Mitä kaikkea

Survon nyt yhteen tekstiin kaiken, mitä on ehditty hommailla joululoman lopulla/nyt arjen alussa. Paitsi ei, tokot säästän omaan tekstiinsä, sitä on treenattu niin paljon.

Uutena vuotena meillä ei ihailtu raketteja, vaan lentäviä lautasia frisbeen muodossa ;) No joo, todellisuudessa Sabi taas pelkäsi kuollakseen ja Riina yritti lohduttaa. Turhaan ei ulkona iltakuuden jälkeen hengailtu.

Suunnistus
Harvoin sitä tammikuussa pääsee suunnistamaan. Lappeenrannassa oli loppiaisen aikaan kolmipäiväinen suunnistuscup, harmi että ehdittiin osallistumaan vaan yhtenä päivänä. Tuntui että meni kauhean hyvin, ei yhtään varsinaista hukkaa ja välillä juostiinkin. Silti oltiin jälleen kerran melkein viimeisiä :D Minkäs teet. "Oikaistiin" myös klassisesti suon läpi, jokainen voi itse päätellä säästyikö siinä aikaa vai kastuiko vaan jalat. Anyways, kiitos Leenalle ja Tikulle seurasta!

Jälkimetsä
Huolimatta miun valituksista facebookissa (protestoin sitä, ettei ole oikein hehkutta jäljestysmahdollisuuksia keskellä talvea, kun mie haluan lunta) päädyttiin samaiseen paikkaan myökin viimeisenä lomapäivänä. Ja kyllä kannatti, enpä muista mistä treeneistä olisi viimeksi jäänyt noin positiivinen ja onnistunut fiilis! Leena tallasi Riinan jäljen, pyysin 500 m ja noin sen varmaan sainkin, ehkä hieman pidempi? 9 esinettä (ainakin), joista 8 nousi mallikkaasti! Glitter-pullo sai Riinan mielestä jäädä metsään ;) Jäljen keskivaiheilla nosti pari esinettä niin, että meinasi jatkaa esine suussa matkaa, mutta kääntyi kun odotin hetken. Maasto vaihteli kivikkoisesta maaperästä mäennyppylöiden kautta suohon ja tasaiseen kangasmaastoon. Jäljestys oli todella varmaa, ei mitään hukkaan viittaavaakaan. Enkä siis itse tiennyt missä jälki menee. Kulmissa saattoi tarkistaa pari metriä toiseen suuntaan, mutta sitten lähti oikeaan. Minun mielestä (ainakin miun) metsäjälkikoira saa tehdä noin. Mieluummin tarkistaa kuin hukkaa. Ja jos mie alussa pohdinkin tän retken mielekkyyttä, en epäillyt asiaa enää siinä vaiheessa kun Riina veti nelivedolla metsään (:

Sabikin oli mukana. Ensin mietin mejää, mutta kun veret oli kateissa tehtiin Sabillekin ihmisjälki. Mie tallasin. 5 esinettä ja kaikki viisi se nosti! Miulle tuominen nyt oli vähän niin ja näin, mutta pienellä kannustuksella yritykset parani kerta kerralta. Sabin jälki ei ollut pitkä, en osaa arvioida. Parissa kohtaa oli nameja, mutta melkein tuntui että olivat haitaksi. Välillä meni liian korkealla nenällä ja jos en olisi hidastanut, olisi varmaan kadottanut jäljen. Välillä taas tosi tarkkaa jäljestystä. Tuo liiallinen itsevarmuus on varmaan jäänyt niistä mejä-jäljistä, ihmisjälkeähän Sabi on tehnyt ehkä kaksi kertaa aiemmin ;)

Laukaukset
Näitä kyllä treenattiin viimeksi ennen joulua, muuten ole muistanut tänne kirjata. Meni tosi hyvin, vaikka ammuttiin 9 mm. Seisoskeltiin taas vaan Riinan kanssa, ampumisen aikana ei siis tapahtunut mitään. Riina napitti miuta ja vähän ehkä kuulosteli. Tosi vähän. Odotti kai, että heitän pallon. Ampumisen jälkeen siis leikittiin. Lupaavaa on tällä hetkellä, toivottavasti kehitys jatkuu yhtä hyvänä eikä koeta takapakkeja.


Esineet, pienesineet, pudotettu
Ihan huvin vuoksi kertaalleen treenattu kaikkia. Vahvistuupahan jäljelle esinemotivaatio! Esine-etsintää tehtiin viimeisimpien hakutreenien lopuksi. Ei kovin suunniteltu treeni, Suvi vaan vei kaksi esinettä jo valmiiksi tallatulle hakualueelle. Sinne se Riina meni ja sieltä se esine suussa kaksi kertaa tuli, ei kai siinä muuta :D Suoria pistoja ei tehnyt, mutta upposi ja löysi. Se oli ehkä vähän huono, että näki kun Suvi tuli metsästä -> suuntasi viimeksi viedylle esineelle ensin -> lähetyslinja kieroutui entisestään. Palautukset muuten parantunett edellisistä treeneistä huimasti. Tuli hyvää vauhtia loppuun asti! Tajusi että nää on pk-hommeleita ja palautti eteen, ei sivulle ;)


Pienesineitä treenattiin sekä yksien tokotreenien yhteydessä että olosuhteiden pakosta hakutreenien lopuksi, kun Leena kadotti korvakorunsa :D Noh, korua ei löytynyt ja Riinalle pudotettiin maahan lohdutuspalkinnoksi kolikko (ei sillä että se sitä olisi lohdutuspalkinnoksi tajunnut ;)). Kerkesin jo olla hieman pettynyt ettei koira toiminutkaan oikeassa tilanteessa, mutta kotiinpäästyämme selvisi, että korvakoru oli ollut takertuneena Leenan vaatteisiin. Täten siis jalosti annan Riinalle anteeksi, ettei se löytänyt sitä :D Pienesine-etsinnät tokokentän laidalla sujui vähän liiankin hyvin: vaikka kuinka koitin piilottaa esineet kunnolla, Riina löysi ne tosi nopeasti.

Pudotettua tehtiin samaisen tokokentän laidalla, hiekka-/nurmikkopohjalla. Ekalla kerralla Riina ei oikein ollut kärryillä, vaan lähti suoran juostuaan etsimään pienesineitä. Toisella kertaa välähti paremmin, vaikka vähän ehti siinäkin juosta ensin esineen ohi.

Lenkkeily
Vaikka Ella häipyikin Englantiin, ei onneksi olla jääty täysin vaille lenkkiseuraa. Pitääkin muuten joku päivä hakea Elvi ilahduttamaan meidän lenkkeilyä :D Suvin ja Pinjan kanssa on lenkkeilty ennen/jälkeen treenien ja lisäksi eilen käytiin Taijalla ja Sissilla käppäilemässä. Mukavaa oli, vaikka Riina vähän mököttikin, kun välillä joutui kävelemään hihnassa ;)

Radalla taas

Tällä viikolla palattiin agilityn pariin joulu-/sairaslomalta. Kahdet treenit jo ehditty vetästä, tänään ja keskiviikkona.

Keskiviikon rata

Keskiviikon rata näytti miusta paperilla simppeliltä. Noh, ei ollut. Katsomani suorat linjat eivät suinkaan tarkoittaneet helppoutta, vaan hemmetinmoista kiirettä. Vähän lähdin soitellen sotaan ja se näkyi, kyllä oman vuoron jälkeen hiki virtasi. Edelleen hieman vaikeuksia itse hahmottaa hyviä ohjauksia: nyt kun olen oppinut ohjauskuvioita yritän tunkea niitä myös sellaisiin väleihin, joihin ei tarvitsisi. 5. ja 6. esteiden väliin ehdin persjättämään, kun vaan liikuin. Pieni epävarmuusmomentti siinä, kun koira oli hetken selän takana. Mutta kyllä se sieltä tuli kun ei muita vaihtoehtoja antanut. Kepit sujui yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen mainiosti leijeröiden. Renkaan jälkeinen elämä olikin sitten mielenkiintoista. Paremmin ehdin kun pysyin vasemmalla puolella, mutta oikealta sai tehtyä siistimmän ohjauksen ja vapautuksen putkelle. Sitä ei kuitenkaan täydestä matkasta/vauhdista saatu/keretty saada onnistumaan, tarttin etumatkan.

Perjantain rata

Tänään sitten vähän pienemmällä porukalla hallilla. Meidän ryhmäläisiä kuitenkin. Tykkäsin radasta! Huomio: kontaktit treeniin (tän kyllä tiesinkin), pohdin etupalkkaa/putkea etupalkkana (keinu oli tällä radalla tosi hyvä, siinä oon vähän sitä etupalkkaa hommaillut) ja luulen että jätän "ota"-käskyn pois kokonaan. Tällä hetkellähän Riina pysähtyy just siihen, missä sanon ota, ei välttämättä kontaktille. Sille sais ne niin makeiks, kun vaan treenais. Sinänsä tälläkin hetkellä noilla kontakteilla pärjää kisoissa, mutta haluan ne hienoiksi. Eikös kaikessa treenaamisessa kuitenkin pohjimmiltaan ole ideana nähdä kuinka se koira kehittyy ja kykenee parhaimpaansa? Huomiona myös, että kepit (etenkin avokulmat) ei oo niin huonot kun olen ajatellut. Niissä olen vaatinut liikaa vääriä asioita (täydellistä avokulmien osaamista itsenäisesti). Jäähkälenkillä just analysoin, että varmaan johtuu siitä, että lajit joita treenataan enemmän perustuu täysin koiran osaamiseen ja aktiivisuuteen, omistaja on (kokeissa) aika passiivinen. Agissa vaaditaan erilaista yhteistyötä. Kepeillä kun ohjasin niin ei mitään ongelmaa, ei yhtään virhettä. Ja loppuun vielä huomio, että Riina on ihana <3 5. esteeltä 10. kepeille se vaan kulki ja mie vaan ehdin, mainio tunne! Kiitos taas Nooralle hyvistä treeneistä!

Ennen ja jälkeen

Kahdet hakutreenit muistissa, ennen ja jälkeen yskäloman. Muistissa lähinnä siksi, että olen ahkerasti piirustanut ne pieneen vihkooni. Ekat treenit erittäin miellyttävät ja sujuvat, toisten arvo ehkä siinä, että antoivat ajattelemisen aihetta...

Ekoissa treeneissä ideana tyhjät. Nyt päätin oikeesti keksiä treeniin jotain ideaa ja yrittää suunnitella pistot järkevästi. Eka pisto oli tyhjä, etukulman tarkistus. Siinä ei ongelmaa, innolla mentiin. Sitten pysäytys keskilinjalla ja toisessa etukulmassa ukko. Kaikki ukot haukuttivat, vaihtelevia määriä. Se ei ollut nyt olennaista, ihan hyvin miun mielestä Riina on haukkunut, kuten yleensä. Tuolla etukulmaukolla oli sitten tehtävänä palkkauksen jälkeen hetsata Riina, että tänne jää, tule hakemaan. Tämän innostuksen jälkeen kaksi tyhjää, sujuivat hyvin, niistä "palkaksi" puolipupu. Tähän väliin sellainen testiluonteinen juttu, ei liittynyt tyhjien harjoitteluun. Laitettiin maalimies pressun alle tosi lähelle keskilinjaa. Niin paljon aina painotan syvälle uppoamista, että halusin nähdä onko Riina skarppina heti keskilinjalta lähtien vai avaako nenän vasta takarajalla. Noh, joko oli skarppina, tajusi ukon piilon ja tulkitsi asian jotenkin miusta, ihan sama, löysi kuitenkin :D Tai sitä kyllä toivon ettei silmillä tajunnut. Ikinä ei voi tietää. Loppuun kolme tyhjää yliheitoilla ja viimeisenä maalimies 50 metrissä.

Pidin tässä treenissä Riinan työskentelytavasta. Se meni dynaamisesti ja hyvällä draivilla. Juuri tällaista olen halunnutkin. Se oli töissä isolla t:llä. Treenattavaa jatkoonkin saatiin. Tyhjillä kyllä upposi syvälle, mutta muotoseikat oli vähän hakusessa. Saattoi työskennellä taaksepäin tai sitten palata miulle sellaisen piikin tehneenä. Näitä treenaamaan, nyt kun näyttäisi, että ollaan päästy yhteisymmärrykseen uppoamissyvyydestä! Riina pysyi myös kivasti hollilla, kun siirryttiin piiloilta keskilinjalle. Aika vapaasti annan sen mennä, mutta nyt oli kivasti kuulolla.

Äh, en osaa kääntää tätä. Tässä kuitenkin miun hienoakin hienompi piirustus.

Tänään sitten hakuiltiin yskäongelmaisten kanssa ;) Eli siis sellaisten, jotka ovat vielä karenssissa yskän takia, eikä normaaleihin treeneihin ole asiaa. Koirat kuitenkin jo täysin kunnossa. Tarkoituksena oli tehdä nyt sitä laatikkomuotoa niihin pistoihin. Ihan kiva ajatus ja pari hyvää tyhjää sekä yksi kiva löytö saatiin, mutta kyllä sitten joissain kohdissa väännettiinkin. Olisi pitänyt suunnitella järkevämmin, ja tehdä ensin laatikkomuotoa löydöillä enemmän. Vähän varmaan ajatuksia sotki se, kun Riina on joskus näitä osannut. Täysin osaamattoman koiran kanssa olisin varmaan toiminut järkevämmin. Kun siis tultiin alueen laitaan, Riina näki kahden maalimiehen kävelevän eri puolille aluetta. 1. maalimies jäi piiloon, toinen vaan käveli lenkin ja tuli pois. Ekalla ei ongelmaa, ehkä vähän oikaisi kulmaa, mutta kelpasi miulle. Toinenkin meni hyvin, mutta siitä Riina ei saanut asianmukaista palkkaa, eli pakenevaa maalimiestä, kun en ollut osannut selittää ideaani ihan oikein :D Ehkä järkkään liian monimutkaisia treenejä, kun en itsekään osaa ajatuksiani valaista. Kiitos kaikille treenikavereille, että jaksatte kuitenkin yrittää ;) Noh, siitä joka tapauksessa maalimies, juokseva tai ei. Lähetys piti tässä uusia, koska roiskaisin vaan Riinan menemään ajatuksella "kyllä se sitten näkee sen juoksevan maalimiehen". Nelonen taisi olla se jossa väännettiin. Ja väännettiin. Ensin meni kyllä syvälle mutta taakse, sitten meni suoraan muttei riittävän syvälle. Tätä toistui liian monta kertaa ja meinasin jo hermostua. Päätin, että toisen puolen maalimiehelle se ei pääse ennen kuin tekee kunnolla. Aina kun uusin lähetyksen, otin askeleen kohti metsää ja hetsasin Riinaa menemään eteenpäin. Asiaa ei auttanut se, että Riina ehti nähdä toiselle puolelle menevän maalimiehen. Lopulta kuitenkin onnistui ja sain lähettää toiselle puolelle.

Tämä palkkamaalimies sitten koiran palkattuaan hetsasi sitä, mutta tällä kertaa niin, että lähti kulkemaan aluetta keksilinjan suuntaisesti eteenpäin. Tällä yritin taas sitä, että eteneminen takarajalla vahvistuisi. En tiedä auttoiko, mutta seuraava tyhjä oli erinomainen! Tässä myös jotenkin itse liikuin hyvin. Ongelmahan on nyt siinä, että olen tottunut näyttämään Riinalle suuntaa niin kauan kuin haluan sen etenevän aluetta syvemmälle. Tämä johtaa ongelmaan, jossa en ehdi koiran takarajalla etenemisen aikana edetä itse keskilinjalla tarpeeksi. Ei kai auta kun ruveta lähteä lätkimään aiemmin ja luottaa, että Riina menee tarpeeksi sivulle. Toinen tyhjä tähän perään, tässä lähti hyvin, mutta sitten en puilta enää koiraa nähnyt. Palasi miun luokse takaviistosta, tuntui turhalta alkaa korjata siinä vaiheessa. Tähän väliin maalimies pitkillä haukuilla, jotta Suvi ehti tallata toiselle puolelle tyhjän piston muodon. Halusin loppuun tällaisen avun. Viimeisenä sitten löytö.

Seuraavassa treenissä tehdään kyllä laatikoita, mutta pelkillä löydöillä. Ei yhtään tyhjää ja löydöistä vaan pari suoraan edessä, muut etenee keskilinjaa jonkun matkaa. Näitä tyhjän piston tallaamisia en nyt hetkeen uskalla tehdä, koska viimeisellä Riina jo ihan rehellisesti jäljesti. Parissa lähdössä Riina muuten oli vähän levoton. Toivottavasti pelkkää taukointoa, kun kerran varasti (tuli kyllä hyvin ripeästi takaisin) ja kerran yritti inistä. Ei päässyt metsään ennen kuin hiljeni. Tähän otan alusta asti ihan nollatoleranssin.

Aika mukavaa oli kuitenkin treenata, välillä vaan pitää vähän vääntää ;) Sitten voi taas seuraavalla kerralla mennä paremmin!

Tämä on jopa oikein päin!