamisessa nuuski vähän maata ja haahusi, mutta 3/4 seuraamisesta oli ihan tokokelpoista. Istuminen myös oikein mallikas. Etsintäalueen laidalle siirryttiin hihnassa, siinä maa-aines lensi kun Riina tajusi ukkojen olevan piiloutuneina häneltä ;D Tein etsintäsuunnitelman, jopa ihan kelvollisen. Eikä muuten tuullut ei sitten niin mistään. Lähetin koiran eikä sitä tarvinnut kahdesti käskeä, sinne sinkosi. Lähdin kulkemaan metsätietä, huutelin Riinaa silloin tällöin, mutta koska se ei kovin mielellään tullut, arvasin että se on varmaan hajulla. Huutelin kuitenkin, koska ajattelin että jos se on ukolle menossa niin ei se sitä jätä. Kerkesin sitten edetä sitä metsätietä vähän turhankin pitkälle, sillä kun haukku alkoi kuulua niin tajusin heti että se on ihan toisella puolella aluetta. Lähdettiin sitten testaajan ja Suvin kanssa rämpimään läpi koko alueen. Ajattelin, että liian kovasta kiirehtimisestä tulee sanomista, mutta tuomari oli ennemminkin sitä mieltä, että olisin saanut liikkua liukkaamminkin :D Riina teki hurjan hienon ja pitkän ilmaisun, joten palkka maalimiehellä oli ansaittu.

Tässä vaiheessa täytyi tietysti muuttaa etsintäsuunnitelmaa, koska ei olisi mitään järkeä rämpiä takaisin läpi koko alueen. Jatkoimme takareunaa, ohjailin Riinaa sieltä alueelle. Nyt oli paremmin ohjattavissa, irtosi mutta myös kuunteli. Jossain vaiheessa muistin laittaa Riinan valjaissa kiinni olleet lamputkin päälle. Samaisissa valjaissa kiinni olleet kulkuset olivat kilisseet niin hyvin, etten aikaisemmin edes osannut kaivata valoja. Toinen ukko löytyi aika lailla alueen keskeltä. Joitakin kertoja Riina oli maassa maannutta maalihenkilöä käynyt tökkäämässä, johtui varmaan joko maalimiehen otollisesta sijoittumisesta tai ehkä edellinen pitkä ilmaisu jätti jälkeensä pientä turhautumista. Ei kuitenkaan raapinut tai mitään, eli kuitenkin asiallisella linjalla pysyttiin.

Jatkettiin kohti takakulmaa, jonka onnistuin hieman oikaisemaan. Lähetin Riinan sinne sitten parikin kertaa, koska tiesin, ettei meillä olisi enää aikaa palata sinne. Parin lähetyksen jälkeen oli kuitenkin pakko vaan luottaa ja jatkaa matkaa. Viimeinen ukko löytyi ihan parin metrin päästä miun omasta kävelylinjasta, kun lähdettiin poikittamaan aluetta. Onneksi en kävellyt ihan sen vierestä, sellaiset on kokeessa aina hankalia tilanteita. Kolme ukkoa = koe läpi, joten huipputyytyväinen saan Riinan toimintaan jälleen olla (:

Testaaja kehuin Riinan ilmaisuja ja irtoamista, nehän sen vahvat puolet ovatkin. Ei kuulemma lähtisi rajoittamaan välillä hieman liiankin hyvää irtoamista, koska se on kuitenkin niin paljon parempi vaihtoehto kuin jaloissa pyöriminen. Olin myös yllättynyt, että miun kartalla pysymistä kehuttiin (ei, en vieläkään käyttänyt kompassia)! Suunnistusharjoitteista on siis ollut jotain apua. Illan viimeinen jännitysmomentti oli se, päästäänkö huonokuntoista metsätietä enää ylös, mutta se onneksi onnistui ja päästiin kotiin nukkumaan. Kyllä väsytti, voin myöntää, ja Riinakin näytti ihan tyytyväiseltä, kun pääsi vihdoin valtaamaan sängyn.

Kuuluu jo kalustoon

Keskiviikko meni miulta töissä ja Kaakon noutajien kokouksessa (järjestämme helatorstaina speed racen Juvakan kentällä klo 12-14, tervetuloa!), joten koirat saivat vapaapäivän. Torstaina oli sitten ainakin osittain sellaiset tokotreenit, jotka olisivat saaneet jäädä treenaamatta. Oltiin ihan ominemme Kivisalmen kentällä. Jo lähtötilanne treeneihin oli huono, olin kuolemanväsynyt ja koko ajan piti kytätä kelloa, ettei myöhästyttäisi suunnistamasta.

Alku meni kaikesta huolimatta tosi kivasti, tehtiin onnistuneita seuruupätkiä. Miulla ei etukäteen oikein ollut ajatusta, mihin siinä seuruussa erityisesti kiinnitettäisiin huomiota, mutta siinä sitten matkan varrella tajusin, että hirveän vähän palkkaan Riinaa lähdöistä. Niistä tulikin sitten tosi kivoja, kun heti hyvästä lähdöstä sai palkan.

Jatkettiin metallilla, jossa tein sen typerän virheen, etten ajatellut loppuun asti, mikä sopii juuri miun koiralle. Ajattelin, että tehdään metallilla pitoja. Huono ajatus, paineistuminenhan se siitä seurasi. Saatiin ihan onnistuneitakin kai joo, mutta en usko että Riina tästä hirveästi mitään oppi. Se on kuitenkin tietyissä tilanteissa sen verran pehmeä ja tämä oli yksi niistä. Välillä syljeskeli kapulaa, kun istui paikallaan se suussa. Paikallaan pitojen jälkeen ei oikein merkin kierrotkaan (yleensä Riinan mielestä ihan kivoja) sujuneet.

Seuraavaksi ei-yhtään-paremmin-sujuneet kaukot. Jumitti jonkin verran, lähinnä siinä m -> i vaihdossa. Sitten tietysti meni vielä joku puhiseva koira meidän ohi. Riina reagoi ja mie suutuin Riinalle. Great. Onneksi sentään sen verran järkeä oli päässä, että tajusin loppuun ottaa parit mukavat merkit. Sabikin teki ehkä yhden merkin. Mutta kai se on niin, että tällaisiakin treenejä aina tasaisin väliajoin täytyy olla, jotta ei pääse unohtumaan, miksi tätä lajia pohjimmiltaan harrastaa. Ei siksi, että jatkuvasti verissäpäin jahtaa jotain tuloksia, vaan ihan muista syistä. Onneksi suunnistus viimeistään nollasi aivot ja pieninkin ärsytys katosi (:

Perjantaiaamuna Sissi saapui meille määrittelemättömän pitkälle vierailulle, kun Taija lähti synnyttämään. Hurjasti onnea ihanasta pienestä pojasta! Ilo oli Sissiä hoitaa näin onnellisen asian takia, siinä se meni lauman mukana ettei mitään. Iltapäivällä lenkkeilin koko komppanian kanssa ja kaikki kolme pääsivät myös esineruutuhommiin. Sitä ei voinut välttää, etteivätkö olisi nähneet kun vein esineet. Joku kerta hyvin pian pitäisi saada joku muu tekemään meille ruutu, ettei Riina totu metsätunnariin (=kaikki esineet haisevat miulta). Neljä esinettä ja kaikki haettiin. Tein vaihdellen palautuksia: yhdellä kehuin ja palkkasin vielä lopuksi, yhdellä palautus koemainen ja ei palkkaa, yhdellä kehuin ja ei palkkaa ja viimeisellä koemainen, mutta loppuun palkka. Muuten työskentely oli mallikasta, mutta kuvassa näkyvää jesarirullaa pureskeli (loppuun naksuttelin sen pitoa) ja alueen rajalle siirtyminen oli hirveintä ikinä. Ei pysynyt hiljaa ei. Sabi ja Sissi tekivät sellaisen pienen läntin ja molempia autoin niin, että kuljin ainakin osan ajasta ruudussa mukana. Naksaus löydetystä esineestä. Molemmilla oli palautuksissa hieman vääntöä. Sabilla siksi, että sen noudot ovat muutenkin vähän sellaisia ja Sissillä siksi, kun se ei ymmärtänyt miksi tämmöisiä kummallisia erimuotoisia esineitä on täällä metsässä ja miksi niitä pitää vieläpä kantaa...


Illalla oli sitten viimeinen tokovuoro agihallilla. Nyyh... Nyt ei niin paljon harmita, mutta kun taas tulee talvi ja kiroillen jäädytetään sormia milloin missäkin lumikasassa niin voin kyllä sanoa että sitten on tilanne toinen.

Ihan ekana paikallaolot. Vähän oli epävarmemman oloinen kuin yleensä, pyrin olemaan erityisen tarkka siitä, että palkkaan riittävästi. Istumisessa meni vissiin parikin kertaa maahan, tämä ei ole mitenkään tyypillistä Riinalle. Tietysti kokeen lähetessä halusi pitää miut jännityksessä ;)

Muut liikkeet Riina taisi aloittaa sivulletuloilla ja seuruupätkillä, ideana vain hiljaisuus hallissa. Niissä ei mitään ihmeempää. Metallihyppyä, palkkaa sekä siitä, ettei varastanut kapulalle, että siitä, kun palautti hyvin. Nyt on tuo varastaminen selvästi parantanut, tai siis se että ei varasta ;) Pari suoraa luoksaria taidettiin tehdä. Jääviä ihan reilusti, ensin yksittellen niin että Riina kiersi tolpan ja tuli siitä seuraamaan, sitten zetaa vähän kootumpana liikkeenä. Maahanmenoa ei kyllä tehty, se niin vielä tässä vaiheessa syö istumista ja seisomista ja on kuitenkin niihin verrattuna varma. Kaukoissa nousi pitkästä matkasta oikein hyvin, ainut mikä järjestelmällisesti mättää on se s -> i vaihto. Viimeisenä tehtiin tunnari. En tiedä väsyttikö Riinaa vai herpaantuiko keskittyminen muuten vaan. Ehkä myös tolpan kierto ennen kapuloille lähettämistä oli tässä tilanteessa liikaa, vaikka muuten toimiikin hyvin. Toi kuitenkin väärän. Eipä siinä mitään, uusi lähetys ja yritys. Oma tuli, mutta ei silleen heti kohdalle osuessa nopeasti nostaen kuin viime aikoina yleensä. Jätettiin kuitenkin tähän, joskus on tyydyttävä vähän vähempään ja ainakaan ei nostellut muita kapuloita.

Hyvässä seurassa

Rauniokoulutusviikonlopun jälkeiseen maanantaihin kuului flyballia, tokoa, viestiä ja lenkkeilyä Ellan ja Elvin kanssa, sekä siihen perään vielä oman ryhmän agitreenit. Kevään toiset flyballit otettiin Kivisalmen kentällä. Treeni meni neljän pallon sykleissa, koska enempää ei ollut. Ensimmäisten neljän pallon verran riina teki ihan sitä perustoimintoa. Hyppyjen yli, pallon haku ja sitten pallo miulle käteen asti. Tällä kertaa meinasi kuono tulla enemmän laatikon reiän eteen kuin viimeksi. Seuraavilla neljällä pallolla treenattiin nopeutta, vauhtipalkka siis. Sai pudottaa pallon ja iskeä kiinni palloon, mutta koska pallon jälkeen kelpaa pelkkä pallo, oli vaihdettava siihen. Nopeutta kuitenkin tuntui tulevan lisää, vaikkei tuota kyllä muutenkaan voi mateluksi kutsua ;) Viimeisessä setissä vinoja lähestymisiä laatikolta hypyille tultaessa. Kerran taisi kiertää ekan hypyn, mutta muuten ohjautui niille oikein kelvollisesti!

Sabi pääsi myös tekemään ja lienee tarpeetonta mainita, ettei se meinannut pysyä pussihousuissaan :D Malttoi kuitenkin aika kivasti keskittyä ja sen tekeminen alkoi jo vähitellen näyttää eheältä suoritukselta. Pallon palautusvauhti ei päätä huimaa ja välillä pitää jäädä pallo suussa hengailemaan laatikolle, jos sieltä vaikka tulisi lisää. Anyways, hyvä Sabi!

Tokoilemaan siirryttiin Mattilan kentälle. Riina teki ainakin flyball-hypyllä hyppynoutoa. Hinkattiin lähes ainoastaan sitä, ettei varasta kapulalle. Miun mielestä on ehkä epäloogisinta ikinä, että joku hölmö koira haluaa varastaa kapulalle, josta se ei kuitenkaan sitten mitenkään erikoisesti tykkää... Huoh. Kaipa varastamista saatiin aisoihin, mutta puuduttavaa se oli. Ruutua tehtiin myös. Taisin kerran laittaa pallon ruudun taakse, jotta saisin Riinan uppoamaan syvemmälle. Toimi, muilla kerroilla meni jopa takanauhasta yli. Seuraamiseen vaan sellaista hauskaa mukavaa, vauhtilähtöjä ja aika paljon palkkaa. Tunnari oli hyvä, nostaa nyt oman heti kun osuu kohdalle ja palautuksessa ei pahemmin möyhennä kapulaa. Jäävien asentojen erottelua.

Viestipätkät suht. lyhyitä, mutta Riinalla taas kova into päästä Ellan luokse, hyvä. Yritin itse olla sen verran näkymättömissä, että joutuu tulemaan melkein luokse asti ennen kuin näkee miut.

Vielä viimeinen talvikuva tältä erää.

Agilityssa meillä ei ollut kouluttajaa, joten kiitos Ella että väkersit meille radanpätkän! Itsellä ei ihan vielä taidot ja luovuus tässä asiassa riitä. Ohjattu hyvin (ei kyllä ollutkaan mitään ihme kieputtelua) ja kivasti muisti renkaan vaikkei hetkeen olla tehty. Kontaktiesteissä se kyllä kovassa vauhdissa oikoo nousukontaktit, niihin pitää ehkä viritellä joku erillinen käskysana. Alastulokontaktit ok, sitä vaan pitää tehdä ihan hirveästi etten itse pysähdy siihen. Kepeissä yritti oikoa viimeistä väliä, joten siihen ohjuri, muissa kohdissa ei ollut ohjureita eikä ongelmaa. Keinulla oli huomattavasti epävarmempi kuin viimeksi, joten loppuun tehtiin ihan vaan paineetonta keinua. Riina sai kulkea omaan tahtiin ja kolauksesta palkka.

Tiistaina värvättiin vuorostaan Suvi ja Tara lenkkeilemään ja treenaamaan meidän kanssa. Paikkana edelleen Mattila, siellä on kyllä hyvät maastot. Riina tokoili kaukoja, jääviä, ohjattua, paikkamakuuta ja oikealla seuraamista. Kaukoissa tekniikkaa ja nopeutta läheltä, pitäisi kyllä vielä joku parempi tapa keksiä kuin tuo takajalkojen edessä palikka-tekniikka. Pitkästä matkasta vaan sitä että tekee kaikki vaihdot yhdestä käskystä, nopeudella ei väliä. Hyvin sujui. Jääviä väännettiin oikein urakalla, miten voi istuminen olla noin vaikeaa! En käsitä, yhdessä vaiheessa ei vaan istunut, vaikka olisin seisonut päälläni. Kai siellä jossain sitten niitä onnistuneitakin oli, tää oli just tällänen verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta luultavasti ensi kerralla myös tuloksia-treeni. Ainahan nimittäin vaikea treeni tarkoittaa sitä, että ensi kerralla onnistuu. Ohjatussa kapulalle kiertäminen oli vaihteeksi vaikeaa, toki siitä ei ole kauan kun sen noutotyylin Riinalle vaihdoin. Etenkin vasen tuotti ongelmia, vaikka oikea on yleensä ollut se hankalampi. Merkit ok. Oikealla puolella seuruussa naksuttelin suorasta seuruuasennosta. Voi olla, että sekin vaikutti jääviin kun tehtiin oikealta puolelta, ei aikaisemmin olla pahemmin tehty. Paikkamakuu Taran kanssa hyvä, ei juurikaan nuuskinut.