Välillä pitää vissiin totellakin

Tokoa siis. Suvin, Sonjan ja Ellan kanssa ollaan käyty treenailemassa, lisäksi tiistaina Tapiksella Ullan kanssa.

Yksissä treeneissä tehtiin eteenmenoa ja noutoa pk-kapulalla. Kapulan painavuus ei ole ongelma, noudot sujuivat hyvin. Näytti että Riinasta oli hauskaa tehdä pitkästä aikaa ihan vaan vauhtinoutoja, oli vissiin riittävän yksinkertaista toimintaa ;) Eteenmenoista osa niin, että pallo kentällä, osa ilman. Sujuu ihan hyvin, etenee kyllä varmaan sen oikean matkan, mutta vauhtia ja varmuutta haluaisin tähän seuraavaksi. Laitoinkin sen yhdeksi kysyttäväksi asiaksi ensi viikon Kaisa Hilskan koulutukseen. Paikkamakuussa pysyy ihan hyvin toisten tehdessä, välillä aina palkkailen. Ääniin vähän regoi joten sitä paikkamakuuseen ampumista pitää kyllä treenata. Pysyy kyllä, mutta vähän kattelee ympärilleen.

Tokossa tehtiin sitten häiriöharjoitus ruutuun ja ohjattuun. Ensinnäkin rekvisiitta oli laitettu niin, että ruutuun ja ohjatun kapuloille lähdettiin samalta merkiltä. Se ei oikeastaan vaikuttanut, mutta pallojen kylväminen kentälle sen sijaan hämäsi. Ruutuun sain Riinan menemään pallojen ohi yhdellä korjauksella, mutta se oli vaikeaa kun ohjatun kapuloiden taakse laittoi pallot. Se piti uusia muutamaan kertaan. Näytti siltä, että Riina merkiltä kohdensi kapulaan ihan hyvin, mutta kun pääsi lähelle niin pallo voitti ;) Tämäkin saatiin kuitenkin onnistumaan niin oikealle kuin vasemmallekin.

Tiistaina oli tarkotus kattoa niiden pk-esteiden aiheuttamia henkisiä vaurioita ja lisäksi tokoilla paikkaistumista, tunnaria ja metallia. Tämän lisäksi tehtiin vielä siirtymiä.

Joo, eihän ne esteet hyvältä näyttäneet. Saatiin Riina menemään A, hyppyeste ja vielä metallinenkin hyppyeste, mutta hirveän huudon ja äyväämisen jälkeen. Siis oikeasti joku A-este, mitä se menee agilityssakin. Mutta kun se oli pk-A. Voi muuten olla, että se ettei Riina siellä Haukkiksessa hypännyt edes sitä matalaa estettä saattoi johtua siitä, että este oli metallinen. Se oli Riinalle tosi paha. Tokohypyssähän ei ole ongelmaa. Päätin tämän treenin jälkeen, että perun sen hakukokeen, en nimittäin millään saa sitä menemään noita esteitä näin lyhyessä ajassa. Vaatii varmasti paljon työtä. Nyt kysymys onkin, haluanko tehdä sitä työtä ja kisata pk-puolella. Olen koko ajan miettinyt, että tuollaiset esteet eivät tee millekään koiralle hyvää. Vaikka tiedänkin että se on vaan Riinalla henkinen lukko, mietin koko ajan että mitä jos sitä sattuukin. Silloin kun aloimme kisata haussa pelastuskoiraliiton puolella, jäi vähän avoimeksi, kisaisimmeko palveluskoiraliiton puolella ja jos niin pk- vai peko-puolella. Alan nyt vahvasti kallistua peko-puolen kannalle. Ensinnäkin siellä täytyisi kisata joka tapauksessa jos raunioille mielii ja se ettei siellä ole noita järjettömiä hyppyjä on iso plussa. Tiedän, että monet koirat eivät koskaan satuta itseään esteillä, mutta silti en näe niiden tarkoitusta. En välttämättä halua harrastaaa kahta lajia (agility on siis se toinen) joissa loukkaantumisriski on todellinen. Agilityssa kuitenkin hyppykorkeudet ovat vielä järkevämpiä. Tälläinen pohdinta tähän väliin.

Toko sitten sujuikin hyvin, mukava laji :D Paikkaistumisessa pysyi, miulla oli lelu mukana piilossa. Paikallaoloissa pitää nyt miettiä, onko järkevää palkata liikkeen aikana. Jos vaan kehuisi ja sitten kun palkkaa niin myös vapauttaa. Siirtymätreeni meni yllättävän hyvin, ei olla tälläistä aikaisemmin tehty mutta nyt Ulla neuvoi. Siirryttiin siis alkuperusasennosta toiseen ja loppuun koira sai palkan jostain kivasta liikkeestä. Riina oli hauska kun sanoi sille että tehdään ruutu ja sitten kun ruutua ei näkynytkään missään niin Riina oli ihan kujalla :D Hyvin pysyi siirtymät sivulla ja perusasennoissa alkoi ottaa kontaktia liikkurin huutelun aikana.

Tunnarissa ja metallissa päätavoite täyttyi eli nosti kapulat kerralla. Molempia kun tehtiin pitkällä matkalla niin vauhti oli myös hyvä. Sen sijaan Riina keksi ihan uuden jutun palautukseen: se jäi kapulan kanssa ehkä n. puolen metrin-metrin päähän töröttämään. Aha. Ei siinä mitään. Tähän en nyt oikein vielä keksinyt mitään ratkaisua, katsotaan tekeekö seuraavissa treeneissä.

Kiitos Ullalle hyvistä tokoneuvoista, treenaillaan taas!

Kesäisin Riina on hyvin harvassa kuvassa kuiva ;)

Sabi 7 vuotta!

Maanantaina oli Sabin 7-vuotissynttärit. Onnea oma kettuni! Vuoden päästä sen voi jo fyysisenkin ikänsä perusteella luokitella kypsään ikään ehtineeksi, siihen asti se on edelleen vaan henkisesti vanha ;) Synttäripäivä kului lahjuksia vastaanottaessa ja muutenkin mieleisen ohjelman siivittämänä.

Päivä alkoi uimaretkellä ja pääsipä Sabi jossain välissä tokoilemaankin.

Lahjat olivat moninaiset (punainen Rukan kaulapanta, tennispallotuubi, ruokapussi ja vesilelu joka hajosi alle viikossa), mutta niiden aukaiseminen oli ehdottomasti parasta, sisällöllä ei niin väliä.

Tennispallot olivat tämän(kin) vuoden hitti.

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Lauantaina käytiin Suvin ja Leenan kanssa hakumetsässä. Vähän mietin että saadaanko millaiset treenit aikaiseksi kolmestaan, mutta turha oli huoli, ollaanhan myö aina ennenkin saatu! Tosi hyvät treenit, jäi just sellanen oikeanlainen fiilis, että nyt se koira tajusi mitä mie siltä hain. Jee :D

Riinalle rataa. Ensimmäinen oli haamu oikealla puolella. Mie en meinannut edes nähdä koko haamua, mutta pääasia että Riina näki, meni suoraan ja haukkui hyvin. Haukkuihin ei nyt tässä(kään) ;) treenissä panostettu, vähän eri määriä haukkui joka piilolla, ja palkka tuli siitä kun pysyi suunnilleen paikoillaan. En halua sitä käskeä haukkumaan maassa tai mitään, miun puolesta seisokoot kunhan ei seilaa.

Vasemmalle valmis ukko, ei ongelmaa, suoraan lähti. Sitten oli tarkoitus ottaa yksi tyhjä, palkata Riina namilla kun se tulee keskilinjalle ja lähettää se siitä sitten löydölle. Riina teki erittäin hienon tyhjän, olin oikein tyytyväinen, enkä tiedä mikä aivovamma sitä siivitti kun se vielä tuli pistolta erittäin kuuliaisesti poiskin! Sitten se kuitenkin päätti olla löytämättä Leenaa, no mikäs siinä. Siitä tuli sitten toinen tyhjä (hieno sekin!) ja toiselle puolelle kolmas. Myös näiltä se tuli nätisti pois ja sain palkattua keskilinjalle. Sitten yksi suora löytö (tämän Riina halusi löytää :D) ja loppuun löytö, joka oli edennyt laatikkomalliin. Oikein hyvät treenit ja jos kerran harjoitellaan hyviä tyhjiä pistoja niin mitä sitä turhaan ukkoja löytämään, hidastaa vaan vauhtia.

Sunnuntaina sama laji ja osittain sama porukkakin. Oltiin Suvin, Sonjan ja Lutun kanssa Muukossa. Ennen treenejä meidän piti Suvin kanssa lenkkeillä, mutta se nyt ei mennyt ihan niin kuin piti. Ei oltu päästy pitkällekään kun ukkoskuuro yllätti. Onneksi oli sadetta kestävä takki, mutta mikään muu vaatekappale ei sitten sadetta kestänytkään. Melkein teki mieli lähteä kotiin, mutta eihän sitä nyt tietysti voinut noin helpolla luovuttaa. Kengät litisten ja housut jalkoihin liimautuneina aloitettiin treenit. Riinalle näissäkin treeneissä rataa. Olen päättänyt että Riinalle tehdään vähintään 90 % treeneistä pistoja, partioinnin treenaus jätetään minimiin, niin helposti ja nopeasti ne pistot kärsii.

Ensimmäinen lähetys oli tyhjä ja vasemmalle puolelle. Vähän lähti vinoon enkä ole ihan varma kävikö just viidessäkympissä, mutta hyväksyin. En kerta kaikkiaan tiedä miten saisin sen muuttamaan suuntaa silloin kun se on vakaasti päättänyt minne se menee. Toiselle puolelle sitten löytö, se hyvin, tienkään ylitys ei ongelma.
Seuraava pisto oli tyhjä ja sen jälkeen matka jatkui yliheiton kautta toiselle puolelle löydölle. Yliheitot toimivat tässä treenissä tosi hyvin vaikkei niihin sen kummemmin ole panostettu. Seuraavaksi kaksi tyhjää yliheitoilla ja loppuun tietysti löytö. Noissa yliheitoissa mie saan harjoitella yhtä miun ongelmakohdista, eli sitä kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti miun pitää yhdellä pistolla edetä. Se on yllättävän haastavaa, mutta jospa se siitä. Seuraavassa treenissä taas panostetaan syvälle uppoamiseen (nyt pari tyhjää jäi ehkä vähän vajaiksi) ja jatketaan yliheittoja. Kuulolla Riina oli edelleen hyvin ja haukuissa palkattiin paikoillaan olosta. Yksi haukutus siihen asti kun mie ehdin paikalle.

Vuosihuollossa

Ja näköjään vuosihuollon täytyisi tapahtua useammin kuin kerran vuodessa. Riina kävi hierottavana Jäntin Ninalla, siellä ollaan käyty kerran aikaisemminkin ja sieltä sai nyt nopeimmin ajan. Pk-estetörmäys ei ollut oikeastaan mitään jälkiä jättänyt, mutta jumeja löytyi silti. Riinan selkä oli siitä lantion kohdalta ilmeisesti ihan kunnolla jumissa, mutta kyllä se miun käsityksen mukaan sitten aukesikin. Puolierot oli myös selkeitä, tästä ainakin itse syytän tokoa vaikkei Nina sitä ihan varmasti voinutkaan sanoa kun hänellä ei suuremmin tokokoiria käy.Vasemman puolen (muistaakseni) askel oli lyhyempi ja tököttävämpi, Riina ei vienyt jalkaa kunnolla selän alle. Tämähän voisi johtua siitä, että seuruussa käyttää niin paljon enemmän oikeaa puolta. Oikean puolen jalka ei sitten taas venynyt yhtä hyvin kuin vasen. Puolieroa saatiin pienemmäksi, mutta miun pitää nyt ottaa asiakseni tuon oikean puolen venyttely. Ilmeisesti selän jumiutuminen johtuu siitä, että Riinalla on pitkänmallinen selkä. Jopa minä huomasin ennen-jälkeen-eron Riinan seisomisasennossa: ennen hierontaa se näytti ties miltä katkaravulta, piti selkää köyryssä, ja hieronnan jälkeen oli sitten selkeästi rennompi ja tasaselkäisempi.

Sabikin pitäisi hierottaa, mutta sille kyllä haluaisin sen hierojan kotiin, ja koska Kiitorekun seuraavat hieronta-ajat voi varata vasta elokuulle, on odotettava sinne asti. Riinan aion täsät eteenpäin hierottaa n. 3-4 kk välein ja lisäksi pitää itse venytellä sitä useamman kerran viikossa, ainakin jos treenataan ja kisataan näin paljon.

Rennot tyypit rannalla.

Raunioilla pitkästä aikaa

Samaisen viikon tiistaina oli miun tän kesän ja ylipäänsä ensimnäinen rauniokoulutusvuoro. Mikäs siinä oli koulutellessa, kun ihmiset olivat mukavia ja koirat toimivat. Riinan treenasin sitten lopuksi. Riinalle tehtiin häiriötreeni, oli häiriöhenkilöitä ja ääntä. Ja sainpahan syyn perua sitten seuraavan kokeen. Ei mitenkään Riinan vika, ei vaan ole ehditty treenata tarpeeksi. Ongelmana oli se, että Riina etsiessään välillä haukuskeli, ja kävi pari kertaa häiriöhenkilöiden luona hengailemassa. Jatkoi kyllä hyvin etsintää kun kehoitin, mutten halua lähteä kokeeseen näin epävarmalla toiminnalla. Tämän lisäksi en turhaan halua lähteä revittämään Riinaa lauantaina, kun vasta perjantaina on ollut se hieroja.

Viime aikoina on muutenkin vähän ahdistanut, kun tuntuu ettei ehdi treenata riittävästi ja sitten vaan kaikki kisat ja kokeet lähestyy. Niinpä tämä aikalisä tekee varmasti oikein hyvää, eikä siihen elokuun alkuunkaan niin pitkä aika ole (silloin on seuraava rauniokoe). Haluan nyt hetken rauhassa työstää kaikissa eri lajeissa ongelmakohtia, jotta voidaan sitten hyvillä mielin mennä niihin kokeisiin. Se on reilumpaa niin miulle kuin Riinallekin. Ja välillä olisi kai ihan hyvä miettiä, kuinka paljon myö ollaan tänä vuonna on jo kisattu eri lajeissa, ottaen huomioon ettei mitään kokeneita kisaajia olla. Kesä on kuitenkin useimmissa lajeissa sitä parasta treeniaikaa, joten koitetaan nyt hyödyntää se parhaamme mukaan.

Sitä olen tässä miettinyt myös, että jotain näistä meidän monista lajeista olisi karsittava, jotta aika riittää. En halua tehdä asioita puolittain, ja viime aikoina on tuntunut vähän siltä. Viestitreeneissä ei olla nyt muutamaan viikkoon käytykään, mutta ei millään olisi riittänyt aikakaan. Agilityn kohtaloahan olen pohtinut jo jonkun aikaa ja pohdinta jatkuu edelleen. Toko, haku, rauniot ja jälki nyt ainakin pysyvät kuvioissa, mutta onhan noita lajeja aika paljon jo noinkin. Syy miksi aikaisemmin monen lajin harrastamisessa ei ole ollut ongelmaa on varmaan ollut se, kun kisat eivät ole olleet ajankohtaisia. Nyt kun niitä kaikkia pitäisi hommailla koekuntoon, huomaa väkisin, ettei aika meinaa riittää. Ja niin se toisaalta pitää ollakin, ei millään puolittaisilla suorituksilla pidäkään saada tuloksia. Lisäksi olen nyt ihan lähiaikoina tietoisesti yrittänyt suoda Riinalle myös vapaa-aikaa, ettei se uuvu liikaa. Sitä olen yrittänyt välttää, ettei yhtenä päivänä olisi miljoonia treenejä. Vapaapäiviä on edelleen hankala järjestää, mutta jos onnistuisi olemaan edes niin, että yhdet treenit per päivä. Ja mitä tästä kaikesta tilityksestä voimme päätellä: tarvitsen toisen harrastuskoiran, jotta Riinakin saa välillä levätä (vink vink äiti ja iskä).

No niin, kivi vierähti sydämeltä, joten takaisin niihin treeneihin. Loppuun tehtiin vähän ketteryyttä. Pöydät toimi erinomaisen hyvin, merkki oli ainut jota yritti vähän oikoa. Tikapuut on myös hyvällä mallilla, sain naksuteltua siitä, että pysähtyy viimeiselle puolalle. Putken jälkeen otettiin maahanmenoja, Riina kun aina vähän yrittää sen jälkeen lähteä jatkamaan matkaa.

Raunioilla on nyt yritettävä käydä vähintään kerran viikossa, joko näissä yleisissä treeneissä tai sitten muuten vaan. On se sen verran mielenkiintoinen laji etten siitä halua luopua.

Kaunis kesäpäivä

Tokokokeen jälkeisenä maanantaina tehtiin perinteinen kesäretki Haukkulaaksoon Leenan, Ellan ja Suvin kanssa. Toivottavasti ei jää tuohon yhteen kertaan, mukavaa oli!

Päivä aloitettiin pienellä lenkillä, josta sitten jatkettiin esineruutumetsään. Riina teki sellaisen suht koht koemaisen harjoituksen, halusin nähdä onko treeni tuottanut tulosta. Eihän se sellaisia yhtä suoria pistoja sinne tehnyt kuin apujen kanssa, mutta keskimäärin suorempia kyllä. Kaksi esinettä oli ruudussa ja vaihtamista ei ainakaan esiintynyt. Esineet nousivat ja palautuivat varman oloisesti. Oikein hyvä, nyt taas pari seuraavaa treeniä suoruutta vahvistaen. Sabikin taisi käydä pari esinettä hommailemassa, jätti ainakin jälkensä papiljottiin, josta tuli lievästi sanottuna epämuodostunut ;)

Koirat ui vähän joka välissä ja muutenkin päivä sisälsi treenin lisäksi reilusti yleistä hengailua. Sellainenkin tekee varmasti välillä ihan hyvää. Sitten kun taas jonkun hetken päästä aktivoiduttiin niin Riina pääsi ilmaisutreeneihin. Yritettiin hakea sitä, ettei seilaisi ees taas haukkuessaan, ja mielestäni siinä onnistuttiinkin. Leena toimi maalimiehenä ja koitti löytää sellaisia piiloja (tai saattoi se olla ihan näkyvilläkin), joissa seilaaminen ei olisi oikeastaan edes mahdollista. Heti näki että jos oli vaan tasamaalla ei hommasta tullut yhtään mitään, mutta toisaalta ei vaatinut suurtakaan estettä, niin pysyi jo paremmin hollilla. Näitä voisi muutaman tehdä jatkossa erillisenä ilmaisutreeninä ja sitten etsinnöissä katsoa kaikki piilot vähän tätä asiaa silmälläpitäen.

Jotain tokontapaista tehtiin sitten loppuhuipennukseksi. Riina oli oikein hyvin paikkamakuussa Taran, Retan ja Elvin tehdessä, palkkailin välillä. Sitten oli tarkoitus tehdä yläkentällä pk-esteitä, mutta tästä tulikin murheellisempi tarina. Riina meni A:n ensin ihan ok, itse menin vähän siinä mukana. Hyppyesteessäkään ei ongelmaa, kunnes toisella yrityksellä Riina juoksi suoraan päin sitä rintakehä edellä. Ella havainnoi että Riina lähti hyppäämään takajaloilla, mutta etujalat eivät ehtineet mukaan. Sen jälkeen Riina meni kerran vielä A:n, mutta sen jälkeen ei suostunut menemään enää sitäkään eikä hyppäämään edes matalan hyppyesteen yli. Siinä vaiheessa laitoin pelin poikki ja Riina sai tehdä loppuun pari kivaa tasamaanoutoa. Illan agilityynkin jätin menemättä, peruin torstain agikisat ja varasin perjantaille hierojan.

Ei varmaan kipeytynyt mitenkään ihmeellisesti törmäyksestä, sen jälkeen kuitenkin ihan normaalisti hyppi laiturilta uimaan yms., mutten silti halunnut sitä enää pakottaa hyppäämään. Henkiset vammat olivat varmasti suuremmat ja jo tässä vaiheessa kävi mielessä että pitäsikö jättää se hakukoe väliin. En uskonut että kahdessa viikossa saisin korjattua tätä ongelmaa niin varmasti, että se toimisi koetilanteessa.

Hieroja miun oli ollut tarkoitus varata jo muutenkin, nopeutuipahan nyt vaan toiminta hieman. Tokojumia Riinalla on jo hetken näyttänyt olevan. En tiedä oliko alunperinkin virhe hypyttää Riinaa, kun olin viime aikoina tosiaan katsonut, että se on hieman jäykän oloinen. Mutta turhahan näitä on jossitella, sillä en tietenkään olisi sitä hypyttänyt, jos sillä jotain selkeitä oireita olisi ollut.

Tämä nyt oli tälläinen ikävä sattuma, mutta näitä käy eikä niille mitään voi. Päivän saldo jäi kaikesta huolimatta plussan puolelle, järkkäillään tälläinen päivä taas joku kerta uudestaan!

Tokokoe 9.6. Kouvola

Ai miten niin päivitykset laahaa? Eipähän tule niin pitkiä tekstejä kun en enää muista yhtään mistään yhtään mitään.

Kouvolassa on aina niin jännää kisata. Ehkä jätän ensi kerralla ilmoittamatta sinne kokeeseen. Mutta nämä meille parilla viime Kouvolan koekerralla sattuneet asiat nyt on tietysti olleet tälläisiä sattumia mille ei kukaan mitään voi, isot pisteet Kouvolalle ihanista koekeidenjärjestäjäihmisistä! Kyllä siellä aina pidetään kisaajista huolta (:

Aamu alkoi sillä että koko koe oli vaakalaudalla. Tuomari ilmoitti 20 minuuttia ennen kuin hänen olisi pitänyt olla koepaikalla että hän ei tulekaan. Eipä siinä sitten muuta kuin kännyköistä tuomarilistat auki ja koetoimitsija alkoi soitella. Suurin osa ei vastannut (yllättävää, mikseivät ihmiset vastaa kännyköihinsä klo 9 sunnuntaiaamuna?) ja ne jotka vastasivat eivät syystä tai toisesta päässeet. Lopulta sekä Nokelaisen Anne että Packalenin Marita lupasivat tulla jos tarve vaatii, Packalen oli lähempänä joten hän sitten parin tunnin pääsät paikalle ilmaantui.

Tässä vaiheessa voisi luulla että koe päästiin aloittamaan kivasti ja mukavasti. Juu ei, alkoi sataa rakeita. Eikä ihan mikään pikkunen kuuro ollutkaan, näytti jo siltä että kohta antaa kasvihuoneen katto periksi. Kehä siirrettiin sitten sateen tauottua sisälle, koska ulkokenttä lainehti. Ja sisällä oli muuten kuuma. Kuumuus varmasti oli suurin tekijä Riinan vireen huonoudelle (nätti tapa sanoa että oli aika lahna), mutta kai kaikki alkuhärdellikin vaikutti.

Paikkaistuminen: 0
Meni maahan juu.

Paikkamakuu: 0
Tämä harmittaa eniten koko kokeessa (ja oli muuten monta muutakin syytä olla harmissaan...). Riina oli alkuun maannut, sitten istunut ja lopuksi vielä käynyt maahan. Tähän liikkeeseen on käytetty niin paljon aikaa ja voimavaroja että toivottavasti tämä oli vain tilapäinen härö.


Tauko, Riina suoritti yksilöliikkeet toiseksi viimeisenä.

Seuraaminen: 7
Jos tiistain kokeessa nähtiin paras evl-seuruu ikinä, niin tämä sitten kompensoi olemalla huonoin. Kamalaa haahuilua, paikkaei pysynyt ja koko ajan sai kytätä tuleeko se sieltä vai ei. Ei seiskan arvoinen.

Zeta: 10
Teki asennot hyvin, istumiseen annoin pienen vartaloavun. Seuraamisen hirveyteen olin jo turtunut.

Luoksetulo: 9
Tähän olin tyytyväinen! Hyvä vauhti, hienot stopit. Piste taas siitä hemmetin loppuperusasentovammailusta.

Ruutu: 10
Tämäkin ihan kiva, loppuseuraaminen nyt oli mitä oli. Vähän vissiin ennakoi ruudussa maahanmenon.

Tauko. Ei olisi enää yhtään huvittanut mennä kehään kolmatta kertaa.

Ohjattu: 9
Lähti ensin kohti hyppyä. Pysähtyi hyvin käskystä ja ohjautui merkille. Nouto ok, loppuvääntö kamala.

Metalli: 0
Lähti hienosti, nosti metallin ekalla asettelematta, hyppäsi takaisin... ja sitten kapula jotenkin lonksui ja oli löysä -> Riinaa ällötti ja kapula putosi. Loppu meni säätämiseksi, lopulta vähän peruutin että Riina sai annettua kapulan miulle. Eipä noilla pisteillä enää väliä ollut.

Tunnari: 8
Meni kapuloille laiskasti, nuuski aika pitkään, otti oman, pudotti ja kun seuraavan kerran nosti oman hyvätäällä -> toi ok eteen. Sivullemeno ei kai niin tuskaista kuin muissa liikkeissä.

Kaukot: 8
Kahteen vaihtoon kaksoiskäsky, toinen niistä oli ainakin s -> m. Yllättävän reippaasti nousi ekan m -> i vaihdon. Loppupa oli aika kalastelua.

Yhteensä 210 p ja 3.tulos. Ei jäänyt hyvä mieli, mielestäni tuomarointi oli liian suurpiirteistä. Osa pisteistä ei tuntunut hirmu ansaituilta. Sinänsä ihan hyvä ettei saatu mitään ykköstä revittyä kasaan, ei siitä olisi osannut iloita. Onnea kuitenkin Sonjalle ja Oskulle ykkösestä, oli se sen verran reilu sellainen että oli taatusti ansaittu! (:

Kokeessa huomasi hyvin, että Riina onnistui vaikeassa tilanteessa niissä asioissa, joita on eniten hiottu ja joista on saanut eniten palkkaa. Yllättävää sinänsä. Itse liikesuoritukset sujuivat ok, vaikkakin huonossa vireessä, mutta sujuivat kun niihin on eniten panostettu. Loppuperusasennoissa vaikea tilanne (kuumuus yms.) puolestaan näkyi heti. Koko suorituksesta puuttui kaikenlainen viimeistelyn tuntu ja sellainen kokonaisuus, siellä oli vaan yksittäisiä onnistuneita ja epäonnistuneita liikkeiden osia.

Ennen seuraavaa koetta panostamme kokeenomaisiin suorituksiin aikaisemmin kuin viikkoa ennen koetta. Treeneissä pitää nyt palkkailla loppuperusasennoista ja liikkeiden välisistä siirtymistä. Virettä haetaan toki myös, mutta vielä toistaiseksi ainakin uskon että tämä oli tälläinen yhden kerran järkyttävä floppi, tiistaina kuitenkin meni paljon paremmin.

Tällä kyseisellä viikolla (kun oli tiistaina tokokoe, lauantaina hakukoe ja sunnuntaina tokokoe) myös huomasin, että:

1. kaksi tokokoetta per viikko on liikaa
2. kolme mitä tahansa koetta per viikko on liikaa

Nämä varmasti pätee niin koiralle kuin ihmisellekin, en miekään voi sanoa enää olleeni tässä sunnuntain kokeessa täysillä mukana. Jotta olisi pystynyt kunnolla keskittymään olisi välissä pitänyt olla enemmän palautumisaikaa. Tästä otan opikseni ja suunnittelen heinäkuun koekalenterin järkevämmin.

Hakukoe 8.6. Lappeenranta

Eilen töitten jälkeen virkeänä oman yhdistyksen loppuhakukokeen päiväosuuteen. Riina on ollut parina viime päivänä vähän outo/väsynyt/jotain, mutta en minä sitä epäillyt etteikö se niitä ukkoja etsisi. Myö oltiin vuorossa toisena hakukoirakkona peruskoekoirakon jälkeen.

Sosiaalisuusosuus meni ok, hieman sivulla oleminen oli haahuilua, ihanat lannan tuoksut kun houkuttelivat vieressä... Koirat oli jo hengailleet siinä yhdessä ennen kuin testaaja tuli metsästä, joten kellään ei ollut mitään probleemia toistensa kanssa. Ihan kiva sen viime kokeen räjähdysalttiin sakemannitilanteen jälkeen...

Jo hallittavuusosuudessa Riinan kimpussa oli satamiljoonaa hyttystä, ei ollenkaan kiva. Seuraamisen tai mitä mukanakulkemista nyt ikinä onkaan alku oli kauhea, Riina nuuski maata. Sitten kun heräsi (suht. pian kuitenkin), niin seuruu oli kuin parastakin tokoseuraamista. Kehuin siitä sitten kyllä aika paljon. Mutta että mahtaisiko löytyä mitään välimuotoa? Ai ei. Paikallaolo ok, en kauheasti varmistellut käskyä. Meni maahan jossain vaiheessa, mikä ei tokon kannalta kiva asia, mutta metsässä ei tietty mitään väliä. Alueen laitaan sitten hihnassa kiskoen ;)

Etsintä olikin sitten sellainen suuren luokan tapahtuma että oksat pois. Mie hahmotin jo alun perin alueen väärin, enkä missään vaiheessa ollut pienimmässäkään määrin kartalla. Kyllä hävetti. Epätoivo meinasi myös iskeä, kun kysyin perässä suunnistavalta Sonjalta että missä ollaan ja vastaus oli joka kerta jotain aivan muuta kuin mitä olin odottanut... Lopputulos oli se, että mie etenin taktiikalla: "hei tuolla näkyy joku merkki, se on varmaan ihan hyvä suunta!" Ei jeesus.

Tämän alustuksen perusteellahan voisi päätellä, ettei koe mennyt kovin hehkeästi. Vaan toisin kävi, Riina ja yksin Riina hoiti homman kotiin. Oli melkein absurdia, että meillä meni loppukoe-etsintään aikaa ehkä 10 min. Osasin hortoilla järkevästi ja Riina työskenteli erinomaisen itsenäisesti ja irtoavasti. Aina kun kysyin Sonjalta missä ollaan niin koira alkoi ilmaista. Miun tehtäväksi jäi löytää se ilmaiseva koira. Viimeisellä ukolla Riina kyllä ilmeisesti päätti, että p**keleen akka ei hoida omaa osuuttaan, joten voin ihan hyvin tässä kesken ilmaisun syödä hetken keppiä. Haukku siis viimeisellä pätki aika pahastikin ja silloin kun saavuin ukolle Riina ei haukkunut. Sanoin sitten että missä ja kun jatkoi haukkua sain palkattua. Tähän pitää tehdä täsmätreeni, ei todellakaan tyypillistä Riinaa. Mutta noissa olosuhteissa enemmän kuin anteeksiannettavaa. Ei ollut tökkinyt edes makaavaa (vai oliko niitä makaavia kaksi?) maalimiestä, se on hienoa.

Siitä se riemu sitten viimeistään repesi kun testaaja pyysi näyttämään kartalta missä oltiin koiran kanssa käyty. Voin sanoa että lauantain lottoarvonta suoritettiin tällä viikolla hieman etuajassa. Huomautuksia sain omasta toiminnastani useammankin, mutta kukaan ei voinut haukkua miuta enemmän kuin mie itse. Kiva oli sitten lopuksi kuulla että etsintäsuunnitelma oli erinomainen ;D Toteutus taasen... Kuulemma kehityskelpoinen pari, allekirjoitan, mutta ehkä näin aluksi vain koiran osalta.

Missä sitten meni pieleen? Väitän edelleen, että jos olisin ollut pelkästään suunnistamassa tai pelkästään ohjaamassa koiraa, ongelmaa ei olisi ollut. Niiden yhdistäminen oli se ylitsepääsemätön este. Oli muka niin kiire, että ajattelin antaa kompassin vaikuttaa taskussa ja enhän mie oikeastaan sitä karttaakaan joutanut siinä tsiigailemaan saati laittamaan edes oikein päin. Testaajalla oli miun mielestä hyvä linjaus: jos miulla ei seuraavassa hänen kokeessaan ole kompassia esillä, en pääse metsään. Sopii, kättä päälle. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että vaikka olisinkin saanut kartan oikein päin, en olisi tajunnut karttamerkkien (korkeuskäyrän, merkatut kalliot yms.) osalta lukea karttaa, saati sitten hyödyntää sitä maastoa. Kehitettäviä asioita riittää. Miun pitäisi myös enemmän hyödyntää Riinan irtoavuutta ja nopeutta, mutta aina ennen koetta olen vakuuttunut, ettei aika riitä. Se on tokossa kivaa, ettei tarvitse tapella kelloa vastaan.

Loppuun testaajalta pieni huomautus koiran ohjattavuudesta, mutta hänkin kyllä totesi ettei nuoren koiran intoa pidä tappaa. Samaa mieltä. Hallittavuusosuudesta sen verran, että jotkut ei kuulemma antaisi kehua koiraa noin paljon, eikä jotkut tykkäisi noin tiiviistä seuraamisesta. 

Viimeisenä vain toteamus että kiitos Riina tuhannesti <3 Se on yhtä koetta vaille hälyvalmis koira ja täysin ansaitusti. Paremmasta ohjaajasta täytyy ehkä laittaa kysely jonnekin ostetaan ja myydään-palstalle. Mutta onneksi pimeäosuuteen pääsee vasta syksyllä, ehdin siihen mennessä unohtaa tämän ikimuistoisen kokemuksen.

Korjaussarja

Nyt tällä viikolla ennen tämän päiväistä koetta (siitä erillinen päivitys) on tehty korjaustoimenpiteitä tiettyihin liikkeisiin.

Paikkaistuminen:
Ei korjausta mutta paljon vahvistusta, toisten koirien (= Osku ja Elvi) kera ja ilman. Yhdessä treenissä pääsin puuttumaan liikkeeseen niin otollisessa kohdassa kuin vain mahdollista: Riina oli juuri sen näköinen, että nyt valahdan. Huomautin, skarppasi ja palkkasin. Oikein kivasti on nyt pysynyt, mutta varmahan tämä liike ei vielä ole missään tapauksessa.

Paikkamakuu:
Lähinnä alkua ja loppua, eli maahanmenoja ja ylösnousemisia. Yhdessä treenissä meni paristakin Suvin käskystä maahan, muuten ollut näissä kyllä pääasiassa hyvin kuulolla. Olen myös palkannut maahan niistä maahanmenoista, mitä en yleensä tee.

Seuraaminen:
Aika lyhyitä pätkiä ja paljon palkkaa, hieman taas mietitty sitä poikittamista, mutta sen suuremmin en ole siihen nyt puuttunut.

Luoksetulo:
Perjantaina parit stopit, maahanmenot ja eteentulot. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä ennakoi stopin törkeästi! Pysähtyi aivan loistavasti mutta ilman käskyä siihen kohtaan mihin edellisellä kerralla olin sen stopannut. On kyllä aikaisemminkin saattanut hidastaa, mutta ei ikinä ole ilman käskyä pysähtynyt. Maahanmenot oli vaikeita, kun R oli menossa miusta pois päin. Kävi istumaan, vahvemmalla käskyllä meni sitten suoraan maaahan. Eteentulot nättejä!

Ruutu:
Häiriökäskytyksellä sitä, ettei ruudusta varasteta. Ihan törkeästi varasti ekoissa treeneissä Sonjan käskystä. Sitten tehtiin niin, että heti "käsky"n jälkeen mie huusin "maahan". Näin saatiin palkattua pysymisestä. Sitten jo niinkin vaikeasti, että mie käänsin päätä ja Sonja huusi käskyä. Tähän ei reagoinut. Ekoissa treeneissä sitten viimeisellä otin seuraamaan, toisissa treeneissä en tehnyt sitä ollenkaan, kyllä se sen osaa tiistaisen perusteella aivan liiankin hyvin. Pari ruutuun lähetystä tehty (ekalla peruutti, muut hyvin), merkkiin ei taaskaan panostettu.

Ohjattu:
Vähän vinoja palautuksia, nyt ne ok, mutta uutena ongelmana se, ettei päästä kapulasta irti. Riinan mielessä varmaan pyörii ne pitoharjoitukset, joissa mie kiskon siltä kapulaa ja se ei saa päästää irti. Harmi vaan, että käsky on eri: kiitoksella pitäisi irrottaa, pidällä pitää kiinni. Tähän auttaa namipalkkaus, jos saa syötävää niin irrottaa nätisti.

Hyppynouto:
Hyppyä ei ole ollut, metallissa tehty sitä, että kerralla on kapula nostettava ilman asettelua. Niin on toiminutkin hyvin, että ekalla toistolla kun ottaa kapulan suuhun, annan tuontikäskyn. Sen jälkeen tehnyt nätisti itsenäisestikin.

Tunnari:
Samalla tavalla kuin metallia, naksautus eteentuonnista. Yksissä treeneissä tunnari oli ihan hirveää häröilyä, Riina nuuski maata jne. Otin koiran kapuloilta pois, hengitin hetken, viilensin Riinan älynystyrät vedellä ;D ja uusi yritys. Toimi! Pisteet miulle siitä, etten hermostunut tuon enempää ja Riinalle siitä että sitten skarppasi.

Muutenkin paras tokovire on kaksissa viimeisimmissä treeneissä ollut kateissa, on ehkä tehty viime aikoina liikaa. Kokeiden lähestymisen takia lepoa ei ole ollut riittävästi.

Kaukot:
Kunnollisen tekniikan vahvistamista. Peruutellen s -> i ja siitä kun on jatkanut muitakin vaihtoja niin on mennyt hyvin!

Riina keventää tunnelmaa kieltä näyttämällä.

Hakuakin vielä

Tämä on jäänyt muiden tapahtumien tuoksinassa kirjoittelematta.

Viime sunnuntaina (tai lauantaina myös, mutta silloin miut oli velvoitettu kiertämään yo-juhlia) oli täällä Lappeenrannassa Sbcakin hakukoulutus, kiitos Leenalle ja Hannelle järjestelyjen hoitamisesta! Kouluttajana oli Kirsi Lankola ja koulutus pidettiin Ullan metsässä. Tykkäsin kouluttajasta kovasti, neuvot olivat järkevän kuuloisia eikä mitään ongelmia ratkottu millään ihmeellisillä kikkakolmosilla. Aina parempi kun luottaa vähän yksinkertaisempiin keinoihin.

Riinalle jatkettiin edellisen viikonlopun teemaa eli suoria pistoja. Ekalla kierroksella tehtiin pari haamua keskilinjan vaikeammalle puolelle (siellä oli metsätien ylitys) sekä pari valmista sitten toiselle puolelle. Etenkin viimeinen, valmis pisto oli miun mieleen, koira luki maastoa mutta sitten myös korjasi linjansa suoraksi kun siihen oli mahdollisuus. Kiva oli nähdä ettei nuo suorat pistot niin kovin montaa muistutustreeniä tarvinneet, kun edellisen leirin jälkeen jäi vähän sellainen fiilis että pitääkö tässä niitä nyt koko kesä jankata. Olisi pitänyt muistaa että osaahan se ne, vähän ovat vaan päässeet painumaan unholaan talven aikana.

Ekalla kierroksella tehtiin myös sisäänottoja vai tuloja vai mitä ne nyt oli. Joka tapauksessa ideana parantaa Riinan kuuntelua, eli tule-käskyllä on tultava. Ilmaisun jälkeen jätin koiran maalimiehelle, menin itse keskilinjalle, kutsuin ja palkkasin keskilinjalle. Vähän Riina oli tästä hämmentynyt, että hakumetsässä saa palkkaa miulta. Mutta ei se hanttiinkaan laittanut, kun palloleikki oli tarjolla ;)

Ilmaisut kulki tässä treenissä vaan mukana ilman että niihin olisi sen enempää puututtu. Pienoinen ongelma niissä silti ilmeni, just kun olin sanonut että niissä mitään ongelmaa ole... Riina siis pomppi maalimiesten päällä. Tai tahditti haukkuaan normaalilla pomppimisella, mutta kohdisti sen ainakin välillä maalimieheen. Tästä en kyllä tykkää yhtään, pitää kai tehdä pari ihan erillistä ilmaisutreeniä. Ennen seuraavaa koetta ei kuitenkaan enää ehdi, joten toivotaan sitten siellä vaan parasta. Selkeästi ongelma ilmenee vain makaavilla maalimiehillä, istuvia tai seisovia ei härki. Pitää vielä miettiä miten oikeaa haukkumispaikkaa vahvistan, en oikein pidä ajatuksesta että ohjailisin koiraa liinalla.

Toisella kierroksella osa otti esineitä, mutta koska mielestäni sain esineruutuun edelliseltä kouluttajalta hyvät neuvot ja se on edennytkin tässä nyt, niin myö tehtiin hakua. Nyt jätettiin haamut pois ja suorat pistot toimi silti, hyvä Riina! Ensimmäinen pisto pelkkä suora, toinen laatikko, kolmas ja neljäs suoria ja viimeinen laatikko. Laatikkoa vahvistin huutamalla hyvä. Näissä ei mitään valittamista, yhdellä oli umpipiilokin eikä haitannut. Eikä tällä kierroksella vissiin tökkinytkään niin paljon. Jatkossa pitää vaan muistaa rohkeasti välillä muistutella tuota pistojen suoruutta haamuilla, turhaan kartan niitä viimeiseen asti. Niitä voi käyttää aina välillä kokeneemmallekin koiralle tuomaan treeniin vauhtia ja yllätyksellisyyttä.

Mukava päivä vaikka pullissa olikin muurahaisia, kiitos kaikille mukana olleille!

Tokokoe Imatra 4.6.

Eilen käytiin Imatralla iltakokeessa raikkaassa hellesäässä. Evl aloitti, aurinko porotti aika reippaasti ja lämpöä ehkä n. aika monta astetta. Tuomarina Anne Nokelainen.

Paikkaistuminen: 8
Ihme tapahtui, se istui! Tuomarin mukaan oli ollut vähän levoton ja nuoleskellut pari kertaa märkiä jalkojaan. Vastasin siihen, että vitsi se saa tehdä ihan mitä vaan, kunhan se istuu ;)

Paikkamakuu: 8
Oli nuuskinut.

Tauko. Kisattiin toisiksi viimeisinä, neljänsinä.

Seuraaminen: 7,5
Ehkä hienoin Riinan koeseuruu ikinä! Olin tyytyväinen. Pisteet poikittamisesta, jouduin kuulemma potkimaan koiraa. Omasta mielestäni en kauheasti kyllä joutunut. Miuta kiusasi paarma, meinasi vähän häiritä keskittymistä :D

Zeta: 8
Järjestyksenä S-I-M. Istumiseen pieni apu, loput pisteet seuraamisesta.

Luoksari: 8
Olin tyytyväinen tähänkin, stoppi onnistui ok ja maahankin Riina meni. Pisteet ainakin lopun vauhdin hidastumisesta (vaihtoi raviin vissiin viimeisellä välillä) ja sitten tuli vääntöä miun stoppikäskystä, joka on peruodota. Tuomari sanoi että kuulosti kaksiosaiselta, vaikka sanoin sen niin yhteen kuin vaan voi sanoa. En sitten tiedä ottiko siitä pisteitä.

Ruutu: 7
Voi Riina minkä teit! Hieno ruutu, kyllä siitä ysi olisi ainakin tullut, mutta sitten hän varastaa ruudusta! Siis ikinä ei ole tehnyt tuollaista. Toki ei olla kauheasti loppuosaa treenattu, mutta juuri siksi kun siinä ei ole ollut ongelmaa. Noh, näitä sattuu, tietääpä nyt treenata tätäkin.

Tauko. Toinen setti olikin sitten kokonaisuudessaan hieman epäonnisempi.

Ohjattu: 8
Kesken meidän ohjatun kehän laidalla olleesta puskasta hyökkäsi suunnistaja. Ei siinä mitään juu, Riinan liike oli oikein nätti (no vauhtia voisi aina olla lisää), mutta loppuperusasennon hakemisessa sillä meni senssit sekaisin. Äyväsi eikä meinannut tulla sivulle. Tämän jälkeen kaikkien loppujen liikkeiden välissä kuikuili kehän laidalle vähän epäluuloisena ja loppupa:t oli yhtä tuskaa.

Metalli: 6
Kerran asetteli päätä paremmin kapulaa nostaessa. Muuten liike hyvin, mutta se loppupa-farssi (kts. ohjattu).

Tunnari: 7
Tässä ehkä loppupa vähän kivuttomammin, mutta oman sitten pudotti kerran ja varmisti vielä muut ennen kuin toi.

Kaukot: 8
Kuunteli kaikki käskyt ja teki hyvin, mutta tekniikassa sitten pieniä epäpuhtauksia, ts. se s -> i vaihto.

241,5 p ja luokkansa toinen. Ei ollut kaukana ykkönen ei, pieniä kauneusvirheitä. Ällistyin aika paljon tuosta istumisen onnistumisesta, mutta yhtä paljon kyllä ällistyin ruudun varastamisesta ;) Pohjimmiltaan olin Riinaan kuitenkin todella tyytyväinen, se suoritti liikkeet hienosti. Hellekään ei vaikuttanut, vaikka vähän sitä etukäteen pohdiskelin. Uitin Riinaa jokaisessa mahdollisessa välissä, se varmasti auttoi.

Onneksi ei myöskään oltu ainoita jotka sai "hyvän kakkosen" (pahin kirosana ikinä!). Onnea Suville ja Taralle luokkavoitosta ja Satulle ja Iirikselle valioitumisesta, huippuhienoa! Ehkä Suviakaan ei se hyvä kakkonen harmita, kun sillä on nyt näin ihana pentu ;)

Riina irvistää moisille pennuille...

Vaan silti mahtuivat samaan kuvaan.

Loput liikkeet

Hyppynouto:
Toinen asia, mitä tässä liikkeessä ollaan treenattu, on katsekontaktin ottaminen kapulan heiton jälkeen. Tultiin yksissä treeneissä siihen tulokseen, että jos kapula lentää vinoon ja Riina pääsee lukitsemaan katseensa siihen, se myös menomatkalla kiertää esteen. Eli oikeastaan tuota esteen kiertämistä lähdettiin korjaamaan. Alkuun oli tosi vaikeaa, pakko oli jollain pienellä äänellä sille muistuttaa, että kontakti piti ottaa. Muuten olisi varmaan loppuillan tuijottanut onnellisesti sitä kapulaa... Homma kuitenkin eteni jo parilla treenikerralla, sitten sain jo palkattua Riinaa oma-aloitteisesta kontaktin ottamisesta.

Ohjattu:
Merkin vahvistamiset ja kapuloiden kierrot on unohdettu hetkeksi, keskitytty pelkästään vinoon kapulan palautukseen. Tai suoraan, miten sen nyt ajattelee ;) Joka tapauksessa niin, että kapula palautetaan suoraan asentoon eteen, vaikka se pitää noutaa sivusta. Näissä oikea puoli on ollut selkeästi haastavampi, mutta nyt oikeastaan sujuu jo molemmat puolet. Myös koko liikkeenä alkaa jo näyttää aika kelvolliselta. Kapulan kierroista täytyisi nyt palkata, koska yksissä treeneissä yritti vähän jotain kapulan tappamista muistuttavaa, hyi yäk!

Tunnari:
Tämä on näyttänyt pääasiassa oikein hyvältä, ei ole hirveästi treenattu. Erikseen oman nostamista heti kun sille osuu ja palauttamista ilman, että pudottaa oman kerran matkalla. Myös koemaisesti tehty. Noissa erikseen tekemisissä usein ylipitkä matka, jolla ollaan saatu hyvä vauhti. Vapautus välillä vauhdista, välillä eteentulosta.

Kaukot:
Tekniikkaa läheltä ja pelkkää käskyihin reagoimista kaukaa, s -> i vaihtoa erikseen. Tähänkään ei olla nyt hurjasti panostettu, sellaista tasaisen varmaa. Se s -> i on nyt kyllä meinannut vähän lipsua, ei ole saatu niin hyviä suorituksia kuin silloin kun aloitettiin työstämään sitä. Sitä pitäisi varmaan niin hirveästi tehdä erikseen, heti huononee jos tekee liikaa liikkeenä.

Sabikin on muuten olemassa. Se on paitsi uinut ja hakenut palloa myös silloin tällöin tehnyt jotain järkevää Riinan treenien ohessa. Esineruutua se on saanut jonkin verran tehdä, se on helppoa ja nopeaa. Ihmeellinen koira, saattaa köpsötellä ruutuun kaikessa rauhassa, mutta esineen palautusvauhti on huima! Ja enkä tiedä tajuaako se mitä se tekee, mutta aina kun se osuu esineelle niin naksautan ja kyllä se sitten sen käskyllä tuo. Ja kivaa sillä on, ihana Sabi (: Mattilan tokotreenien loppuhuipennukseksi Sabi teki noutoa, merkkiä, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen ja seuraamista. Sen nouto on oikeastaan aika hieno, vauhtinoutoina yleensä tehdään, mutta viimeksi Sabi sai vaivata aivojaan myös eteen istumisella se kapula suussa. Alkuun käskyllä, viimeisellä istui jo oma-aloitteisesti. Merkin se tekee kuin paraskin paimenkoira, kauhea kyyläys päällä ;D Jäävät pienillä avuilla, pienet seuruupätkät näytti tosi kivoilta, kun tehtiin vähän rallytoko-tyyliin. Kehuin siis ainakin välillä ja Sabin naaman loisti tähän tyyliin:

 

Loppuun pieni pk-ahdistus. Riinan tottiksen eteen pitäisi tehdä jotain. Tai oikeastaan sille pitäisi tehdä se tottis, kun tuo koekin ihan niin kuin lähestyy. Mikä älynväläys oli ylipäätään ilmoittaa se sellaiseen? Kaikenlainen aivotoiminta on nyt mennyt tokoon (no joo oikeastaan haku ja esineruutukin on edenneet noilla leireillä kivasti, vaan se tottis on ollut paitsiossa), vaikka pitäisi tehdä niitä esteitä, pitäisi tehdä noutoa painavalla kapulalla, pitäisi ampua seuraamiseen ja paikkamakuuseen, pitäisi tehdä eteenlähetystä. Huh huh, ehkä vaan työnnän koko asian pois mielestäni ja meen vaan sit sinne kokeeseen.

Tokoa isolla t:llä

Tokoa, tokoa, tosi paljon tokoa. Ja mikä parasta: mukavaa, onnistunutta tokoa hyvällä fiiliksellä! On tehty täsmäharjoituksia liikkeiden ongelmakohtiin sekä lisäksi pari koemaisempaa kokonaisuutta: toisella kerralla aina yksi kokonainen liike ja palkka, toisella palkka kolmen liikkeen jälkeen (kaksi tällaista settiä). Koska menisi ikä ja terveys kirjoittaa kaikista treeneistä erikseen (enkä kyllä niitä muistaisikaan), teen tälläisen liikekohtaisen koosteen:

Paikkaistuminen:
Ainakaan ei voi treenin puutteesta syyttää. On tehty, mutta etenkin toisten koirien vieressä on yhä epävarmaa. Alkuun tehtiin niin, että mie häiriköin/joku muu aina häiriköi Riinaa jollain tapaa (pallon heittel, kävely yms.), koska tuntui niin pysyvän paremmin hereillä ja skarppina -> ei valahda maahan. En tiedä onko järkevää, mutta näin tehtiin. Nyt pikkuhiljaa siirrytty tekemään myös koemaisia aloituksia, niissä olen palkannut tosi paljon ihan pelkistä miun lähdöistä. Se tuntuu olevan se kriittisin kohta, jolloin maahan valahtaminen voi tapahtua. Vähän sellainen fiilis on, että Riina saattaa hyvinkin vielä näissä ensi viikon kokeissa mennä maahan, mutta eipä tuo mitään, kokeiden jälkeen (ja toki siinä välissäkin) treenit jatkuvat ja varmuutta haetaan lisää. Seuraavan kokeen ensi viikon koitosten jälkeen katson sitten varmaan vasta heinäkuun alkuun.

Paikkamakuu:
Tehty tosi vähän, ehkä kerran tai kaksi, mutta koska silloin toimi ja yleisestikin on nyt toiminut niin tästä ei stressiä.

Seuraaminen:
Työstetty oikeaa seuruupaikkaa = sitä ettei painaisi/poikittaisi. On mennyt eteenpäin, mutta välillä vielä poikittaa. Lähinnä vasemmalle kääntymisillä ja naksuttelulla on saatu sitä paikkaa korjattua. Fiilis on ollut myös erinomainen, ihan pisti hymyilyttämään kun teki yhdessä koemaisessa treenissäkin niin mahtiasenteella, sen paremmin ei ole varmasti ikinä tehnyt (: Siinä oli sitä melkein ajatuksen lailla toimimista.

Zeta:
Jaa-a. Seisomista treenattu luoksaristoppien muodossa, niistä lisää tuossa myöhemmin. Istumista ja maahanmenoa ei olla kauheasti tehty, yhdessä koemaisessa treenissä niin etten anna apuja. Silloin ei ekalla istunut, tokalla onnistui. Kokeessa varmaan pienen avun annan. Sitten kun saadaan akuutimmat ongelmat ratkaistua voin alkaa työstää näitä asentoja nopeammiksi/sujuvammiksi/avuttomammiksi ;)

Luoksetulo:
Että stoppeja juu, miksi muuta treenaamaan kun tää on se ongelma. Peruuttaminen pelasti tämän(kin) tilanteen. Käsky on nyt tässä peruodota. Sillä perulla saan sen ajattelemaan taaksepäin, tällä tekniikalla tehtynä on saatu oikein hyviä jarrutuksia. Tietysti se on kokonaan eri asia kantaako tämä vielä kokeeseen. Koemaisessa treenissä tehtiin melkein koko liike niin, että ensin maahanmeno, sitten seisominen, ja seisomisesta palkka. Tässä pysähtyi seisomaan kun piti mennä maahan, toisella käskyllä sitten oikein. Mutta jospa se sitten menisi kun "oikeassa" järjestyksessä tehdään. Maahanmenoon ei ole nyt ehditty panostaa.

Ruutu:
No siihen hemmetin peruuttamiseen on taas kerran puututtu. Vanha kunnon ongelmamme tuli esille kun yritin yhdessä treenissä tehdä voi-ruutuja. Niitä ei olla sitten sen jälkeen tehty, mutta eipä kyllä paljon merkkeihinkään panostettu, ne on vaan kulkeneet siinä mukana. Evl-ruudussa sitten keskitytty siihen, että ruutuun mennään suoraan. Tultiin (tai Ulla tuli, kiitos neuvoista!) siihen tulokseen, että peruuttamisen aiheuttaa pallonheiton odotus. Palkkasin ennen lähes aina pelkästä oikeasta kohdasta ruudussa, en edes useimmiten pysäyttänyt Riinaa seisomaan. Tämä tietysti aiheutti sen, että Riina odotti palkkaa kerta kerralta aikaisemmin.

Nyt ollaan haettu ruutukäyttäytymiseen rutiinia sillä, että pysäytän sen aina vähintään seisomaan, useimmiten vielä käsken maahankin. Vaihtelevasti heitän pallon seisomisesta, maahanmenosta tai pallo on valmiina ruudussa. Mutta vaikka olisi valmiina, sen saa ottaa vasta pysähtymisen jälkeen. Tämä on mielestäni auttanut, eikä Riina ole nyt peruuttanut. Sillä ei ole enää niin kiire saada palkkaa, kun se tietää että ensin siellä ruudussa täytyy tehdä jotain.

Hyppynouto:
Metallin kantamisen vahvistaminen on ollut yksi työstettävä osa-alue. Ja olipa hirmu hauskaa ostaa 20 euron iso metallikapula kun seuraavissa treeneissä sai huomata että Riina nyt kuitenkin päätti haluta noutaa sitä pienempää kapulaa. Että teen sitten kokeessa kompromissin ja otan sen keskimmäisen.

Yksissä ei-niin-onnistuneissa metallitreeneissä huomasin, että Riinalle ei ainakaan tällä hetkellä toimi mitkään tolpan kierrot/seuraamiset kapula suussa. Parhaan tuloksen (=laukkapalautuksen) olen viime aikoina saanut sillä, että heitän kapulan koiraa samalla hetsaten, päästän hakemaan ja palkka tulee kun kapula on tullut eteen asti. Tuntuu että näin se on Riinalle selkeintä ja yksinkertaisinta. Se tietää, mistä se saa palkan = vain ja ainoastaan sujuvasta kapulan loppuun asti tuomisesta. Yleensä myös hetken annan sen pitää sitä kapulaa siinä edessä, ettei heti saa sylkeä. Tähän kun lisäsin vielä naksautuksen kun koira on miun edessä kapula suussa, niin tuntui että Riinalla kirkastui entisestään. Sitä ehkä hieman ahdistaa noissa temppuja kapula suussa-jutuissa se, ettei se tiedä kuinka kauan sen pitää sitä kapulaa kantaa ja milloin sen saa pudottaa. Yleensä yllätyksellisyys on hyvästä, mutta koska tämä liike ei ole koiralle kovin mieluinen, se ei tunnu siinä niitä yllätyksiä kestävän.

Iloista oli kuitenkin se, että viimeisimmissä treeneissä saatiin se laukkapalautus aikaiseksi. Eikä sekään ole varsinaisesti kriteeri: jos se tuo kapulan varmasti ja ravilla, niin ok. Hypyn kanssa ei kauheasti olla päästy tekemään, sekinhän osaltaan lisää liikkeen mielekkyyttä.

Jatkuu osassa kaksi.