sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Erittäin hyvä

Elokuussa suoritettiin pois alta myös meidän pakollinen näyttelykäynti. Olin lykännyt tätä jo aika pitkään, ihan vaan sillä verukkeella että eihän sillä mitään tee ennen kuin on oikeasti valioituminen lähellä. No, yhtä ykköstä vajaana päätin sit et ehkä olis aika. Peräkkäisinä päivinä oli näyttelyt Kouvolassa ja Lappeenrannassa. Toki superlyhyt matka oman agihallin pihalle houkutti, mutta Kouvolassa oli meille varmempi tuomari. Eihän tuo Riina mikään sysiruma ole ja ihan bordercollien näköinen kuitenkin, että sillä tavalla en ajatellutkaan näyttelytuloksen saamisessa olevan mitään erityisiä vaikeuksia, mutta yhtään ylimääräistä 30-eurosta en halunnut käyttää johonkin näyttelyilmoon. Miksi kerjätä verta nenästä ja mennä tiukkis-suomalaiselle, kun aika lähellä kuitenkin on mukava ulkomaalainenkin tarjolla :D

Tähän koetukseen panostettiin sitten niinkin paljon, että alkuviikosta ennen näyttelyä käytiin yksissä näyttelytreeneissä. Riina oli selvästi vähän hämmentynyt, mutta ihan hyväntuulinen. Mikäs siinä kun makkaraa sai puoli-ilmaiseksi. Sabikin pääsi toikkaroimaan treenien lopuksi, sillä nyt on keskimäärin aina kivaa. Paitsi silloin kun hänet julmasti hyljätään autoon ja hän huutaa kuin hyeena. 

23.8. Kouvolaan siis Petr Rehanekin arvioitavaksi. Kuten älykkäimmät teistä ovat voineet tekstin otsikosta päätellä, Riina sai EHn. Olen tyytyväinen, saatiin mitä haluttiin. Tuomari oli huippuystävällinen, toivotti kaikki tervetulleiksi ja kättelikin vielä. Hyvä maku jäi näistä näyttelyistä (vaikka kritiikkiä ko. lajia kohtaan olen viljellytkin, se nyt on vaan suurimmaksi osaksi sellaista huumoria), itekin ekaa kertaa esitin koiraa virallisissa systeemeissä. Arvostelu kuului näin:

"3 yrs. Scissor bite. Eyes brown. Ears well set and big. Chest small and narrow. Slightly arched back. Tail well set. Fore and hindquarters well angulated. In movement loose elbows and feet."

Kommentoinpa nyt oman mielipiteeni tähän, vaikkeivät bordercollien rotumääritelmä/näyttelyarvostelu ylipäänsä sydämenasioitani olekaan. Ensinnäkin, jos ne korvat jotain on niin pienet, ei ainakaan isot :D Toiseksi, miusta Riinan häntä on kiinnittynyt jotenkin ihan oudosti, mutta tietty kiva jos se(kin) harha on vaan miun silmissä. Kolmanneksi, olin kauhean huolestunut just noista surullisen kuuluisista kulmauksista, joita pelkäsin ettei Riinalla ole. Tulin siihen tulokseen, että a. tuomari näkee kulmauksia siellä missä niitä ei ole, b. mie en näe kulmauksia siellä missä niitä on, c. olen esittänyt Riinan tosi hyvin ja edustavasti kehässä (en laittaisi rahojani likoon tän vaihtoehdon puolesta) tai d. Riinalla on hyvät kulmaukset. No joo. Samapa tuo, enää niitä ei tartte kenellekään esitellä. En edes tähän hätään jaksa siitä mitään seisotuskuvaa etsiä.

Kuva: Tuomarivalinta oli erittäin hyvä ja nyt on meidän näyttelyt näytelty. EH saatiin tällaisella arvostelulla: "3 yrs. Scissor bite. Eyes brown. Ears well set and big. Chest small and narrow. Slightly arched back. Tail well set. Fore and hindquarters well angulated. In movement loose elbows and feet."
Riina keskittyi olennaiseen ja kaivoi narupallon kassista esiin joka välissä.


 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Elokuu

Elokuussa päästiinkin sit viimeistään itse asiaan, kun työt loppui ;) Oli aikaa mennä ja tehdä.

Kuukausi pyörähti jälleen käyntiin hälyharjoituksen merkeissä, tällä kertaa järjestäjinä toimi toinen Lpkyn ryhmistä. Riinan kanssa oltiin taas koirakkona, ja kerrankin meillä "kävi tuuri". Löydettiin peräti kaksi maalimiestä ja vieläpä kohtuu nopeasti. Oltaisiin löydetty vielä nopeammin, jos miulla olisi ollut pokkaa luottaa koiraan. Johtopaikka oli sellasella laavulla, ja aloitettiin sit lähietsinnällä kiertämällä laavu ja katsomalla, ottaako koira hajua. Riina reagoi ja jonkin matkaa hajun perässä irtosikin, mutta siinä hetkessä en ollut asiastani niin varma että olisin pyytänyt koko meidän etsintäpartiota seuraamaan. Maalimiehet löydettyämme selvisi, että juuri siitähän he olivat kävelleet. Jatkoimme siis kuitenkin etsintä alkuperäisen suunnitelmamme mukaan. Keli oli tyyni, kuuma ja kuiva ja Riina ei hajuttomissa kohdissa kauheasti irronnut tai liikuskellut. TAAS hiipi mieleen epäilys, että onkohan se nyt ihan kartalla että mitä ollaan tekemässä. Ihan turhaan, hyvä niin. Pitäisi muistaa, että tuollaisissa etsinnöissä sen koiran ei kuulukaan koko ajan olla ryntäämässä johonkin suuntaan, päin vastoin tuollainen toiminta on paljon järkevämpää. Kyllä se lähtee kun hajun saa, niin tälläkin kertaa. Ensimmäisen maalimiehen ehdin itse asiassa nähdä ensin itse, mutta hyvin Riinakin sen sitten omatoimisesti paikallisti ja ilmaisi. Toisen maalimiehen jälki lähti ensimmäiseltä maalimieheltä. Riina meni sitä sillä tavalla puoliksi maa- ja puoliksi ilmavainulla. Toisen maalimiehen ilmaisu meni vähän hassusti. Riina haukahti kerran (ihan selvää ilmaisuhaukkua, ei mitään ylimääräistä pöhinää) ja tuli sitten miun luokse kun kutsuin. Lähetin uudestaan ja lähdin seuraamaan koiraa, siellähän se maalimies mustikoita keräili. Sitten vielä ihan kunnolla hetsasin, että sain Riinan vähän haukkumaan. Noita liikkuvia/puhuvia/kaikin tavoin outoja maalimiehiä pitäisi treenata säännöllisesti, mitenkään en pistä tätä ilmaisun puuttumista koiran piikkiin. Onhan niitä harjoiteltu... joskus. Mutta toisaalt taas on myös todiste siitä, että ei ne oikeissa etsinnöissä jonkun ilmaisussa olevan häikän takia löytymättä jää. Usein kun perustellaan esim. haukkuilmaisun huonoutta sillä, että tuulisessa maastossa se ei välttämättä kuulu. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en kuulisi koiran haukkua ja tämän takia kadonnut jäisi löytämättä. Jos saisin koiran tulemaan ihmiseltä pois kesken ilmaisun, niin kyllä se minut jokatapauksessa jollain keinolla etsittävän luo johdattaisi.

Kolmosluokan agikisat korkattiin elokuun alkupuolella Kotkassa. Eihän ne kontaktit valmiit olleet, eivät ole vieläkään, mutta tietyssä määrin uskon että jos täydellistä jää odottamaan saa odottaa aika pitkään. Eikä nää kisat edes niihin kontakteihin kaatuneet... Kolme rataa, neljä keppivirhettä. Kiva. Tulin siihen tulokseen, että näiden täytyi johtua Riinan kiihtyneestä mielentilasta kisoissa, ei ole muuta selitystä. Kyllä se ne teknisesti osaa. Niinpä päätin, että pitää kepeillä ottaa se linja, että jos niitä ei malta suorittaa loppuun, joutuu radalta pois. Keppien väärään aloitusväliin hakemisen voin vielä ottaa omaksi syykseni, mutta en liian aikaista lopettamista. Kontaktit toimivat näissä kisoissa oikein kivasti, toisen radan puomi (radan toisiksi viimeinen este) oli ainoa, jolta Riina vähän vapautti itse itsensä. Olisi ehkä pitänyt puhaltaa peli poikki, mutta ei siinä hetkessä enää aivo toiminut. Näissä kisoissa harmitti ainoastaan se, ettei saatu miltään radalta vertailukelpoista aikaa noiden keppivirheiden takia. Olisi ollut kiva nähdä, kuinka kauaksi kärjestä jäädään. Siihen olin erittäin tyytyväinen, ettei radoissa ollut ohjauksellisesti mitään, mistä emme olisi selvinneet. Tämä oli piristävää etenkin sen takia, että ensimmäisessä rataantutustumisessa tunsin olevani niiin väärässä paikassa. Kaikki muut näyttivät niin hyviltä, ja myö ollaan vaan tällasia :D Turha huoli, hyvin selvittiin! Tulokset radoilta oli 5, 10 ja 5, kahdelta viimeiseltä radalta muistaakseni myös yliaikaa juurikin noiden keppivirheiden takia, eikä se ihanneaika tolla ekalla radallakaan monella sekunnin kymmenesosalla alittunut.

Kuun puolivälissä jälleen tokokokeessa, jälleen Haukkiksessa. Tällä kertaa yksilöliikkeet sekoitetussa järkässä putkeen, tuomarina Riikka Pulliainen. Tätä koetta ennen työstettiin paljon paikallaanoloihin menoja. Ne on aina olleet Riinan siirtymistä huonoimmat, ja koska tulin siihen tulokseen että se johtuu muiden koirien läsnäolosta, tehtiin paljon vaan hyvää asennetta muiden koirien vieressä. Toimi! Riina oli paikallaolot oikein skarppina, melkein jopa ylivireisenä. Tästä sitten hieman "säikähtäneenä" en juurikaan viritellyt Riinaa ennen yksilöliikkeitä, mikä oli kuitenkin ehkä virhe. Kehässä se oli miusta jotenkin keskittymätön ja ehkä hieman omissa maailmoissaan oleva. Eipä sillä, taas olisi pisteet riittäneet kevyesti ykköseen, jos ei olisi nollattu... niin, sitä ruutua. Tällä kertaa ongelma oli eri kuin viimeksi ja siinä mielessä reilu ongelma että oli esiintynyt treeneissäkin. Riina kun on taas vaihteeksi yrittänyt, josko olisi ihan ok jäädä ruudun etureunaan. No ei ole, ja ennen tätä koetta korjasin ongelmaa vaan juoksuttamalla Riinaa ruutuun pallolle. Tyhmää, tiedän, mutta kun miulle sanottiin ettei Riina osaa sitä ruutua. Tyhmää, tiedän, koska jos se on sen viimeiset kolme vuotta osannut, niin ei kai se vaan lopeta osaamista. Kunhan koettelee, testaa pääsisikö vähemmällä. No mutta, eipä se ruutu siihen kaatunut että Riina tarjosi paikkaa liian etureunaan. Se kaatui siihen, että mie ajatuksissani/ajattelemattomana/what ever käskin sen maahan kun se oli siinä huonossa kohdassa, ja tietysti meni etutassut nauhan yli. Ei olisi vaatinut kuin sen yhden lisäkäskyn, jolla olisin saanut sen oikeaan paikkaan. Jos ja jos. Tultiin kakkostuloksella toisiksi.


Mitä jäi mieleen?

Heinäkuu oli mukamas ihan aktiivista aikaa, mutta nyt ei kauheesti tuu mieleen mitä oltais tehty. Ei mee hyvin, piti luntata facebookista. Haukkiksessa käytiin ainakin Suvin ja koirien kanssa
kerran ennen tokokoetta treenailemassa. Jälkeäkin tehtiin (yksi niistä harvoista kerroista tänä kesänä). Miten onkin noi maastolajit jääneet niin paitsioon, ehkä siksi kun varmuutta kokeeseen menemisestä ei ollut sen ampumisen takia. Riinalle janoja ja esineitä. Janoissa aivan tuurista kiinni ottaako takajäljen vai ei. Sillon ei ollu mitään käsitystä miten asiaan vois puuttua, jotkuthan sanoo ettei pidä puuttua mitenkään. Nyt kuitenkin oon saanut pari hyvää vinkkiä, joita pitäisi päästä treeneihin kokeilemaan. Ensinnäkin käsien lähmiminen siihen jäljennostokohtaan, tottakai käsistä jää enemmän hajua kun kengänpohjista. Toista juttua sit esitetty kahtena eri versiona, mutta idea niissä on täysin sama. Eli joko lähettää koiran janalle viistosti tai sit tallaa janan viistosti, jotta koiralle olisi luontevinta nostaa jälki oikeaan suuntaan. Sit vielä yks juttu, mitä myö nyt ei varsinaisesti olla tarvittu, mutta joskus voidaan tarvita. Jänniä kulttuurieroja nää on, en oo ite ihan vielä niin sisällä pk-lajeissa että tulis itselle mieleen. On siis ihan ok tukea janatyöskentelyä vaikka jollain metsätien pohjalla. Tärkeintä on että koiralle saa idean suoraan menemisestä. Miuta on auttanut se, että olen alkanut ajatella pkta vähän enemmän tokon tyyppisenä ns. kilpailulajina, niin kun se onkin. Pelastuspuoli on sit asia aivan erikseen, siellä ei tyylipisteitä jaeta, ainakaan niin paljon. Esineissä ei muistaakseni ongelmaa, kyllähän se mielellään ensin tuo pehmeät esineet ja sit vasta kovat, mutta onko sillä mitään väliä. Ensinnäkään pk-kokeissa ei kauheasti edes kovia esineitä käytetä, ja toiseksi pääasia että vaan tuo kaikki. Ehkä joku kerta vois tehdä ruudun pelkillä kovilla esineillä.

Tokokokeessa oltiin sit olisko se ollu 14.7., Haukkiksessa taasen. Ykkönen taisi jäädä mahtavasta parista pisteestä kiinni... Noh, mutta eipä fiiliskään ollut niin keskittynyt. Miulla painoi mielessä kouluasiat (samana päivänä piti päättää, olenko menossa Viroon kouluun vaiko en, ja iltakokeen alkuun mennessä miulla ei vieläkään ollut mitään käryä asiasta). Tässä nähtiin niin se, että on epäreilua vaatia koiraa antamaan parastaan, jos ei itse siihen kykene. Kokeessa oli normijärjestys, ruudusta poikki. Paikallaoloissa ei kai mitään ihmeellistä, hyvin meni. Eka setti ei tosiaan ollut kauheen hyvä: aurinko porotti, Riinan vire tuntui laskusuhdanteiselta, tuntui ettei se vastaa sosiaaliseen palkkaan ja ruutu nollattiin meille aivan ihmeellisellä virheellä. Riina ei tiennyt merkiltä lähtiessään mihin pitäisi mennä! Yleensä sillä on tosi vahvana se, että lähtee minne näytetään, ja bongaa ruudun sit vaikka matkalla jos ei aiemmin. Nyt kuitenkin meni haahuilemaan kehänauhan viereen, oli jo varmaan kehästä ulkonakin, mut ei saatu punaista korttia. Sit aika monennella käskyllä päätyi ruutuun. Toiseen settiin tsemppasin itse, ja ylläripylläri koirakin oli kuin eri eläin. Teki hyvin, vastasin sosiaaliseen palkkaan jne. Oli myös jo vähän viileämpää, en tiedä vaikuttiko se. Niin tai näin, meidän tulos ei kestänyt 40 pisteen menetystä ruudun takia ja parin pisteen päähän ykkösestä jäätiin. Positiivista oli kuitenkin tuo toisen setin onnistuminen, miulla on ehkä vähän ollut sellainen mörkö, että kun tehdään liikkeet kahdessa osassa ei jälkimmäinen niistä ikinä onnistu. Nyt oli ihan päinvastoin, joten tulipa sekin myytti murrettua.

Ps. Päätin olla lähtemättä Viroon eläinlääkikseen, ihan Suomessa ollaan ja ensi vuonna uusi yritys Helsinkiin. Päätös oli vaikea, mutta viimeistään nyt olen tajunnut että varmasti täysin oikea tähän tilanteeseen.

Agia ei heinäkuussa treenattu, koska päätin että meidän kontaktit on kunnossa ennen kuin startataan kolmosissa. Niitä sitten kyllä aktiivisesti työstettiinkin, ja helpottavan nopeasti tuloksiakin alkoi näkyä.

Mökillä käytiin tänä kesänä jopa kahteen kertaan, tää on miulle paljon! Koirat aivan varmasti viihtyisi siellä useammin ja pitempäänkin, mut mie en, minkäs teet. Tälleen sopivan lyhyissä pätkissä kuitenkin ihan jees.



torstai 10. heinäkuuta 2014

Catch up

Kyllä ei ole yhtään mikään blogin päivittäminen inspiroinut. Kerran jo aloitin, kirjoitin yhden rivin ja painoin deleteä. Aivot käy ylikierroksilla ensi syksyn suunnitelmien/suunnitelmattomuuksien takia (mennäkö kouluun vaiko eikö), töissäkin on pitänyt aina välillä käydä, treenattu, uitu ja lenkkeilty on ja lopun ajan oon maannut autuaasti telkkarin ääressä :D Elämä on ihanaa <3

Toukokuussa Oili Huotari kävi kouluttamassa tokoa Lappeenrannassa. Olipa taas työllistävää järjestää koulutusta ja hankaluuksia mahtui matkan varrelle, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Tykkäsin Oilin koulutustyylistä älyttömän paljon. Mutta mikä siinä on että meidän tokokoulutukset muistuttaa yleensä enemmän jotain Dr. Phil -istuntoja kuin tokokouluttautumista :D Kyllä taas vuodatin kaikki enemmän ja vähemmän tokossa ahdistavat asiat, mutta saatiin kuin saatiinkin ne järjestykseen ja ehkä usko itseen, lajiin ja koiraan saatiin elvytettyä. Ihanaa oli kun joku ymmärsi. Tästä koulutuksesta lähtien ollaankin menty ihan uudella asenteella ja on kuulkaa ollut hyviä treenejä! Vitsit miten kivaa.

Toukokuussa kisattiin myös agia ja yksi tokokoe, ei kummempaa menestystä kummassakaan. Agista vitosilla kai jotain palkintoja ja kaupan päälle v*tutusta. Joo tiedän, asenneongelma. Helatorstain tokokokeesta Pieksämäellä kolmostulos. Aivan ihmeellinen paikkaistumisongelma: käveli perään?!. Parhaiten ikinä onnistunut eka setti, jossa vire oli hyvä, koira toimi kehässä juuri niin kuin haluan, seuruussa jotain vääntöä perusasennoista, luoksari perusok, zetassa muistaakseni kaikki asennot onnistui melkein kokonaan ilman apuja ja ruutu oli hieno. Toinen setti ei niin hyvä. Riina oli vähän jäinen, tunnari nollaantui, vaikkakin tällä kertaa toi ihan rehellisesti väärän -> tykkään melkein enemmän tästä kuin meidän vanhasta ongelmasta (nostaa oman, pudottaa, nuuskii muut, tuo oman). Edelleen kyllä nuuski ikuisuuden kapuloilla. Kaukoissa jotain epäpuhtautta ja metallinoudossa empi ennen kuin haki, outoa. Varmaan vähän ällöttikin kapula, taas.

Onnistui toukokuussakin sentään jokin:


Kesäkuussa meni jo hei paremmin! Tein asennemuutoksen agiin ja tietty heti kun lopetin välittämästä, saadaanko nollia vai ei ja keskityin vaan tekemään hyviä ratoja, niin alkoi nolliakin sadella. Noustiin kotikisoissa tuplanollavoitolla kolmosiin. Ihan kiva, tätähän mie halusin :D Tästäkin löytyy kuvamateriaalia, ja itse asiassa miun facesta videoitakin, en nyt jaksa ladata niitä youtubeen.


Kuva: Nyt ei oo miullakaan enää valittamista ;)
Herää kysymys, miksi muuten niin älykäs koira näyttää joka ikisessä kuvassa niin typerältä...    

Tokossa kisattiin kuun lopussa Haukkiksessa, Lpkyn seuranmestiskokeessa, jossa tuomarina Harri Laisi. Kannatti mennä, saatiin meidän toinen ykkönen! Yksi vielä.

Koe ei alkanut kovinkaan mairittelevasti, kun otettiin taas nolla paikkaistumisesta. Sama ongelma kuin Pieksämäellä, tällä kertaa Riina tosin nousi vaan miun lähtiessä seisomaan, ei tullut perään. Eikä tietenkään tällaista ole ollut treeneissä... Oli sitten kyllä kuulemma tönöttänyt seisomassa sen 2 minuuttia niin etti viiksikarvakaan ollut värähtänyt ja kuulemma sen näköisenä että "voi ei, saattaa tulla huonoa palautetta" :D Ei tullut huonoa palautetta, ei se mitään tuossa vaiheessa auta. Pisteet miulle pään nollaamisesta. Tuli kehut ja tehtiin hyvä paikkamakuu. Ei kyllä lätsähtänyt maahan, mutta meni kuitenkin ekalla.

Liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä ja myö oltiin ekoja. Sopi kyllä meille tosi hyvin! Just mukavasti ehti palkata koiran, mutta ei tarvinnut yhtään odotella. Ja kylläpä se Riina meni hienosti! Just niin kun treeneissä, ellei vielä astetta paremmin. Meidän kupla alkaa vihdoin ilmoitella olemassaolostaan. Tuntui niin hyvältä <3 Seuraamisesta saatiin ysi, oli muuten Riinan paras koeseuruu ikinä! Haki pat (toki voisi hakea siistimminkin ja vähemmällä... noh, hakemisella :D, mutta ei jäätänyt!), tuntui ainakin suht suoralta muissa paitsi hitaassa ja oli vaan jotenkin helppoa. Zetassa meni maahan istumisen (tää oli yksi loppupään liikkeistä, alkoi jo ykkönen painaa takaraivossa ja annoin käskyn väärällä äänensävyllä) ja miusta seuraaminen olisi voinut olla vähän parempaa, mutta eipä siinä tietty mitään selkeää virhettä ollut. Vähän löysää, niin kuin se nyt zetassa on ollut. Tästä 7. Luoksarista seuruun tavoin ysi, ei se seisominen miusta kyllä noin hyvä ollut. Muuten tykkäsin. Lopuista liikkeistä saatiinkin sitten kympit! Ei ollut maailman tiukin tuomari ei, mutta kyllä myö tuo ykkönen ansaittiin. Riina teki siististi ja hienosti. Kaukot oli sikamakeet, ei liikkunut yhtään. Tunnari oli ekana liikkeenä kuten Laisin kokeissa on tapana ja se onnistui. Mainiota (: Kävi kapulat ehkä 1,5-2 kertaa läpi, nosti oman ja toi. Hyppynouto oli jotenkin hassu :D Tavallaan tosi hyvä: ei arponut nostamista ja tuli siistiin perusasentoon, mutta vauhti oli jotain laukan ja ravin välimaastoa :D Riina jotenkin ihmeellisesti sekoitti siihen laukkaan pari raviaskelta. Ruudussa se meni reilusti sisälle! Käskin suoraan maahan kun olin niin helpottunut :D Suvi, joka oli kehäsihteerinä, oli kyllä syvästi hämmentynyt tästä, sori Suvi ;) Ohjatussa ainut mitä olisin korjannut oli kapulan nosto: Riina ei kiertänyt ulkokautta, kuten olen opettanut. Siisti oli kyllä. Merkeille meni niin ruudussa kuin ohjatussakin sellaista keinuhevoslaukkaa, niin kuin se kokeissa menee.

Lopputuloksena 274 p, 1. tulos ja 2. sija. Tärkeintä oli kuitenkin se mahtava fiilis kehässä. Se vaan jotenkin sujui.

Kuva: Käytiin tänään Riinan kanssa viihdyttämässä seuranmestistokon seuraajia meidän moninaisilla käskysanoilla. Kiitos kysymästä, ihan hyvin mie ne muistan ;) Riina teki just niin kun treeneissä on opetettu, ellei jopa hieman paremmin. Niinpä onkin erittäin onnellista, että se palkittiin ykköstuloksella paikkaistumisen nollautumisesta huolimatta: 274 pistettä ja toinen sija, eikä hävitty huonoille. Onnistunut tunnari oli miulle päivän kohokohta, Riina on varmaan tehnyt jotain itsenäisiä mentaaliharjoitteita.
Tässä ainakin miun tunnelmat kokeen jälkeen, tunnaripalikan palvontaa :D
Kolmen yhdistyksen yhteisissä hälyharkoissakin ollaan käyty kaksi kertaa. Kesäkuussa järjesti Imatra, heinäkuussa Lpky. Imatralla miun varsinainen jälkikoirakonkari (hah!) jäljesti tosi pitkään ja takasin tullessa löysi esineenkin (en kyllä tiedä miksei löytänyt mennessä...), jossain vaiheessa jälki vaan sit hukkui. Sinänsä harmi ettei saanut jäljestyksestä palkkaa. Ei meillä ollut edes mitään jälkivaljaita/muita etsintävarusteita, kun hups vaan olin unohtanut koko harjoituksen. Vissiin tuntia ennen alkua muistin. Hyvä etten vaan mennyt suunnitellusti sinne agilityhallille, olispa ollut noloa :D Jäljen jälkeen sit hakua, kiva oli nähdä että vielä kovan työn jälkeenkin Riina reagoi hyvin hajuun kun se sai. Itsenäisesti lähti oikeaan suuntaan, mutta loppuun asti ei osannut tarkentaa, sit piti vähän ohjata. Ja ihmeellistä pelkohaukkua haukkui maalimiehelle, olin jo vakuuttunut että siellä on karhu. Oli kyllä vieras mies, mutta ei tuollaiset yleensä ole Riinaan vaikuttaneet.

Heinäkuun harjoitus oli sitten Haukkiksessa. Meidän harjoituksesta tuli puhtaasti parin tunnin partiointi. Luulen että teki meille ihan hyvää. Miulta meinasi yhdessä vaiheessa usko loppua, pohdin että jo nyt on hemmetti ettei löydy. Näkee kyllä, että meiltä puuttuu vielä sellainen etsintärutiini. Välillä meinasin hermostua, kun Riina yritti sitkeästi vängätä tielle, mutta loppua kohden työskentely alkoi jo olla sujuvaa, hyvä! Ja niin se vaan maalimies löytyi, hienolla itsenäisellä irtoamisella ja komealla ilmaisuhaukulla. Tällä kertaa kyseessä oli kyllä tuttu nainen, mutta hyvä että tolleen tuli vahvistus haukulle pitkänkin etsinnän jälkeen. Muistuipa mieleen, että tuollaisessa tiheässä kasvustossa se alue on vaan käytävä tarkasti, sillä jos se haju ei tule koiralle niin sit se ei tule. Alusvaatteita myöten märkänä mutta lopulta kuitenkin ihan tyytyväisenä päästiin kotiin.

Kuva: Eilen onnistuneessa hälyharjoituksessa Haukkiksessa, kiitos Tiinalle niin maalimiehenä olemisesta kuin kuvastakin, jonka luvattomasti lainasin ;) Ja tietty Minnalle apuohjaajana toimimisesta! Miulta meinasi jo usko loppua siinä vaiheessa, kun kaksi tuntia oltiin märässä metsässä rämmitty ilman merkittävämpää menestystä. Siinä sitten taas huutelin Riinaa, kunnes alkoi kuulua haukku aika kaukaa: "Hemmettiäkö huutelet, en taatusti tule sinne. Ala ihminen kipittää, täällä tää tyyppi olis." :D Ja ihminen kipitti.
Maalimiehen näkemys miun etsijäkoirasta.

Raskas työ vaatii tietysti raskaat huvit ;) Meillä tosin saattaa olla niistä huveista vähän eri käsitykset kun jollain muilla.

Savitaipaleen laavulla.


Toisilla oli vaikeuksia...
...kun taas toisilla oli selkeä päämäärä.
Ja eräitä vaan ärsytti :D






torstai 1. toukokuuta 2014

Täyttä elämää

Niin että sellanen päivitysaktivoituminen. Tai olihan se, sen viikon ajan kun oli lomaa. Sit ilmestyi pääsykoekirjat. Ja tää on huono tekosyy koska melkein kuka vaan voi todistaa etten koko ajan ole nenä kiinni kirjassa ollut. Yritys kuitenkin hyvä ja pitäähän aivojenkin välillä tuulettua. Tänään tultiin Lontoosta ja päätin etten enää ikinä lähde minnekään ilman miun Riinaa <3 Järkyt vierotusoireet. Plus olis kannattanut olla tämän päivän tokokokeessa kun kaikki sai niin hyviä tuloksia. Seuraava retki vois suuntautua vaikka Ruotsiin tai Viroon ja aiheena vois olla vaikka agility ja/tai toko. Kuulostaa hyvältä eikö? Matkaseuraa?

Tokoa ollaan tahkottu vaikka ehkä sellainen viimeinen loppusilausfiilis onkin tällä hetkellä kateissa. Perushauskaa kuitenkin. MM-tiimin leiri oli mukava piristysruiske. Saatiin hyvää palautetta meidän tekemisestä ja toimivia neuvoja eikä aina niin antoisaa analysointiakaan puuttunut. Olin leirin jälkeen niin innoissani etten pitkään aikaan ole ollut. En yleensä ole sen tyyppinen ihminen. Kiitos tiimiläiset, kesäkuussa jatketaan! Turustakin tykkäsin kaupunkina hirveesti vaikken siitä mitään nähnytkään kun piti niin kovasti treenata :D Ruotsi oli musiikkia miun venäjästä syöpyneille korville.

Liikekohtaista treeniä on ehkä nyt taas tehty vähän enemmän kun ei ole koetta ihan ensi viikolla tulossa. Kaukot kaikkiaan parantuneet. Paikallaoloja ja niiden alkuja on nyt alettu tehdä treenin alussa, ettei koira olisi ihan läähpuuh aina siinä vaiheessa. Niihin haluan napakkuutta ja tarkkaavaisuutta, ihan turhia pisteitä lähtee jostain kaksoiskäskyistä. Kun nyt vaan osaisin työstää niitä sellai järkevästi enkä hermostuisi. Luoksaristoppiin vaihdoin leirillä viimein sen käsimerkin, katsotaan millon hermostun ja vaihdan takaisin suulliseen :D Metalli aiheuttaa tällä hetkellä eniten tuskaa. Aina saadaan neuvoiksi jotain kantoharjotuksia mut sit omissa treeneissä ne tuntuu niin tahmeilta ettei mitään rajaa. Nyt yritän loppuperusasentoon tuloa hetsaamalla, se kun on se liikkeen hasardein kohta. Nostoja myös pitää ylläpitää, ettei käy asettelemaan kapulaa. Ja lainaillaan toisten kuolaisia kapuloita. Seuraamisessa on tehty suoruutta, kai se siitä niillä takapäänkäyttöharjotuksilla hiljalleen oikenee... Tätä voisin kysyä reilun viikon päässä tokokoulutuksessa. Zetan asennot on nyt otettu erillistreeniin, kun ongelma olikin niissä eikä seuruussa. Katos kummaa. Ruutu valuu taas takalaidasta ulos ja Riina lätsähtää suoraan maahan, jes kivoja ongelmia! Wuhuu. Kivempia kun peruuttaminen ja ruudun etulaitaan jäänti. Tunnari toimii oikeestaan miten päin vaan, nyt pitää tehdä ekstravaikeita että sit kokeessakin onnistuis.

Kuvista kiitokset Johanna Kuuselle!

Kyllä osaa eläin olla tyhmän näkönen. Näin hieno hyppystoppi meille tulee.

Kieli keskellä suuta vai miten se meni?

Avaruusalus laskeutuu...

No tietty se koulutuksessa toimi.




Koemaisia tehty vähän. Viime kerralla huippuasenne, vaikka liikkeissä kauneusvirheitä. Ne ei haittaa, ne on koulutettavissa! Jos jotain meinaa korjata niin hetkeksi se on hajotettava. Kuuntelu-/häiriötreenejä tehty jonkun verran, MM-tiimin leirillä huomasin tässä aika ison kulttuurieron. Miulle on aina sanottu että jos koira reagoi häiriöön pitää huomauttaa. Leirillä taas ihmiset eivät huomauttaneet vaan koiran annettiin älytä itse ja/tai harjotusta helpotettiin. Itse taidan alkaa noudattaa vähän jotain sekasikiölinjaa tässä. Esim. perusasentohäiriköinnissä koira omien aivojen raksutus toimi hyvin, mutta jos Riina yrittää lähteä vaikka hämyksi heitetylle kapulalle niin pakkohan se on kieltää, muutenhan koira palkkautuu siitä noutamisesta. Riina on muutenkin jossain asioissa yllättävän kova, en usko että se menee rikki. Liika lässytys ei ainakaan toimi.

Hirveesti on nyt tokokuvia, kun vielä pari viikkoa sit ei ollu yhtään. Kiitos Ella!

On se ryhdikäs.

Kuvausrekvisiitta kohdallaan ;)

Joo poikittaa, mutta asenne on kohdillaan!

Niin tehtiin myö sitä ruutuakin, ei vaan koristeena ollut.

Matkaan pokemon!

Kaunis Riina <3

Ai tälleen leikitään koiran kanssa?

Ehkä tää on kuitenkin parempi ;)

Tokossa vähän on ahistanut kevät. Riinalla on ehkä maailman surkein lämmönsietokyky. Eikä siis vielä ole ollut edes kuuma. Eikä se missään muissa lajeissa näy, mut toko on vaaravyöhykkeellä. Ihan kiva että nyt kuitenkin oon rekisteröinyt tän, niin voin yrittää suunnitella treenit järkevästi. Miulla on taipumus tunkea yksiin treeneihin liikaa sisältöä. Yritän parantaa tapani.

Agia on tehty ja kisaamassakin on käyty niin Lappeenrannassa kun Kouvolassakin, tuloksina 5, 5 (tällä voitettiin), hyl ja hyl. Tuplia tulee muttei nollia. Lappeenrannassa pienestä kiinni, radat oli helpot. Toisella radalla keppien alotus ja toisella puomin alasmenokontakti (opetusvaiheessa, ei toimi vielä). Kouvolassa en päässyt oikein kiinni ratojen sielunelämään. Jotenkin poukkoilevia ja hankala oli keksiä mitään ohjauksia. Ja taas se keppien alotus. Pitää mennä tästä itkemään jollekin osaavammalle, en kai osaa tehdä riittävän vaikeita treenejä kun tää on vaan kisaongelma. Tai sit ohjaan kisoissa hassusti. Ärsyttää, haluan sinne kolmosiin, mut eihän se väkisin onnistu. Toukokuun lopussa olis luvassa oikein kunnon kisaviikonloppu, nyt on siis aikaa hioa muuvit kohilleen. Ja itteni tuntien ei tää kolmosiin pääsyyn lopu, sit haluun sieltä nollia :D Agi on nyt viime aikoina ollut kauheen kivaa, toivottavasti päästään kesällä aktiivisesti kisaamaan.

Metsäkausi ei ihan vielä täysipainoisesti oo ehtinyt pyörähtää käyntiin, mut pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Hakutreeneihin ei oo oikein ehditty mut jälkeä on pari kertaa tehty. Ekalla kerralla meni superhyvin. Jälki n. 500-600 m, esineitöä tosi vähän (2 tai 3). Ehkä n. 10 m jana sujui kuin itsestään, ei takajälkiongelmaa. Esineet nousi ja jälki kulki. Ehkä hieman nopeammin saisi esineet miulle palauttaa, mutta parempi ehkä että tarkistaa ne kunnolla. Ja kai ne nopeutuu kun niistä aina saa nopeasti palkkaa. Toinen jälki ei mennyt ihan niin ruusuisesti. Hirvee tiheikkö, jäljennostossa Riina oli menossa kovaa vauhtia takajäljelle, eikä kai edes edennyt janaa kovin suoraan (ei siellä kyllä oikein pystynytkään). Tällä jäljellä paljon esineitä (10?), joista puolet kovia ja kovista puolet keppejä. Kaikki nousi mitä matkalle sattui. Yksi lyhyt harhailu sattui lumiesiintymän kohdalla, sieltä kutsuin pois. En tiedä mitä olisi kannattanut tehdä, kun en siinä hetkessä oikein stten tiennyt että missä se jälki meni. Luultavasti Riina olisi vaan vähän oikaissut ja jatkanut matkaa. Tämä jälkki myös loppui kesken kaiken kun nähtiin aave. Ensin Riina hidasti vauhdin mateluun ja sit alkoi haukkuminen kohti metsää. Siinä vaiheessa mie päätin että kiitti riitti ja suunnattiin takasin autolle. Olisi varmaan jäljestänyt (tai en tiedä, Riinalla on kyllä itsesuojeluvaisto) loppuun mutta mie en tykkää painia karhujen kanssa :D

PK-esteitä on treenattu kun on Tapikselle eksytty, syksyllä haluisin kokeeseen. Mutta edelleenkään en mene jos ampuminen ei toimi. Sitäkin pitäisi taas treenata eikä jäädä leijumaan onnistumisentunteeseen :D A:ta on nyt tehty pallonoutona, kyllä se sen tajuaa. Este kun este, noudettava asia kun noudettava asia. Metriseenkin voisi ens kerralla lisätä pallonnoudon, A:han vaikka kevyen kapulan. Eteenmenoa, paikkamakuuta toisten tehdessä ja painavan kapulan noutoa pitäis tehdä, kaikkea on tehty ehkä kerran.

Näistäkin kiitos ja kunnia Ellalle!






Muuten on lenkkeilty ja lenkkeilty, laavulle alkaisi taas tehdä mieli. On katsottu leffoja koirien kanssa ja ilman koiria, luettu koirien kanssa ja ilman koiria. Sabi alkoi oireilla just ennen kuin lähdettiin Lontooseen, lisättiin toinen kipulääke niin nyt on ollu hyvänä. Pitää taas vähän rajottaa sen menoa, ehkä kohta viedä niille cartrophen-piikeille uudestaan. Muuten se on ollut onnellinen mukanakulkija, agihallilla aina puuhastellut jotain ja ulkotreeneissä häiriköinyt <3

Kattokaa kun se on liikkis <3


Riinan kootut ilmeet näätte sitten valmiissa kutsuissa ;)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hyl mikä hyl

Ei voi minkään. Huomatkaan kuitenkin yleisöä suuresti huvittanut "bordercollielta ei lähde panta päästä" -episodi.


Miksi meidän agility (= miun juokseminen) on myös ruvennut näyttämään miun silmissä hitaalta... Ehkä miulle huomenna koulutuksessa kerrotaan onko asia oikeasti näin ;) Eikä muuten ikinä tunnu hitaalta juostessa, ylläri.

Tokotilanne ja muu elämä

Toki "muu elämä" silti liittyy koiriin :D Eli siis Lpkyn parissa on hommailtu niin hallituksen puolella kuin tokojaoksenkin nimissä, josko myö jonkinlaista tokotoiminta saadaan tällekin kesälle järkättyä. Aina ei asiat mene ihan niin kuin suunnittelee, uudistukset on hankalia, mutta sit on vaan sovellettava ja tyydyttävä vähempään. Sekä Laun että Lpkyn kevätkokouksissa kävin istumassa, Lpkyn kokouksesta jäi jopa jotain käteen, nimittäin tällainen:

En osaa kääntää, valitan. Enkä tiedä mihin meidän toinen titteli, TK1, on unohtunut (sopisi paremmin teemaankin), mutta ei haittaa, se onkin miusta ruma :D

Tänä vuonna lähettelin Riinan viime vuoden tuloksia vähän sinne sun tänne, ensi vuonna en ehkä taas jaksa. Mutta kivaahan se oli Lpkylta pieni muistaminen saada ja oltiin myö Sbcakinkin tokokoiralistauksessa yllättävän korkealla, sijalla 10. Tästä näkee että tosiaan kaikki ei niitä tuloksiaan lähettele :D Sbcakin vuoden nuori koiranohjaaja -kisassa (johon siis sain vielä osallistua!) hävisin Veeralle ;)

Toko. Mistä aloittaisin. Alkuvuosi on treenattu ahkerasti, nyt alkaa pieni väsymys painaa. Mutta sille ei anneta periksi vaan kaivetaan se treeni-into esille vaikka väkisin! Uskon että tähän auttaa esim. parin viikon päässä häämöttävä MM-tiimin leiri, ihanaa vaan tokoilla koko viikonloppu samanhenkisten hullujen kanssa ;) + kattokaa miten hienot pipot meillä on:



Teen nyt tähän sellasen pikalistauksen asioista, joita ollaan työstetty vuodenvaihteesta tähän hetkeen. Jospa tässä samalla itselle hieman hahmottuisi, mitä kannattaa lähteä tekemään seuraavaksi. Sisätreenailut ja kokeet olenkin kirjannut, mutta lisäksi olemme tehneet seuraavaa:

Kotipihatreenit

Tämä on toinen juttu noiden sisätreenien lisäksi, joka on varmaan ihan huomaamatta vienyt meidän toimintaa tehokkaasti eteenpäin. Kun on hoideltu tylsät tekniikat kotipihalla (eikä ne sitten niin tylsiä ole olleetkaan!), niin on kunnon kentällä voinut tehdä jotain hauskempaa.

Luoksaristopit
  • tekniikkaa hypyn kautta, mie peruuttaen ja koira miun edessä
  • vaikka Riinan hyppystoppi näyttääkin hieman hassulta ;), uskon että sen avulla olen selkeämmin saanut kerrottua Riinalle, että stopin jälkeen tassut tömähtävät siihen mihin tömähtävät, eivätkä liiku senttiäkään
  • eihän se koemaisessa hyppää, eikä se ole tarkoituskaan, hyvää ajatusta taaksepäin on näissä ollut
Jäävät
  • kun kerran olen näitä niin huono treenaamaan, niin kotipihalla välttely ei ole onnistunut
  • maahanmenoa ja istumista tehty, seisomisen on hoitunut tuon stopin kautta
  • olen yrittänyt yleistää käskyjä treenaamalla niitä mahdollisimman eri tavoilla (oikealla puolella seuraamisesta, kierroista yms.)
  • välillä on haettu vauhtia asentoihin, välillä itsenäistä suorittamista ilman minkäänlaisia apuja
  • miusta zetaan ihan kokonaisena liikkeenä on tullut näiden treenien myötä hurjasti varmuutta, ei tartte (niin paljon) pohtia tekeekö Riina oikean asennon vai ei
  • tästä huolimatta haluan istumisista ja maahamenoista vielä paljon parempia ja varmempia, vaikka hyvään suuntaan ollaankin menossa
  • pihalla hyvä kun on asfalttia, joka on hieman epämiellyttävä alusta
  • ihan reilusti olen vaatinut ja aion tästä eteenpäin vaatia näiden oikeaa suorittamista, opetettu on, nyt on tehtävä eikä siitä keskustella
  • loogista vai ei, sitä en tiedä, mutta jos Riina tulee miuta kohti, on pää laitettava maahan
  • jos kulkee sivulla, ei tarvitse, maahanmeno riittää, koska koko käskynvaihdollahan alunperinkin lähdettiin hakemaan parempaa asennetta liikkeeseen
Ohjattu
  • kapulannostoja niin, että kapulalle kierretään ulko- & takakautta -> näin siistein ja varmin
  • ennen käsky oli "oikee/vasen kierrä", nyt olen jättänyt tuon kierrä-sanan pois ja mennään pelkillä suuntakäskyillä
  • suoruutta merkeillä vahvistettu myös ulkona, alkaa olla hyvä -> pohdintaan, alanko vaatia myös koemaisessa, pisteisiin ei vaikuta mutta olisihan se siisti 
Kaukot
  • pitkään nää tuntui tosi hyviltä, nyt viimeisimmässä treenissä taas jotenkin hajosi
  • ollaan tehty s-i vaihdon tekniikkaa läheltä
  • muutamissa viime treeneissä myös vaihtoja pitkästä matkasta
  • nyt aion hetken palkata läheltä s-i vaihdon pelkistä painonsiirroista, että saadaan taas ajatus tähän mukaan
  • pitkästä matkasta siistiä ja tarkkaa tekniikka, hitaus ei haittaa
  • pitkääkin matkaa oikeasti treenattava -> tässä ollut vähän sama kuin zetassa, ei ole kauheasti kokonaisuutena tehty ja sit on vaan toivottu että toimii... erittäin järkevää
Paikallaolot
  • näissä tehty paljon erilaista: pelkkiä maahanmenoja (jälleen vaadin hyviä, vaikka asfaltti), maahan/istu jättöjä, pitkiä makuita, sivullepaluun eri variaatioita (sivulle ja suoraan palkalle, perusasennon jälkeen palkka, sosiaalisen palkan jälkeen palkka yms.)
  • nuuskimisesta joutuu jäähylle
  • nuuskimista pyritty ehkäisemään/skarppiutta lisäämään myös sillä, että olen välillä vapauttanut palkalle jo kesken koiran luokse paluun -> toimineet hyvin!
  • palkka pääasiassa edessä näkyvillä tai miun kanssa piilossa
  • aika paljon tehty mie näkyvillä, jotta olen pystynyt kontrolloimaan nuuskimista
Toiseen kertaan jää vielä kenttätreenien selostukset, nyt ei jaksa, huomenna agikoulutukseen.

Maanantaina se taas alkaa, huokaa Riina. (Onneksi ko. ainetta ei sentään tarvitse enää päntätä!)

  


torstai 27. maaliskuuta 2014

Agikooste

Viikkotreeneissä on käyty, pari kertaa olen ryhdistäytynyt omatoimisissa keppi-/kontaktitreeneissä, ja lisäksi olemme hakeneet oppia ulkopuolisista koulutuksista. Yhdet kisat ollaan saatu tälle keväälle mahdutettua so far, kevään aikana olisi vielä tarkoitus pariin otteeseen kisata. Tietysti kesälläkin, jos ei muiden lajien menot häiritse liikaa.



Tämä rata on aikajärjestyksessä vanhin, jota ollaan viikkotreeneissä tehty. Oli ihan riittävästi haastetta, mutta hyvin miun Riina siellä kolmosluokan koirien seurassa viiletti menemään! Tämä oli ehkä yksi niistä radoista, joita treenatessa aloin herätä siihen, että itsekin pitää mennä asenteella eikä vaan himmailla eteenpäin. Tästä lähtien olen päättänyt, että niin kauan kuin vaadin koiraltani parasta, on miun annettava se myös itsestäni. Pätee muihinkin lajeihin.



Tämä oli ihan hauska rata! Alku onnistui sekä leijeröiden että normaalisti, mutta nuo 7-kepit oli tosi paha rasti, kun tuo putki oli niin lähellä. Loppuradassa ei suurta ongelmaa, lähinnä hienosäätöä.



Mietin että miksei miulla ole tästä radasta niin minkäänlaista muistikuvaa, mutta sitten muistin että ei tehtykään tätä, kun yksikään este ei ollut treenivuoromme alkaessa lähelläkään oikeaa paikkaansa. Siispä hyödynsimme edellisen ryhmän rataa, jossa aika paljon sellaista perushommaa. Takaaleikkauksia muistaakseni? Ihan mukava rata sekin, tulipa vahvistettua perusasioita.



Tämän radan muistan puolestaan erittäinkin hyvin, koska se oli ensimmäinen rata treeneissä pitkiin aikoihin, jolla onnistuttiin tekemään nolla :D Toki ensin pätkissä ja harjoitellen, mutta lopussa putkeen. Kuulemma näytti hyvältä, harmi ettei ollut kameraa. Miut varmaan kohta erotetaan koko mein ryhmästä, kun kouluttajan ukaasit kameran ottamisesta mukaan treeneihin on kaikuneet jo viikkoja kuuroille korville. Hups. Ihan rehellisesti en vaan ole muistanut! Kerran taisi meidän keppiongelma ilmetä tällä radalla (nyt se alkaa olla jo historiaa, mutta Riina jätti parissa treeneissä viimeisen keppivälin menemättä) ja sekin oli oma vika kun yritin vähän liian vaikeaa sivuirtoamista radan yhteydessä, kun muutenkin oli ollut se keppiongelma. Sisäänmenot Riina hakee kyllä hyvin! 7-8 välistäveto vaati selkeämmän ja vahvemman ohjauksen kuin mitä ensimmäisellä kerralla tein, jotta ehdin jatkoon. Mutta on se vaan mukavaa kun sekä koira että (toivottavasti :D) miekin pystytään korjaamaan toimintaamme ohjeiden mukaan aika tehokkaasti. Ei tule sellaisia turhaumia, kun virheet saadaan korjattua heti. Tämän radan yhteydessä pohdin myös sitä, että kuinka olen niin onnistunut laiminlyömään koemaisuuden agilityssa, kun siitä tokossa koko ajan sauhuan? Se on kyllä kenties ollut tietoinenkin päätös, en ole halunnut paineita treeneihin :D Mutta mitäs treenaamista se sellainen on? Lupaan tästä lähtien edes yrittää tehdä niitä nollaratoja myös treeneissä, mikäli vaan mahdollista. En aio vetää herneitä nenään jos ei joka kerta onnistu, mutta jos niitä edes vähän useammin onnistuisi tekemään treeneissä, niin kai se ajan myötä tekisi kisatilanteista vähemmän hermoraastavia. Toivotaan näin. Epiksissä en edelleenkään jaksa ruveta käymään, koska meillä ei mitään erityisesti kisatilanteeseen liittyvää ongelmaa ole (katsotaan vaan, ensi viikolla Riina ei pysy lähdössä, juoksee läpi kaikki kontaktit ja räiskii systemaattisesti rimoja...). Sama treeni saadaan ryhmätreeneissäkin.



Tämä oli viime viikon helppo rata. Meidän kouluttaja on vissiin kokenut jonkun valaistumisen, kun meidän treeniradat on olleet viime aikoina selkeästi perusohjauspainotteisempia. Hmmm. Josko niitä ohjaustekniikoitakin sitten taas joskus? Tämä oli joka tapauksessa kiva rata, kerrankin sai juosta! Yllätyin, kun Riina ei ollutkaan pöydällä niin suvereeni, sillä olisikin ollut kiire jatkaa rataa. Pysyi kyllä kukn vähän kovemmin huomautin. Renkaan jälkeisellä hypyllä kääntyi paremmin kun juoksin ihan lähelle kääntämään, mutta pelkällä rytmitykselläkin ok. Okserilla ei rimat lentäneet kertaakaan, vaikka ollaan sitä tosi vähän treenattu.



Eilen tehtiin kisamaista (tämä rata hieman muokattuna, koska hallinpuolikas on niin pieni), ja pari viikkoa aikaisemmin myös, mutta siitä radasta ei ole piirrosta. Juuri kun päätin että kisamaisiakin pitäisi ottaa, niin niitä ilmestyi meidän treeneihin, kerrassaan sopivaa! Tuntuu, että ehtii tehdä jotenkin enemmän, kun ensin tehdään kisamaisesti rata läpi ja sitten jokainen treenaa vuorollaan. Ehkä illuusio syntyy siitä, kun saa kaksi kertaa tuoda koiran halliin :D Tällä radalla ekalla kierroksella olisi tullut vitonen (keppien aloitus valui toiseen väliin). Se oli kuitenkin helposti korjattu, pysyin vaan itse hieman kauempana ja annoin koiran hoitaa. Ensimmäisellä kierroksella ei myöskään onnistunut saksalainen 12-hypylle, vaan oli pakko takaaleikata. Se saatiin kuitenkin toimimaan treenikierroksella, kun sain liikuttua välistävedon aikana paremmin. Yllättävän hyvin onnistui myöd 11- ja 12-hyppyjen ohjaaminen toiselta puolelta. En oikein tiedä mikä ohjaus se oli, mutta luonnottomalta tuntui jättää koira niin selän taakse.

Maaliskuun alussa Lau järjesti Kiitorekun rytmityskoulutuksen 1. osa, johon Riinan kanssa osallistuttiin. Oli mielenkiintoista ja kiva nähdä kuinka hyvin Riina miun liikettä lukee. Toisaalta on myös oltava tarkkana, koska se voi olla yhdestä askeleesta kiinni kääntykö Riina hypyn jälkeen hyvin vai kieltääkö se hypyn. Putkijarrukin oli osana yhtä radanpätkää, kiva oli kokeilla ja todeta että toimii! Rytmityskoulutuksen 2. osa pidetään huhtikuussa, ilmoittauduttu on. Siellä rytmityksiin yhdistellään perusohjauksia. Kuulostaa hyvältä, koska Riinan niin hyvin jo miuta lukee, että uskon ettei ohjauksien liittämisessä yhtälöön ole ongelmaa.

Kuun puolessavälissä lähdettiin sitten vähän extempore Lpkyn hyppytekniikkakoulutukseen (jälleen Kiitorekun), kun sinne tuli peruutuspaikkoja ja miun viikonlopun ohjelmisto oli epätavallisen tyhjä. Koulutus oli suunniteltu pk-hyppyä ajatellen, mutta toimi tietty agiinkin. Ei kai siinä sen kummempaa, Riina osaa hypätä :D Ja nyt on sitten vielä ne kunnon griditkin paperilla oikeine mittoineen, niin kelpaa treenailla.

Kotikisat käytiin juoksemassa 8.3., kaksi rataa: hyppäri ja agirata. Hyppärillä alkoi ja omaan radan unohdukseen kosahti. Ennen ja jälkeen sen kohdan oikein mukavaa menoa. Juuri kun olin kehuskellut että ikinä en ole unohtanut rataa. Tyypillistä. Sekunnin sadasosa riitti sekoittamaan pakan. Ärsytti. Onneksi oli kuitenkin vielä toinen mahdollisuus jäljellä, ja sen hyödynsimme 0-tuloksen, luvan ja 1.sijoituksen arvoisesti! En tiedä mikä siinä on että onnistutaan aina silloin kun on viimeinen mahdollisuus. Kaikki meidän nollat on tulleet joko kisapäivän viimeisellä radalla tai sitten kisoissa, joissa ollaan menty vaan yksi rata. Tämän kirouksen purkamiseksi asetankin meille yhden agitavoitteen lisää tälle vuodelle, nimittäin tuplanollan. Eihän se nyt niin voi aina toimia että ekat radat kustaan.

Näistä meidän ekoista varsinaisista kakkosen kisoista jäi mieleen se, että oikeasti pitää jo odottaa ohjauksellisesti haastaviakin ratoja. Niitä itse asiassa on jo ykkösissäkin, mutta meidän kohdalle ei siellä pahemmin osunut. Menin näihin kisoihin vähän sillä asenteella, että ei siellä kuitenkaan mitään maatamullistavaa ole, mutta jouduin nopeasti pyörtämään ajatukseni ja miettimään ohjauksia tosissani. Tietysti kisatilanteen luoma paine tuo oman mausteensa soppaan.

Kuva: Kyllä tästä lähtien ilmoittaudun jokaisiin kisoihin vaan yhdelle ainoalle radalle ja kannustusjoukot/kamerat jää visusti kotiin! Ensimmäinen rata -> katselijat paikalla, kamera valmiudessa, ohjaaja unohti hetkellisesti radan, hyl. Toinen rata -> mukavan rauhallinen halli, ei kameroita lähimaillakaan, keskittyminen kohdillaan, 0, ensimmäinen luva kakkosista ja luokkavoitto. I rest my case. Hieno Riina <3
Riina palkintoruusukkeineen, -luineen ja -leluineen. Taustalla elämän epäreiluudesta masentunut Sabi :D

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Äly ja väläys retkeilee


Helmikuun lopulla jatkettiin vielä koeputkea ajelemalla Jyväskylään rallytokokisoihin. Joskus käy tuuri ja aikataulut natsaa, mentiin kätevästi Suvin ja Ellin kanssa samalla kyydillä, he kun suuntasivat näyttelyyn, jonka yhteydessä rallyt pidettiin. Koko Jyväskylän retkeä edeltänyt viikko elettiin tokokiellossa, ja kaikki voimavarat kohdistettiin rallyyn :D En oikein ikinä jaksa aktivoitua ennen kuin juuri kisojen alla. Tosin ylemmissä luokissa pitää ehkä muuttaa toimintatapoja, sitä käytösruutua olisi ihan kiva etukäteen treenailla.

Riina toimi oikein mukavasti häiriöisessä näyttelyhallissa, olipa tosi hyvä fiilis! Riina keskittyi ja teki parhaansa, silloin ei ole lajilla väliä! Yhden harmittava 10 pisteen vähennys aiheutui ylimääräisestä kiepistä (en muista minkä liikkeen yhteydessä. Lisäksi yksi kolmen pisteen virhe (en siitäkään muista millä kyltillä, luulen että joko liikkeestä maahan (meni vähän hitaasti) tai pyörähdys (hidastin ehkä itse vauhtia liikaa). Oltiin tuomarin suosikkeja (mikä tiesi palkintoja) ja kisalappuseen oli kirjoitettu kommentit: kaunis, rauhallinen suoritus. Niin oli <3 Ei se häsellä eikä hyöri ja pyöri, mutta ei sen tarvitsekaan (sitä varten on kelpiet ;)). Niinpä saatiin hyväksytty tulos, RTK2 ja siirto voittajaluokkaan. Kiva että saatiin tää "pakollinen" tulos alta pois, voidaan sitten rauhassa keskittyä ylempiin luokkiin lajin virallistuttua.

Matkailun kruunasi heseateria ja Suomen pronssilätkäpeli.

Kaksi koetta kerralla

Varkaudessa ja Kotkassa, helmikuussa ja maaliskuussa, kolmostulos ja kakkostulos, ihan ok fiilis suorituksesta ja oikein hyvä fiilis suorituksesta.

Paikkaistuminen: 0/10

En tiedä johtuiko tuo Varkauden nollaus liian tiiviisti olleista kokeista (koe oli kaksi viikkoa Lappeenrannan kokeen jälkeen), vai mitkä tähdet olivat väärässä asennossa. Noh, eipä kyllä ollut itselläkään niin varma/hyvä olo kehässä. Eipäs kun nyt muistan mikä oli (typerä) syy tähän virheeseen! Tässä kokeessa tehtiin istuminen ekana. Hölmö minä en kauheasti ollut treenannut sellaista. Varkauden hallin lattia tuntui myös houkuttavan lähes kaikkia koiria, mutta en turvaudu siihen tekosyyhyn, kyllä pitäisi osata olla nuuskimatta.

Jee, se toimi taas! Ja erityisesti pidin siitä, että meidän nuuskimattomuustreeni näkyi. Eipä se nyt kauheasti istumisessa ole nuuskinutkaan (paitsi tuolloin Varkaudessa, kun Riina nuuskimisen seurauksena vaipui maahan, heheh), mutta nyt ei edes kurotellut päätään alaspäin miun lähestyessä, mitä on usein tehnyt.

Paikkamakuu: 8,5/8
Varkaudessa pisteet lähti taas siitä nuuskimisesta (argh), Kotkassa paljon mukavammasta syystä eli siitä ettei mennyt maahan ekalla käskyllä. Tässä jännitin, meneekö muiden käskyillä, kun oli Suvin käskyjä pari treeniä sitten totellut. Hiillostin Riinaa sitten ennen liikkeen alkua, että tehdään paikkamakuu, istu! No istuihan se :D Sitten kun toisella käskyllä meni maihin (vähän hitaasti ja lysyyn kylläkin), niin pysyi siellä oikein erinomaisesti täysin samassa asennossa. Ilmeisesti muuten ei ollut nuuskinutkaan, mutta kun ahdistava minä kävelin ohi niin piti käyttää nenä maassa.

Molemmissa kokeissa tauko tässä välissä. Varkaudessa kaksi settiä sekoitetuin liikejärjestyksin, Kotkassa kaikki putkeen sekoitetusti.

Seuraaminen: 8/8
Aika tasaista hei! Varkaudessa Riina teki miun mielestä kauneimman evl-seuruunsa ikinä. Pisteet lähti poikittamisesta, mitä kyllä myönnänkin että se tekee. Onneksi suorat perusasennot on kuitenkin uponneet selkärankaan, joten niistä ei pisteitä pääse ottamaan.

Kotkassa pisteet lähti perusasentojen hakemisesta (ihan oikea tuomio, oli hitaita), en muista oliko muuta syytä. Ei ainakaan miusta mainittu poikittamista, eli oli varmaan suora. Arvoin vähän, että milloin voin antaa askeliin käskyjä ja milloin en, ettei tulisi edes pientä vinkumista (kerran taisi tulla). Vinkumiseen on parissa viime treenissä otettu yhtä tiukka linja kuin haukkumiseenkin, mutta ei se ihan vielä kanna täysillä kokeeseen (vinkuminen ongelma pelkästään seuraamisen askeleissa).

Zeta: 7/9
Varkaudessa ei mennyt maahan, ärsyttävää, koska sitä on treenattu. Kotkassa ehkä mein paras koezeta ikinä! Istumiseen annoin vähän isomman avun kuin oli tarkoitus, muuten hieno. Ei nuuskinut, jes! Olenkin kyllä ottanut itseäni niskasta kiinni ja oikeasti treenannut tätä liikettä :D Saattaa vaikuttaa. En enää ikinä ylenkatso mistään liikkeestä saatavia pisteitä.

Luoksari: 8.5/0
Varkaudessa nuuski luoksarin jätössä (niin kuin öö, kaikissa liikkeissä jossain vaiheessa...), stoppi vähän valui mutta ihan ok. Kotkassa tää harmitti tosi paljon. Riina ei reagoinut ollenkaan stoppikäskyyn (ei muuten koskaan aikaisemmin ole näin tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin), minkä seurauksena miulta meni pasmat sekaisin ja unohdin meidän maahanmenokäskyn. Sinne meni ykkönen. Tai no, vitonen luoksetulosta ei olisi meidän tulosta pelastanut, mutta normitasoinen 7/8 kyllä.

Ruutu: 0/8.5
Ai hemmetti sitä Varkauden tilannetta! Riina hienosti meni merkille ja löysi ruutuun (tosi harva koira löysi, luoksarimerkit häiritsivät), mutta sitten se perkele nuuski siellä ruudussa ja nousi ylös! Kyllä korpesi. Kotkassa hyvä merkki (laukalla! vaikkakin hieman hitaalla) ja hyvin ruutuun, luoksetulossakaan ei miusta ongelmaa. Kuulin vaan jotain ennakoinnista... En tiedä mitä ennakoi, mutta siitä lähti pisteet :D Pitää treeneissä tarkistaa, ettei vaan lähde liikkurin käskystä.

Ohjattu: 10/9
Sanoisin että ehkä viime aikojen onnistunein liike. Varkaudessa huippuvarmaa ja tasaista suorittamista, Kotkassa olin tosi tyytyväinen siihen, että meidän kotipihatreeni näkyi (kapulalle kierretään ulkokautta, näin haluan välttää keskikapulavirheitä ja vielä siistiyttää kapulan nostoa). En oikeastaan tiedä mistä Kotkan piste lähti, olisiko vähän hidastanut palautuksessa miun edessä.

Metalli: 7/8
Tässä liikkeessä tullut vähän laskua pisteissä edellisiin kokeisiin verrattuna, vaikka ei ainakaan miusta täysin olla unohdettu treenata :D Varkaudessa kolautti hyppyyn (taas näitä "ei ikinä aikaisemmin" -asioita) ja taisi kipittää ravilla takaisin. Kotkassa ällötti omituisen paljon, vaikka miusta oli lämmitetty kapula. Ravilla ja loppupa vino.

Tunnari: 5/5
Kovin tasaista tämäkin, vaikka ei ehkä niin miellyttävällä tavalla. Tunnari otetaan tehotreeniin ennen seuravaa koetta. Treeneissä on onnistunut, koemaisestikin, mutta kokeissa vanha epävarmuus on nostanut päätään. Palautukset on siis kusseet. Riina nostaa oman, pudottaa ja sitten tuo. Kotkassa annoin tiukan toisen "oma"-käskyn. Harmittaa, kun Riina lähtee kokeessa ihan eri mielentilassa kapuloille. Treeneissä menee asenteella, kokeessa vähän anteeksipyydellen. Mutta ei myö tästä masennuta, tunnari on joskus onnistunut kokeessa erinomaisestikin joten se voi onnistua uudestaankin. Yksi mikä nyt äkkiseltään tulee mieleen on, että pitää tehdä enemmän niin, että koemaisesti monta liikettä alle ja sit se tunnari. Parhaitenhan tää liike on meillä sujunut niissä kokeissa, joissa se on ollut ekana liikkeenä. Sitten sitä on jotenkin jumiutunut siihen treenitapaan, kun kaikki on jankuttaneet miten on ekana liikkeenä vaikea, vaikkei Riinalle ole, päinvastoin.

Kaukot: 8.5/8.5
Nyt kun näitä pisteitä listaa vierekkäin niin tajuaa mikä on Riinan taso :D Eikä siinä mitään, ihan hyvältä näyttää, tästä on hyvä taas lähteä nostamaan. Varkauden kaukoista ei muistikuvaa (se koe on muuten videolla, voisin kaivella kamerasta), mutta luulen että on tehnyt vähän paremmalla tekniikalla kuin Kotkassa, koska silloin pisteitä lähti jo nuuskimisesta jätössä. Toisaalta taas Kotkassa miusta näytti, että oli yritystä, jopa s -> i vaihdossa!

Yhteensä 202 p/231 p
Kotkassa oli kivempi fiilis kuin Varkaudessa. Nyt viimeistään yritän tajuta että max 1 koe/kuukausi, ohjaaja tarvitsee kuukaudenpäivät palautuakseen koitoksesta :D Ja neljä viikkoa menee oikeasti tosi äkkiä. Yhtään lyhyempi aika ei oikein riitä treenaamiseen. Varkaudessa se oli kuitenkin hyvää, että vaikka Riina meinasi olla vähän matalassa vireessä, se kuitenkin nousi eikä näkynyt liikkeissä juurikaan virheinä (se nuuskiminen olikin sitten kokonaan oma lukunsa). Kotkassa taas pakkaa sotki meitä edeltävän koiran keskeytys. Tästä opin ainakin, että jatkossa vastaavissa tilanteissa menen paikalle ihan rauhassa ja oman aikatauluni mukaan. Minä olen kokeesta maksanut ja miulla on siihen oikeus. Eihän siis kukaan miuta nytkään hoputtanut, paitsi sellainen pieni ääni miun päässä :D Tajusin sentään jotenkin koiran viritellä, mutta paremminkin olisin voinut.

Kuulostaa myös ehkä tyhmältä, mutta tavallaan olen iloinen molempien kokeiden nollista. Mieluummin otan yhden-kaksi nolla ja muista liikkeistä hyvät pisteet kuin tasaisen ankean rivistön.


Seuraava koe toivottavasti Lappeenrannassa 1.5., peukut pystyyn että saadaan sinne paikka! Treenisuunnitelmat on hioutumassa, odottakaa vaan ;)


Bordercollien vapaapäivä

Niin se vaan on, että yo-kirjoitusten loppuminen ja bloginpäivitysaktiivisuus ovat suoraan verrannollisia. Yritän kuroa yhden kadonneen kuukauden muutaman tekstin aikana kiinni.

Onneksi kuitenkaan tämän kevään urakka koulurintamalla ei missään vaiheessa päässyt vaikuttamaan koirien harrastustoimintoihin. Toki ehkä mietin, olenko treeneissä kaksi vai viisi tuntia, mutta pääosin treenattiin ja lenkkeiltiin lukulomankin aikana ihan normaalisti. Tämä harrastus kun on vähän sellainen, ettei koirille oikein voi sanoa että on nyt vähän kiireitä, nähdään ensi kuussa. Puhumattakaan miun omasta mielenterveydestä ;) Välillä tokotreenisuunnitelmien teko ja itse treenit olivat ainoat asiat, jotka estivät aivoja ylikuumentumasta.

Tämän viikon perjantai-iltapäivästä asti olemme kuitenkin nauttineet vapaudesta. Seuraavan viikon aion nukkua, treenata, katsoa telkkaria, nukkua, hengailla ja tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan. (Sitten tietysti koittaa karu paluu arkeen ja pääsykoekirjojen kimppuun, mutta jos ei nyt ajatella sitä.) Tänään aloitimme päämäärättömän hengailun käymällä mätsärissä agilityhallilla. Tai mätsäriin ei osallistuttu, paljon hauskempaa oli sisällä hallissa oheisohjelmien parissa. Tarjolla oli agilityputkikilpailua, nakinsyönti- ja taitokoirakisaa (= jotain rallytokon tapaista hieman muokatuin säännöin). Ulla oli pyytänyt miuta viemään Salaman putki- ja taitokoirakilpailuihin ja näin tehtiinkin. Ehkä taas kerran havaitsin, etten ole kovin taitava toisten koirien kanssa :D Puuttuu vaan jotenkin täysin sellainen tuntuma. Noh, kunnialla selvittiin kuitenkin, Salama oli varsin kelpo kisakaveri (: Omista koirista samoihin kisoihin pääsi osallistumaan Sabi, joka ei voinut uskoa onneaan ("Herranjumala, bordercollienpentele jätettiin autoon!!!") Vähän Riina näytti hapanta naamaa, mutta tyytyi kohtaloonsa. Ehkä sen elämässä on ihan riittävästi aktiviteettia. Sabi kulki oikein mukavasti putkikisassa, mitä nyt yhden putken suulle jäi pyörimään sen näköisenä että minä hetkenä hyvänsä hyppää sen päälle :D Taitokoirakisassa mentiin nakin voimalla, ilman ei oltaisi houkutuspullaa uskallettu ohittaa ;) Mutta ihan taitavasti se hommaili. Jos ei olisi dopingtilannetta niin saattaisin vaikka harkita Sabille rallytokouraa eläkepäivien ratoksi!

torstai 27. helmikuuta 2014

Sisätreenit

Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että ollaan nyt tämän vuoden puolella aktivoiduttu hommailemaan tekniikkajuttuja myös sisällä/kotipihalla. Riinan pentuaikoina tein tätä jonkin verran, mutta sitten tuli luvattoman pitkä tauko. On varmaan johtunut siitä, että ollaan muuten oltu niin paljon menossa, kotona ei ole enää jaksanut. Nyt olen kuitenkin huomannut tällaisten treenien kiistattomat hyödyt, joten jatkettava se on. Ehkä myös ennen pelkäsin Riina hieman matalaa virettä sisällä, mutta oikeastaan se ei tekniikka-asioissa ole yhtään pahasta ja toisaalta se on myös treenin myötä parantunut paljon! Sisällä ollaan treenattu seuraavia asioita:

  • Paikkaistuminen: Näissä ei sisällä juurikaan ongelmia, koska ei häiriötäkään. Toisaalta suurin häiriö tässä on varmaan tylsyys. Siksi olenkin sisällä tehnyt vähän pitempiä aikoja, että Riina tajuaisi että tylsyydestä huolimatta on istuttava.
  • Ohjattu nouto/kapuloiden nosto: Näissä läheltä sitä, että nostaisi kapulan ulkokautta kiertäen -> siistimpi + antaa varmuutta suuntiin. Oli aluksi yllättävänkin hankalaa, etenkin vasen puoli. Nyt sujuu jo aika hyvin, mutta vereltä, hieltä ja kyyneleiltä ei ole vältytty ;)
  • Merkin paikka: Eli siis suoruus merkillä. Tehty vähän niin kuin tarjoamalla, mie seison lähellä merkkiä ja Riinan pitää kiertää merkille niin, että päätyy suoraan miuta vastapäätä. Vähän vielä röyhkeyttä näihin niin hyvä tulee, nyt ei kävele Sabin päältä jos se on tiellä :D Vasemmalta helpompi kuin oikealta, harjoitellaan harjoitellaan.
  • Kaukojen i/m: Tässä keskitytty etenkin maahanmenon nopeuteen (romahdus) ja istumisen ryhdikkyyteen. Joku aika on nyt tehty väleihin takatassuille nousua, se ainakin tuntuisi napakoittavan istumisiakin. Maahanmenot olleet pääasiassa hyviä.
  • Sivulletulo kapulan kanssa: Tää taas liittyy ohjattuun, eli vinoja lähestymisiä kapula suussa. Tässä Riina alkoi käyttää takapäätään aika hyvin jo ihan parin treenikerran jälkeen. 
  • Kontakti perusasennossa: Tätä ei kauheasti olla tehty, koska taaskaan kotona ei ole sitä häiriötä. Toisaalta voisi tässä tehdä niitä tylsiä pitkiä aikoja. 
  • Zetan mukaanotot: Tätä tehtiin kerran ja totesin että toiste ei tartte :D Riina on normitreeneissä välillä vähän ennakoinut seuraamaan lähtöä, mutta sisällä kyllä enemmänkin lähti vähän tahmeasti mukaan. 
  • Varsinaisten tokojuttujen lisäksi ollaan treenattu paria temppua ihan kehonhallinnan, itsenäisen ajattelun ja mielenkiinnon kannalta. Halusin opettaa jotain ihan puhtaasti tarjoamisen kautta, joten nyt Riina osaa sekä pyöriä etutassut ämpärin päällä että laittaa etutassut pakasterasiaan.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Rakennusetsintää Tiurussa ja jälleen jäällä






Tämä kyllä tapahtui jo ennen tuota tokokoetta, edellisenä viikonloppuna. Tän blogin kronologisuus nyt vähän häiriintyy ja miun pilkunviilaajan luonne järkkyy :D Videot nyt on vaan pieniä pätkiä, mutta kivaa todistusaineistoa kuitenkin, kiitos Riikalle kuvaamisesta. Ensimmäinen nyt on tuollaista yleistä häsellystä, toisessa näkyy ilmaisu aika hyvin. Tuolleen kun mie oon lähellä niin ilmaisu voisi olla "keskittyneempi"/intensiivisempikin. Pitää siihen metsässäkin panostaa, että mie hyörin ympärillä ja silti Riina voi kohdentaa itsensä maalimieheen. Voisi jopa harkita maalimiehen karkaamista, jos ei keskisty. Tätä kuitenkin kokeilisin vasta metsässä, kun tuo rakennusetsintä on jo muutenkin erilaista/haastavaa. Viimeisessä videossa ei periaatteessa ole mitään ihmeellistä, mutta kun tietää taustat niin tuo on hyvä muistutus. Tuolla kaapistossa siis oli maalimies, ja mie kutsuin Riinan pois. Kutsuinkohan peräti kaksi kertaa? Huoh. Ehkä sitten liikaa luotan koiran työskentelyyn enkä avusta sitä, pitäisi kai toimia enemmän koirakkona. Toisaalta meidän tuon treenin idea oli myös antaa Riinan hommailla, ajatella ja tarkentaa itse. Kehittää ainakin koira sinnykkyyttä, jos ohjaaja uskon maalimiehen olemassaolon vasta kolmannella kerralla ;)

Noiden treenien jälkeen käytiin Suvin ja koirien kanssa Ruohosaaren laavulla. Vaikka lähteminen meni vähän myöhäiseksi (mie en taas saanut aikaiseksi...), ja tuntui jo että kannattaako mennäkään, niin hyvä kun mentiin! Takaisin päinkin näki kävellä oikein hyvin, lumi valaisee. Makkara maistui myös, ei valittamista. Kuvat joltain muulta jäälenkiltä.




Whaaat?

Don't rain on my parade

Ja tätä te kaikki (= Susan) olette odottaneet ;) Koeselostus!

Sunnuntaina 2.2. omalla hallilla tokokoe, valmistautuminen viimeisen päälle ja aika hyvä fiilis alusta asti. Tuomarina Tommi Varis, evl:ssä vaan kolme koiraa: Riina ja kelpiet.

Odotteluhengailua hallissa meni suht. hyvin, koitin mahdollisimman viime tingassa Riinan vasta sisälle edes ottaa, kun paikka kuitenkin oli niin tuttu kun olla voi. Heiteltiin parit pallot, tehtiin muutamat perusasennot ja sit vähän heiteltiin nameja. Paikallaoloihin meno ei ollut mikään optimaalisin (edelleenkään). Riina pari kertaa matkalla hallin toiseen päähän nuuski ja sit kun olisi pitänyt asettautua paikoilleen kävi nuuskimassa liikkurin. Noh, tärkeintä etten itse hermostunut vaan jatkettiin vaan.

Paikkaistuminen: 9
Alussa oli vähän matalana, ja pelkäsin että olisi saattanut heti miun lähtiessä mennä maahan. Siinä vaiheessa kun piiloon mennessä näin että istuu tuli luottavainen olo. Miun lähtiessä oli kuulemma hetken nuuskinut, mutta hei takaisintullessa ei!

Paikkamakuu: 8,5
Ihan ok alas, ei niin napakasti kun voisi mennä. Ihan hyvin ylös, tässä se jostain syystä pompsauttaa pyllyä. Pitäisköhän miun sijoittautua siihen sivulle jotenkin paremmin...? Pisteet nuuskimisesta, tähän aletaan puuttua! En ole ennen juurikaan välittänyt (on ollut muitakin ongelmia), mutta turhia pistemenetyksiähän ne on.

Vähän stressasin sitä, kun oltiin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä ykkösnumerolla liikenteessä. Mutta huoli oli turha, hyvin siinä ehti kun sai paikallaoloista lähteä heti oman arvioinnin jälkeen. Nopeat palkkaukset ja kehään. Toisaaalta jopa hyväkin, ei ehditty haahuilla. Yksilöliikkeissä liikejärjestys oli sekoitettu, aina kiva juttu.

Kaukot: 8,5 
Tekniikka ei ihan puhdas, siitä kai pisteet. Teki ainakin kaikki vaihdot ekoilla käskyillä. Tuskin muissa liikkui kuin s -> i.

Ruutu: 8
Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, mutta halusin varmistaa. Merkille vähän hitaasti, ruutuun hyvin, mutta jäi vähän eteen. Käskin taaemmas ja laitoin suoraan maahan. Seuraamaan ok.

Seuraaminen: 7
Tämä oli ihan nättiä. Pari sellasta haahuilumomenttia (kaksi kertaa nuuskaisi jotain karvatuppoa maassa ja kerran söi omaa kylkeään :D), muuten siistiä tokoseuraamista. Pa:t vähän hitaita. Normiseuruu ehkä huonointa, tempot parempia.

Metallihyppy: 10
Kai se on vaan myönnettävä että entinen inhokki on nykyinen bravuuri :D Kiva niin! Ihan vähän heitin vinoon, mutta ei vaaraa, että olisi kiertänyt.

Tästä setistä jäi oikein positiiivinen ja hyvä fiilis jatkoa ajatellen. Liikkeiden välit oli hyvät, Riina palkkautui kehuista ja tuli vaivattomasti aina uuteen perusasentoon. Kehäänmeno nyt oli mitä oli, poistuminen toimi (yllättäen, koska oltiin menossa palkalle ;)).

Toisen setin alussa jouduttiin sitten hetki odottelemaan, kun kehää muokkailtiin. Otin kuitenkin Riinan halliin kun en halunnut kiirettäkään. Ja siis odotus ei tosiaan ollut mahdoton, talkooväki hoiti hommansa hyvin! Tähän kehäänmenoon vaihdoin jo käskynkin, auttoi vähän.

Tunnari: 8,5
Katoin jo että tuleeko koevirhe ja jääkö sahaamaan, mutta ei, hyvä Riina! Kävi rivin kertaalleen läpi (eli siis kerran ohitti oman), ennen kuin nosti ja toi. Hieman hitaampi vauhti takaisin sivulle.

Luoksari: 7,5
Hyvin maahan, stoppi ruma, maahan nätti, sivulle hyvin, mutta ravilla.

Ohjattu: 8,5
Saatiin oikea, meille nykyisin helpompi. Ennen ei ole ollut väliä, mutta koealusviikolla Riina päätti pari kertaa ohjautua keskikapulalle, kun piti mennä vasemmalle. Tässä merkki parempi (= nopeampi) kuin ruudussa. Hyvin kapulalle, vauhdilla takaisin. Ehkä n. metriä ennen miuta alkoi "asetella" itseään perusasentoon. En tiedä mistä lähti pisteitä, olisiko ollut vino pa?

Zeta: 8
Seisominen kuulemma vino, istumiseen annoin isomman avun kuin oli tarkoitus, maahan hyvin. Seuraamisissa ei suurempaa valitettavaa, vähän ehkä löysää.

Niin se on, että kun menee hyvin niin menee hyvin. Näistä kertyi 266 pistettä, 1.tulos ja luokkavoitto (: Pitkään aikaan ei ole mikään tuntunut näin hyvältä ja ansailtulta, on myö treenattukin! Ei huippuisteet, mutta tasaista suorittamista ja tästä sitten vaan viilataan ja parannetaan. Niin se koira toimii kun sille ne asiat opettaa. Miulla itsellä on viime kesästä lähtien kehittyneet ajatukset tokon suhteen tosi paljon, siitä kuuluu kiitos monellekin taholle. Tärkein on kuitenkin ollut, että olen halunnut oppia ja olla reilu koiralle. Tästä on hyvä jatkaa, paineet poistuivat täysin ainakin hetkeksi, tämä oli henkinen voitto. Kiitos Riina <3

Palkinnoksi Riina sai laavureissun (kyllä se nauttikin <3) ja rauhallisen loppuillan, kuvaussessiota lukuunottamatta tietysti ;)

 

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hierontaa ja doboa

Just tajusin että meillähän on ollut Riinan kanssa menossa melkein kehonhuoltoviikot. Viime torstaina Riina kävi hierottavana Ninalla. Alkaa tää tokokokeisiin valmistautuminen mennä aika hifistelyksi, kun hierojan kautta pitää kehään suunnata ;) No ei, kyllä ihan muutenkin oli jo käynnin aika. Kiva oli kuulla, että hyvin on Riina pysynyt kuosissaan! Ei kauheasti jumia missään, normaalit seuruupuolen pienet jäkitykset. Jos vaikka tästä lähtien muistaisin venytellä niitä sen kylkiä agitreenien yhteydessä, muuten olen kovin laiska toteuttamaan tällaista. Asiaa ei ainakaan helpota se, että Riina ei arvosta näitä(kään) toimenpiteitä. Voisin yrittää sillä lailla dobo-tyyliin namilla, niin saattaisi onnistua. Jos vaan yritän sen olohuoneen lattialle kammeta ja siinä ruveta vääntelemään, niin protestointi on hienovaraista mutta selkeää...

Lauantaina sitten melkein jo perinteeksi muodostunutta Sapeko-doboa. Pitkään pohdin, vienkö Sabin vai Riinan, mutta sitten Sabi oli hankalana parina päivänä (tai ehkä sen jalka vaan oli kipeä), niin päädyin Riinaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, oli syy Sabin hankaluuteen sitten itsepäisyys, jalan kipeys tai vaikka molemmat. Turhalta olisi tuntunut se sinne viedä, jos ei mitään olisi kyennyt tekemään. Ehkä tässä on katseltava Sabille joku sellainen tutustumistunti (monellakohan tutustumistunnilla saan käydä, ennen kuin miut potkitaan pihalle? :D). Liekö karmaa vai mitä, mutta Riina oli hieman hankalana dobossa. Tai ei nyt pahasti, mutta pari kertaa ilmoitti vieruskavereille, että ystävyys jatkuu tasan niin kauan kun pysytte poissa hänen pallolta, nameilta, omistajan luota ja kaikkein mieluiten silmistäkin. Narttu mikä narttu. Itse temppuilu sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Asennonvaihtoja saatiin jo tehtyä pallon päällä (seisominen vähän hankala, miulla oli myös käskyongelma kun en halunnut pilata meidän kaukoja ennen koetta ;)) ja alkeellinen pyöriminenkin onnistui. Alkeelliseksi saattaa tosin jäädäkin, on se Riina sen verran iso, ettei se nyt mitä vaan mahdu siinä pallon päällä hillumaan. Ja ehkä neljännen? kerran yllätyin siitä, kuinka tunti tuntui omissakin lihaksissa. Kiitos Suville ja jumppatovereille, eiköhän pidetä perinnettä yllä! Riina oli ihanan rento ja letkeä koko loppuillan, valui vaan sohvalta alas kuin sula vaha :D