Jälkikoe Lpr 19.10.

Koko lauantai meni metsässä, ensin hakukokeessa talkoissa ja sitten jäljestettiin. Miun pesti hakukoirakoiden suunnistajana sujui hyvin (kiitos Riikan gps:n), kukaan ei kysynyt neuvoa :D Eivät varmaan uskaltaneet. Kun päivähaut oli saatu pakettiin, oli meidän peruspäiväjäljen vuoro. Hallittavuudessa Riina oli asiallisesti, on se jotain tänä vuonna oppinut! Jäljen nostossa piti kahta kohtaa kokeilla ennen kuin onnistui, kolmannella tärppäsi. Noitahan ei virheiksi katsota, koska ajatellaan, että ei voida tietää onko kohdasta kulkenut ihmisiä. Itse olen kyllä aika varma, että Riina vaan seurasi jotain elukan jälkiä.

Kun oikea jälki sitten nousi, niin alku lähti oikein lupaavasti. Riina työskenteli suht. rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Kaksi esinettä nousi moitteetta, mutta toiselta esineeltä kun lähdettiin jatkamaan, niin mie hätiköin. Lähetin koiran hieman epämääräisesti ja Riina lähti kaartamaan oikealle. Miusta ei kuitenkaan näyttänyt, että se olisi ollut kunnolla (oikealla) jäljellä, joten palautin sen toisen esineen löytymiskohtaan. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun siinäkin annoin sen höseltää. Lähti vasemmalle ja annoin mennä.

En tiedä oliko tuo se kohta kun eksyttiin, en tiedä otinko sen oikealta jäljeltä pois. Joka tapauksessa lopputulos oli se, että varmaan jotain eläimen jälkiä seurattiiin kunnes aika loppui. Se, että olisi lukenut koeohjeen, olisi saattanut pelastaa jotain, mutta turha jossitella. Nytpähän tiedän, että peruskokeessa ei saa olla suoaluetta :D ja suunnistajaa saa käyttää apuna. Ja ihan oikeasti jos ei oltaisi eksytty tuolloin, oltaisiin voitu eksyä myöhemmin, sen verran hukkaherkkää meidän työskentely vielä on. Treenimäärät pitäisi olla jotain aivan muuta, jotta saisi varmuutta. Mutta haku ja rauniot ovat meidän päälajit, ja se nyt vaan tarkottaa, ettei jäljelle jää niin paljon aikaa.

Ensi vuodelle pitää muutenkin miettiä tuon meidän jäljestyksen tulevaisuutta. Säännöt kun muuttuvat kai niin, että jälkioikeudet (kakkoslaji) saa käymällä peruspäiväkokeen ja loppupäiväkokeen. Tähän asti ne on saanut peruspäivällä ja -pimeällä. Loppukoejälki on jo sen verran pitkä ja haastava, etten tiedä selvitäänkö meidän taidoilla/treenimäärillä siitä. Ehkä ei. Tietysti perusjälkeä voi käydä koittamassa uudelleen ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi, vaikka mitään varsinaista hyötyä siitä ei olisikaan.

Syysloman muisto

Laavupäivän iltana tokoiltiin Ullan, Susanin ja Hanna-Kaisan kanssa. Kiva oli nähdä bortsut yhdessä koossa, kai sitä nyt voi pentutreffeillä vaikkei koirat samasta pentueesta olisikaan :D Riina teki pari kivaa paikkaistumista, luoksaria, seuraamista (aika pian malttoi olla hiljaa!) ja tunnarin, joka onnistui toisella kerralla.

Edustavin kuva, joka saatiin aikaiseksi. Tuiskun kielennäyttämistä ei lasketa ;)

Syyslomaa, joka siis alkoi torstaina, jatkettiin perjantaina hakukoevalmistelujen merkeissä. Kyllä oli taas loistokasta rämpiä kaatosateessa likomärässä metsässä merkkaamassa hakualuetta. Mutta pitkäänhän myö Riinan kanssa ollaankin tukeuduttu toisten työpanokseen meidän kokeiden eteen, nyt oli miun vuoro kärsiä ;) Ihan hauskaa se sitten lopulta kuitenkin oli, ja hyvä että yhdessä käytiin, sillä olisi voinut olla aikamoinen henkinen ponnistus lähteä yksin lenkkeilemään syksyn tähän asti huonoimmassa säässä.

Illalla oli etsittävä päivän toinen vaatekerta päälle -> rallytokotreeneihin. Tehtiin avoimen luokan rata, jota sitten myöhemmin sovellettiin voittajaluokan suuntaan. Riina teki aika kivasti, parissa kohtaa tuli ääntä. En oikein tiedä, miten siihen rallyssa suhtaudutaan, kallistuuko tokon vai agilityn puolelle. Muissa liikkeissä ei ongelmaa, mutta edestä oikean kautta sivulle oli hieman hankala (saatiin sitten toimimaan oikeanlaisella  vartaloavulla) ja siitä eteentulosta hakeutuu tosi herkästi omin lupineen takaisin sivulle, siinä miun pitää olla tarkkana ja mustavalkoinen. Tokoa tehtiin hieman siinä sivussa, ainakin kivoja pieniä seuruupätkiä.

Laavulla taasen

Taas Haikkaanlahdella, tällä kertaa vain retkeilyreitin eri puolella ja seurana Suvin sijaan Taija & co. Käytännön syistä (=Juuso :D) valittiin mukava 1,3 km reitti laavulle 13 km sijaan ja keskityttiin laavulla hengailuun. Koirat saivat kyllä juosta frisbeen perässä, ja miusta ainakin oli mukavaa ettei koko päivänä ko. laavulle ilmaantunut muita ihmisiä. Saatiin olla rauhassa eikä koiriakaan tarvinnut niin kontrolloida. Sabi ei päässyt tällä kertaa mukaan linkkaamisen takia, mutta hyvin Riina ja Sissi viihtyivät kahdestaankin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pitempäänkin oltaisiin viihdytty, mutta mie olin tapani mukaan sopinut samalle päivälle muutakin menoa.

Valmiina lähtöön! (onneksi miulla ei ollut tuollaista ekstrapainoa :D)

Idyllinen poseeraus

ja syvä haukotus.

Molemmat osuivat yhtä aikaa linssin eteen.

Kiihdytys.

Riina ylväänä

ja Sissi tollerina.

Nuotio syttyi

ja kielet tippui.

Meno oli älykästä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Ja jotta meidän kukaan ei saisi meidän elämästä liian auvoisaa kuvaa, mainittakoon, että Riina pyöri myös tällä lenkillä paskassa, auto haisi jälleen, ja pantakin hävisi jonnekin matkan varrelle.

Uhrautuva emäntä

Tunsin itseni varsinaiseksi marttyyriksi, kun kävin hierottamassa koirat 110 eurolla. Itsehän en ikinä ole päässyt hierontaan *katkeraa mutinaa*. Vaan kannatti maksaa, Ninan kanssa oli kiva jutella kuten aina ja koirat ovat taas ainakin hetkeksi huolletut.

Riinalla oli perinteistä pientä tokojumia, ei sen suurempaa. Sitä lantiotaan ei meinannut antaa kopeloida (miunhan on turha yrittääkään), mutta pienen väännön jälkeen sekin saatiin oikenemaan. Nina ehdotti että voisin Riinaa koittaa venyttää tempuilla, jos varsinaisesta venyttelystä tulee tappelu :D Olenkin nyt koittanut kierrättää sitä tokotreeneissä tolpan kahta puolta entisen yhden sijaan, pysyisi vähän se tasapaino.

Sabi rauhoittui pienimuotoisen tolleroinnin ("töhötän sinne, töhötän tänne, pussaan sinua, hei tuolla seinällä roikkuu lelu!") jälkeen käsittelyyn oikein mukavasti, se silmin nähden nautti. Ei puhettakaan etteikö olisi kyennyt ottamaan rennosti vieraassa paikassa. Sabin ehkä joka ikinen lihas oli tukossa, selkä etenkin ontuvan jalan vääränlaisen käytön vuoksi. Ontuvan jalan polvi on tuplasti toisen polven kokoinen (se ei siis ole miun kuvitelmaa!). Nina sanoi että voi olla, että polvessa on ollut nivelsiteet löysällä -> on voinut aiheuttaa sinne nivelrikkoa, mutta nyt kuulemma tuntui niin tiukalta, että on luultavasti korjannut itse itsensä. Ja jos siellä jotain nivelrikkoa on, niin sitähän ei leikkaamalla pois saa. Muutenkaan en kovin äkkiä innostu Sabin passittamisesta leikkauspöydälle/yleisestikään eläinlääkärille. Jos siitä ei tähän mennessä ole vaivaa löydetty, tuskin sitä löydetään jatkossakaan. Toki uusia ongelmia voi aiheutua vanhoista vaivoista tai mistä vaan. Jos sen könkkäys jatkuu näin pahana (parina päivänä on pitänyt jäättää lenkkeilemättä, siitä tulee ihan kolmijalkainen), niin pakkohan se on jossain vaiheessa johonkin viedä. Liikunta kuulemma tekee hyvää, vetreyttää, ja tavallisessa kävelyssä sen huomaakin. Mutta yhtään jos Sabi pääsee juoksemaan pallon/minkä tahansa perään niin linkkaus pahenee nopeasti. Vaikea sitä vaan on pidätellä jos se miun ja Riinan mukana lenkillä kulkee... Sabille saatiin kotiin venytysohjeiksi lonkan koukistajan (?) venytystä. Kuitenkin niin, että sen koiran takajalkaa venytetään taakse päin. Miun pitäisi myös välillä istuttaa Sabia niin, että joutuu oikeasti istumaan (nythän lönköttää aina lonkallaan).

Fiilikseen sopiva sopivan rento kuva (:

Tokokoe 12.10. Varkaus

Tosi kiva oli pitkästä aikaa päästä kisaamaan. Tai pitkästä ja pitkästä, käytiinhän myö siellä pm:ssä, mutta silti. Aika rankka päivä oli, Varkauteen kuitenkin ajoi sen 2,5 tuntia, ja yllättäen paluumatka ei ollut yhtään sen lyhyempi :D Kiitos Satulle matkaseurasta, eiköhän mennä uudestaankin, kun nyt jäi isommat menestykset saavuttamatta ;)

Riina tuntui odotellessa, viritellessä aika kivalta. Paikallaolopaikalle meno oli hieman hankalaa, Riina yritti liueta. Näitä pitäisi treenata enemmän, ja sitten kokeessa miun pitäisi luottaa koiraan. Kuitenkin kun sain Riinan sivulle asti taivuteltua niin sitten ei ollut enää ongelmaa.

Paikkaistuminen: 10
Halleluja, paras juttu ikinä! Se istui! Melkein näin uskoinkin käyvän, mutta varmahan en voinut olla ennen kuin tultiin piilosta takaisin. On tätä treenattukin.

Paikkamakuu: 9
Mie olen sen verran ahdistava ihminen, että kun saavun kehään on nenä käytettävä maassa. Hyvin kuunteli käskyt, oltiin maahanmenoissa vika ja vastaavasti sitten ylösnousuissa eka.

Paikallaolojen välissä Riina palkkautui hyvin kehuista eikä tainnut edes haukkua. Yksilöliikkeet suoritettiin perinteisessä järkässä, kahdessa osassa. Myös oltiin kuudensia eli viimeisiä.

Seuraaminen: 5
Paras pitkään aikaan. Valitettavasti hyvä vire toi mukanaan ääntelyn... En antanut yhtään käskyä koko seuruun aikana. Alkoi askelilla kaikkiin neljään suuntaan, ihme että niissä oli hiljaa. Juoksussa sitten varmaan repesi pahiten.

Zeta: 7,5
Tässä se ei kyllä edes haukkunut seuruussa, ja asennotkin oikein. Loppuperusasentoa haki hetken (olisiko siinä sitten äännellyt?) ja istumiseen annoin pienen avun.

Luoksari: 0
Voihan, voihan. Riina teki oikein nättiä liikettä, kunnes ei enää tehnyt. Stoppi jopa ok, maahanmeno hieno, vauhti siirtymissä hyvä. Mutta kaikki nollaantui kun maasta sivulle siirryttäessä tuli sitä ääntä. Jouduin sitten uudestaan käskemään sivullekin.

Ruutu: 0
Aivan makea ruutu, korjasi hienosti matkan varrella oikeaan suuntaan (ensin lähti kohti luoksarimerkkejä, kuten aika moni muukin). Hieno merkki, hieno vauhti... ja hienosti pylly ruudun takalaidasta yli. Asiaankuuluvasti lätkäisi myös itsensä suorilta maihin, eli se niistä vähistäkään pisteistä. Otan tän omaan piikkiini, olen vahvistanut ruudun takalaitaan asti menemistä. Ja oli makeen näkönen vaikka 0 tulikin :D

Tauko tässä välissä. Niin taas näkee miten pisteet ei kerro kaikkea! Riinan kanssa oli kiva olla kehässä. Mieluummin otan motivoituneen ja ääntelevän kuin elämänhalunsa menettäneen koiran. Ja varmasti saadaan ääntelykin kuriin, onhan vain luonnollista että jos motivaatiota haetaan niin hetkellisesti saattaa heittää yli. Kiva oli nähdä että treeni (luoksari, ruutu) on tuottanut tulosta! Eikä muuten äännellyt juurikaan kehuttaessa, sitä ollaankin harjoteltu :D

Ohjattu: 0
Tämä oli kummallinen työtapaturma. Merkki taas hieno, sitten lähti keskikapulalle (!!!). Otti suuhun, sanoin kiitos, pudotti ja ohjautui ongelmitta vasemmalle, palautus jees, taisin siinä vähän vinkata sivulletulosta. Mutta nollahan se oli sillä hetkellä kun koski keskikapulaan. Suunnat on meillä olleet aina niin varmat.

Metalli: 9,5
Tämä oli päivän toinen hetki, kun meinasin vaipua nirvanaan (toinen oli se paikkaistuminen) :D (Tiedän, aika säälittävä elämä miulla.) Mutta oli niin hieno että ihan yllätyin! Haki itse hyvin sivullekin.

Tunnari: 0
Sitten palattiin niiden nollien pariin, ettei vaan päästä ylpistymään (hah!) Lähinnä kyllä nauratti :D Riina pyöri kapularinkiä ympäri noin... öö... 20 kertaa. Joka kerralla merkkasi oman (nuuski ja nosti hetkeksi), mutta aina pudotti ja palasi pyörimään. Lopulta sitten vaan kutsuin luokse ja annoin olla.

Kaukot: 6
Oliko oikeasti näin huono tekniikka?! Kaikki vaihdot teki yhdellä käskyllä, olin tyytyväinen.

Yhteensä 138 pistettä ja joo ei tulosta. Olinpa silti tyytyväinen, vissiin oon hieman outo :D Meillä on nyt viimeset kolme koetta tullut sata jotain pistettä, mutta että voi olla ero fiiliksessä! Eka näistä kolmesta kokeesta oli jotain niin järkyttävän kamalaa, etten ehkä ole toipunut siitä vieläkään. Nää kaksi viimeisintä olen ollut tyytyväinen Riinaan. Ja siinä ekassakin esityksessä siis vika oli täysin miun. Ja nousujohteista kuitenkin, koska tämä oli näistä parasfiiliksinen. Tästä myö noustaan ja ehkä meidän pisteetkin joskus :D Siihen asti vaan nautitaan pienistäkin onnistumisista.

Ps. Saatiinpa melkein punainen korttikin (siitä ääntelystä). Eräänlainen meriitti sekin, mutta jos nyt ihan totta puhutaan niin eipä meidän maailman siihen(kään) olisi kaatunut.

Haikkaanlahdella

Hypätään lauantain yli (kirjoitan tokokokeesta kunhan jaksan etsiä jostain meidän pistelappusen) sunnuntaihin ja päännollausvaelluslenkkiin Taipalsaaren Haikkaanlahdella. Pakkauduttiin Suvin kanssa koirinemme yhteen autoon ja suunnattiin retkeilemään raikkaaseen syyssäähän. Varmasti teki hyvää niin ihmisille kuin koirillekin. Sää suosi, makkara maistui eikä Riinakaan karannut kuin yhden jäniksen perään :D 13 kilometrin kävelyn jälkeen sai loppuillan olla aika rauhassa, ei sillä että itsekään olisi enää mitään jaksanut tehdä. Joitakin kuvia räpsin:

Tara oli ainut, joka kehtasi poseerata.

Märehtiminen oli suosittua ajanvietettä.

Sabi oli laavulla kuin kotonaan.

Normaali arki

Rauniokokeen jälkeisellä viikolla ehdittiin taas monenmoista:

Maanantaina tokoiltiin Juvakan kentällä Ullan ja Sarin kanssa. Riina kanssa tehtiin ainakin hiljaista seuraamista, ok zetaa ja parit nätit ruudut ja merkit.

Tiistaina lenkkeiltiin ja jälkeiltiin Suvin ja Sonjan kanssa Muukossa. Riina teki pisimmän jälkensä ikinä, n. se 1 km, eli saman pituinen kuin peruskokeessa. En nähnyt sen työskentelyssä eroa vaikka matkaa tulikin lisää, aika normimeininki oli päällä: pääasiassa nättiä työskentelyä, parin polun kohdalla epävarmuutta/hetkellinen jäljen hukkaus, mutta aina se sen nostaa uudestaan. Se Riinan työskentelyssä/meidän yhteistyössä on vielä hankalaa, että minun mielestä koira näyttä ihan samalta meni se sitten ihmisen jälkeä, hirven jälkeä tai ei mitään jälkeä :D Harjoittelu jatkuu... Esineet Riina nosti nyt hyvin, vain yksi jäi. Vähänhän se sitä miun naksautusta odottaa, mutta selkeästi jää esineellä pyörimään eikä ole sitä jättämässä.

Keskiviikko oli perinteiseen tapaan agilitypäivä ja rata oli tällainen:







Yllättävän nopeasti saatiin rata mentyä järkevästi läpi, loppuaika sitten hiottiin ohjausta A:lta 12-hypylle ja välistävetoa + sylkkäriä 15- ja 16-hyppyjen välissä. Niissäkin ihan sellaisia pieniä kauneusvirheitä, muuten toimivat kyllä.

Torstaina tokoiltiin Lapvedellä ja ne jäikin sitten viimeistelytreeneiksi lauantain kokeeseen, kun perjantaina en jaksanut enää illalla mennä treenaamaan. Tehtiin ainakin luoksaria, tunnaria, hyvä paikkaistuminen ja vähän huonompi paikkamakuu, mutta pääsinpä korjaamaan (jostain syystä Riina harhautui nousemaan ylös).

Perjantaina mie jumppailin ja kävin Minnalla suunnittelemassa hakukoetta, koirilla lepopäivä.

Raunioperuskoe 6.10.

Pari tekstiä sitten mainitsemani Inka-etsintäharjoituksen jälkeen hietimme kamat kasaan ja suuntasimme Espooseen. Kieltämättä näin oli ehkä järkevämpää, kun toinen vaihtoehto olisi ollut herätä neljältä sunnuntaiaamuna, jotta olisi jo viideltä ollut matkalla koepaikalle.

Tämä koe meni kokemuksen piikkiin, mutta se riski oli kyllä jo etukäteen tiedossa. Sosiaalisuusosuus sujui suuremmitta ongelmitta, mitä nyt Riina oli kyllä aika levoton ja kovasti koko ajan menossa raunioalueelle. Saatiin sitten sosiaalisuuden jälkeen käydä testaamassa ketteryysestettä, joka sitten kokeessa olisi osattava. Tämä reiluuden vuoksi, koska kaikki muut osallistujat taisivat olla espyläisiä ja olivat siis toki treenanneet estettä aiemmin. Meille myös pidettiin pieni briiffi heidän raunioidensa ominaispiirteistä. Reilua sekin, vaikka toisaalta tuntui hassulta, koska jos joskus oikeille raunioille päädyttäisiin niin eihän siellä kukaan mitään ominaispiirteitä tiedä, hajut voivat liikkua minne vain.

Hallittavuusosuudessa, johon tämä koko juttu siis lopulta kaatui, Riina oli myöskin levoton. Seuraamisessa ennakoi ampumista eikä oikein työskennellyt kunnolla, paikkamakuussa ei meinannut pysyä yhtään. Lopulta miljoonan käskyn jälkeen jäi seisomaan. Tässä vaiheessa testaaja varmaan halusi jo nähdä osataanko yhtään mitään ja päästi meidät varmaan säälistä/yleiseksi huvitukseksi alueelle :D Etsintä sujui kuitenkin mukavasti ja lopussa testaaja sanoikin jotain tähän malliin: "Harmi että olittekin sitten hyviä." Nii-in. Riina työskenteli tosi kivasti vieraalla ja vaikealla radalla (eikä muuten ampuminen hetkauttanut yhtään). Ekalla piilolla ilmaisua pyydettiin tarkentamaan, ja sen Riina käskystä tekikin vaikkei olla näitä kauheasti treenattu. Toinen piilo oli helpompi, mutta kolmas taas hankala: maalimies oli pystyputkessa, jonka alla oli vaakatasossa tyhjä putki. Riina kävi useampaan otteeseen ihmettelemässä asiaa niin maan alla kuin päälläkin, ennen kuin tajusi missä mm oli.

Loppuun testaaja sitten vain totesi ettei voi hyväksyä hallittavuusosuutta. Eikä sitä olisi pitänyt miunkaan mielestä hyväksyä, mutta siinä testaaja ei osannut lukea koiraa, että olisi tajunnut epäonnistumisen johtuneen ampumisesta. Vaikka eihän se mistään muusta ollut. Miun etsintäsuunnitelmaa ei myöskään arvostettu, oli kuulemma liian pk-tyylinen. Miun mielestä on kyllä ihan ok rakentaa etsintäsuunnitelma koiran irtoavuuden varaan, jos se kerran irtoaa. Paha maku kokeesta ei missään nimessä jäänyt, mieltä lämmittivät kokeen talkoolaisten kannustavat kommentit. Ei kai tässä muuta kun talvi treenaillaan ampumista ja keväällä uusi yritys.

Mainetta ja kunniaa

Kohtahan tässä alkaa olla melkoiset meriitit tolleri-kuvaajana :D Tulin nimittäin Onnellinen tolleri-kuvakilpailussa kolmanneksi! Oli kyllä hieno kuvakin (eikä yhtään omakehu tuoksahda...).

Voihan paska

Ei paljon naurattanut.

Repikää siitä.

Vapepan Inka-etsintäharjoitus 5.10.

Hieman päivitykset laahaa, mutta on sitä joskus oltu huonommassakin jamassa.

Mukavan iso harjoitus oli saatu aikaiseksi ja vielä mukavampaa oli tietysti se, että päädyttiin laittamaan miut ja Riina sinne Sapekolta koirakoksi. Varmasti harjoituksesta meille eniten hyötyä olikin, kun ei olla vielä oikeisiin etsintöihin päästy osallistumaan. Eikä edelleenkään päästä, kun miulla ei ole sitä typerää ensiapukurssia suoritettuna, ja se kuuluu koiranohjaajan hälyvaatimuksiin. Noh, onneksi ensiapukoulutusta ilmeisesti ollaan hommailemassa yhdistyksen puolelta, joten kohta pitäisi asian korjaantua.

Lähtökuopissa.

Harjoitus alkoi ja eteni suurin piirtein niin kuin oikeakin etsintä. Kokoonnuimme satamaan, saimme "viranomaisen" ohjeistuksen, meidät jaettiin ryhmiin ja lähdimme liikkeelle. Meidän koirakkoryhmään kuului miun ja Riinan lisäksi Lutu ja Marja. Kivempi on tietysti aina saada koiraihmisiä mukaansa, on sitten joku jota konsultoida jos tarve vaatii. Meidät kuljetettiin Mikonsaareen meripelastuslaitoksen kumiveneellä, oli muuten koiralle erinmainen harjoitus. Hieman mietin, että mitenhän Riina reagoi, mutta hyvin se käyttäytyi, halusi vaan tuntea tuulen karvoissaan :D

Saareen päästyämme lähdimme etenemään alueemme rantaviivaa pitkin, näin kun oli johtopaikalta määrätty tehtäväksi. Yllättävän hidasta se eteneminen oli, kun yritti vielä itsekin katsella ympärilleen ja tarkistaa kivenkolot. Kun lähdettiin kulkemaan alueen toista laitaa, Riina haukkui muutaman vahtihaukun. Tultiin ehkä siihen tulokseen että hirvi siellä oli ja jos oli joku muu niin en halua tietää. Toisen sivun loppuun päästyämme Riina alkoi hieman turhautua: kantoi miulle pari käpyä jne., mutta heti sen toiminta valpastui kun lähdettiin kulkemaan kolmatta sivua ja kohti maalimiestä. Siellä sitten eteen sattui sellainen ränsistynyt talo, joka käytiin tsekkaamassa. Sieltä ei vielä tyyppi löytynyt, mutta hienon omatoimisesti Riina sen kävi tarkistamassa siitä huolimatta.

Ihan muutaman metrin päästä talosta sitten löytyi maalimies. Mie olin näköetäisyydellä, joten näin kun Riina hetken hommaili ja haisteli, vähän käänty pois päin ennen kun alko haukkua. Varmaan asiaan vaikutti se, kun mie olin niin lähellä ja maalimies oli kukas muu kuin Suvi :D Hienosti kuitenkin haukkui aloitettuaan. Siitä sitten tehtyämme imoituksen johtopaikkaan jatkettiin rantaan syömään eväitä, vaan kuljetuspalvelu oli niin tehokas ettei kauaa ehditty istuskella. Mutta siis en kyllä valita (eikä varmaan Riinakaan), pitsa johtopaikalla maistui oikein hyvin ;)

Erityisen hyvää harjoituksessa oli se, että ehdittiin etsiä ehkä noin tunti ennen kuin löytyi, eli koira ehti jo hieman turhautua. Tiedän kyllä että oikeissa etsinnöissä etsintäajat on paljon pitemmät, mutta kyllä tämäkin jo harjoituksena ajoi asiansa. Sen huomasi, ettei rutiinia tuollaiseen etsintään vielä ole, poikkeaa kuitenkin treeni-/koepartioinnistakin. Mutta siitä se kehittyy, ja Sonjalta saatiinkin jo hyviä vinkkejä (: Eikä tuo huonosti mennyt noinkaan, toimittiin niin että Lutu kulki aina tiellä ja myö Marjan kanssa metsän puolella, koira kaikista sisimpänä. Ehkä olisi ollut järkevämpää koiran mennä edellä, mutta nyt luotettiin siihen että myö ihmiset saadaan se tien laita haravoitua.

Etsinnän jälkeen oli helppo hymyillä.

Minnalle kiitokset kuvista.

Mukava harjoitus höystettynä mukavilla ihmisillä, kyllä kelpasi!

Tällä viikolla

On ollut kiva viikko, toivottavasti jatkuu vielä parempana (:

Maanantaina tokoiltiin Ullan ja Hanna-Kaisan kanssa Ratsumestarin kentällä. Riina oli ihan tykki, vitsit että meni lujaa. En kyllä ruvennut jarruttelemaan, siinähän spurttaili :D Alkuun paikkamakuuta ihan vaan sen verran, että saatiin Juliukselle häiriötä. Jäätiin näkyville, enkä oliis Riinaa kyllä tuossa vireessä yksin jättänytkään makoilemaan. Pysyi kyllä, kehuin välillä, mutta pää pyöri enemmän kuin normaalisti ja nuuskikin pari kertaa. Hyvät ylösnousut ja alasmenot. Jatkettiin merkillä ja ohjatulla. Nyt oli niitä vauhtimerkkejä! Tehtiin pitkällä matkalla, palkka kiinni leluun ja välillä pukkasin pyllylle :D Toimii Riinalle, ei se siitä ota nokkiinsa, nostaa vaan kierrokset. Itse ohjatussa palautusten vauhtia -> vauhtipalkka narupalloon. Muuten kapulat löytyi hyvin, mutta vasen ensin vaikea. Oli kyllä haastettakin: hämärää, nousu lähetyspaikalta kapuloille, tunnarikapulat matkalla vasemmalle... Hyvin toi koira suunnat handlaa, lähti niin suoraan merkiltä vasemmalle ettei siksi meinannut löytää kapulaa ;) Haki merkeille ja kävi tsekkaamassa tunnarit. Lopulta kunnolla ohjastamalla löytyi. Toisella kerralla kivuttomammin. Oikeassa ei ongelmaa.

Seuraavaksi kaukoja. Ensin koemaista alkua ja ekaa nousua. Ei meinannut istua koematkasta. Läheltä kävin nostamassa ja sitten kun yritettiin uudestaan niin nousi. Näissä palkkaan vaikka tekisi kuinka tahmeasti, pääasia että eka nousu on kannattava. Jos alkoi m -> s, ei mitään ongelmaa. Nätti tekniikka. Sitten pitempää sarjaa kierroilla. Hyvin tekee nyt s -> i, jos jotain niin peruuttaa. Vaihdoin siis vähän aikaa siihen käskyn taas. Nyt pelkkä "peru" + käsimerkki.

Viimeisenä tunnaria. Pitkä matka, kaksi toistoa. Molemmilla hyvät etsinnät ja lähti kivasti palauttamaan. Ekalla otettiin loppuun asti (tuli sivulle pelkällä pienellä käsiavulla, jeejee), tokalla vauhdista vapautus. Ekalla alkoi mälvätä, kun tuli miun lähelle. Ehkä vielä epävarma tuosta uudesta palautuksesta.

Sabi pääsi loppuun hengailemaan, niin taidokkaasti se oli huutanaut autossa. Vähän kaukoja ja rallytokoa.

Tiistaina käytiin agihallilla levittämässä bortsujen ilosanomaa :D Stefi sai kokeilla miten Riina kulkee. Kulkihan se, kovaa. Ihan hauska aina välillä nähdä kun joku toinen vie omaa koiraa. Tehtiin sitten Riinan kanssa vähän sitä kontaktitreeniä (+ keppejä), mitä edellisessä päivityksessä peräänkuulutin. Hyvin lähti rullaamaan. Alkuun yritti valahdella, mutta sitten onnistui jo valssi ja persjättökin 2on2off:ssa. Keppejä myös pari toistoa, niissä ja radalla muutaman kerran jätti viimeisen välin pujottelematta.

Hallilta jatkettiin metsälenkkeilyn kautta raunioille. Riinalle ei tällä kertaa etsintää, ajattelin että kentällä ampuminen olisi kehittävämpää. Olisi varmaan ollutkin, jos pyssy olisi ollut kontissa. Noh, treenattiin sireeniä sitten. Riina teki ketteryyttä sireenin soidessa. Muissa ei ongelmaa, pöydissä takapöytä oli tällä kertaa hieman hankala. Oli kyllä jo pimeetä, Riina ei kunnolla nähnyt miun käsimerkkejä. Merkille meni paremmin kuin viimeksi, ei tarvinnut keskustella asiasta ;D Pituus sujui jopa niin että mie olin paikoillaan! Riina oli näissäkin treeneissä joku ekstra-vauhti päällä, mikähän alkuviikon villitys sille oli iskenyt? Loppuun hyvät seuraamiset ja paikkamakuu, jossa väännettiin makaamaan jäämisestä. Yritti taas hiippailla perään, tai ainakin nousi seisomaan. Lopulta miun onnistui kävellä kauemmas niin, ettei noussut. Kai se sireeni sitten vähän hermostutti. On myös varmaan kehittänyt itselleen tuolla raunioalueella jonkun paikkamakuublokin, ei meinaa kyetä. Ihan positiivisilla mielin kuitenkin, kun loppuun onnistui.

Tänään loppui koeviikkokin, ah vapautta! Yhden illan. Huomenna alkaa uusi jakso :D Ryhmäagit keskiviikkoisin, kuten tavallista. Tehtiin tällaista:



Kahta eri pätkää siis. Olipas kivaa, Riina toimi niin hyvin etten parempaa olisi voinut toivoa! Yritti parhaansa ja teki vaikkei oltu aikaisemmin kokeiltu ainakaan näitä asioita: sylkkäri, flippi, vippaus, okseri. Okserissa ei mitään ongelmaa, ainakin tänään leiskautti komeasti yli. Sylkkäri tuntui aika kivalta ohjaukselta, toivottavasti sitä harjoitellaan jatkossakin.

Agilitystä Mattilaan lenkille, yritettiin ehtiä ennen pimeyttä, muttei ihan onnistuttu. Sabilla ei mennyt kauhean hyvin, ammuin alkulenkistä ja se tietty veti siitä herneet nenään. Yritti luikerrella metsän puolelle... Riina oli oikein kivasti, etsi palloa, seurasi, oli sivulla ja paikkamakasi ammuttaessa. Pari kertaa koitti taas makuussa luikerrella perään, mutta silloin ei vielä edes ollut ammuttu. Paukun aikana + sen jälkeen hyvin. Vähän sävähtää, muttei muuten reagoi. Se oli ihan sellasella mielialalla liikenteessä, että "ok, tiedän miten tää juttu menee". Ensin pamahtaa ja sit saa pallon. Nyt ei ammuta ennen sunnuntaita, hallittavuusosuutta voidaan hommailla metsässä. Lenkin varrella myös ihan jees stoppeja ja loppuun hyvä paikkaistuminen. 

Kuvia Mattilasta valoisammilta ajoilta.

A niin kuin agility

Lajikatsaukset jatkuu.

Eli siis myöhän aloitettiin syyskuun alussa uudessa ryhmässä LAUlla. Olen ollut erittäin tyytyväinen. Jo muutamat huippuhyvät treenit takana ja toivottavasti vielä monet edessä, kiitos Noora! Ollaan edistytty ja opittu (tai ainakin harjoiteltu) enemmän uusia ohjauskuvioita viimeisen neljän viikon kuin sitä edellisten neljän kuukauden aikana. Riina on ollut tosi taitava ja lukenut miuta hyvin, vaikka suurin osa asioista on ollut täysin uusia sille. Mielestäni sen ohjattavuus on parantunut ihan vaan sillä, että radat ovat moninkertaisesti vaikeampia kuin aikaisemmin. On pakko kuunnella. Ja toisaalta taas Riinan hyvä kuulolla olo on tehnyt radoista ihan suoritettavissa olevia. Treenit jatkuvat.

Kontakteja pitäisi käydä tekemässä hallilla itsekseen. Sellaiseen ei nyt vaan oikein ole ollut motivaatiota. Ehkä sitten talven pimeinä kuukausina. Ei ne varmasti paljon treeniä vaatisi toimiakseen. Radalla vaan aina tuppaavat kärsimään, joten jos useampi kerta peräjälkeen paukutetaan rataa, se näkyy. Keppejäkin voisi treenailla yksittäisenä esteenä, ainakin irtoamista ja ohjauskuvioita niillä.

Agikisoihin ei ole oikein aika enää riittänyt. Just äsken kävin koiranetissä ja huomasin että Riinan luva oli ilmestynyt sinne. Sen näkeminen herätti ehkä hetkellisen innostuksen... Onneksi agikisoja on talvellakin. Rahaa menee nyt syksyllä aika paljon toko- ja rallytokokisoihin, joten pitää katsoa agin suhteen mihin raaskii ja sitten vielä ehtii ilmottaa.