Sisätreenit

Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että ollaan nyt tämän vuoden puolella aktivoiduttu hommailemaan tekniikkajuttuja myös sisällä/kotipihalla. Riinan pentuaikoina tein tätä jonkin verran, mutta sitten tuli luvattoman pitkä tauko. On varmaan johtunut siitä, että ollaan muuten oltu niin paljon menossa, kotona ei ole enää jaksanut. Nyt olen kuitenkin huomannut tällaisten treenien kiistattomat hyödyt, joten jatkettava se on. Ehkä myös ennen pelkäsin Riina hieman matalaa virettä sisällä, mutta oikeastaan se ei tekniikka-asioissa ole yhtään pahasta ja toisaalta se on myös treenin myötä parantunut paljon! Sisällä ollaan treenattu seuraavia asioita:

• Paikkaistuminen: Näissä ei sisällä juurikaan ongelmia, koska ei häiriötäkään. Toisaalta suurin häiriö tässä on varmaan tylsyys. Siksi olenkin sisällä tehnyt vähän pitempiä aikoja, että Riina tajuaisi että tylsyydestä huolimatta on istuttava.
• Ohjattu nouto/kapuloiden nosto: Näissä läheltä sitä, että nostaisi kapulan ulkokautta kiertäen -> siistimpi + antaa varmuutta suuntiin. Oli aluksi yllättävänkin hankalaa, etenkin vasen puoli. Nyt sujuu jo aika hyvin, mutta vereltä, hieltä ja kyyneleiltä ei ole vältytty ;)
• Merkin paikka: Eli siis suoruus merkillä. Tehty vähän niin kuin tarjoamalla, mie seison lähellä merkkiä ja Riinan pitää kiertää merkille niin, että päätyy suoraan miuta vastapäätä. Vähän vielä röyhkeyttä näihin niin hyvä tulee, nyt ei kävele Sabin päältä jos se on tiellä :D Vasemmalta helpompi kuin oikealta, harjoitellaan harjoitellaan.
• Kaukojen i/m: Tässä keskitytty etenkin maahanmenon nopeuteen (romahdus) ja istumisen ryhdikkyyteen. Joku aika on nyt tehty väleihin takatassuille nousua, se ainakin tuntuisi napakoittavan istumisiakin. Maahanmenot olleet pääasiassa hyviä.
• Sivulletulo kapulan kanssa: Tää taas liittyy ohjattuun, eli vinoja lähestymisiä kapula suussa. Tässä Riina alkoi käyttää takapäätään aika hyvin jo ihan parin treenikerran jälkeen. 
• Kontakti perusasennossa: Tätä ei kauheasti olla tehty, koska taaskaan kotona ei ole sitä häiriötä. Toisaalta voisi tässä tehdä niitä tylsiä pitkiä aikoja. 
• Zetan mukaanotot: Tätä tehtiin kerran ja totesin että toiste ei tartte :D Riina on normitreeneissä välillä vähän ennakoinut seuraamaan lähtöä, mutta sisällä kyllä enemmänkin lähti vähän tahmeasti mukaan. 
• Varsinaisten tokojuttujen lisäksi ollaan treenattu paria temppua ihan kehonhallinnan, itsenäisen ajattelun ja mielenkiinnon kannalta. Halusin opettaa jotain ihan puhtaasti tarjoamisen kautta, joten nyt Riina osaa sekä pyöriä etutassut ämpärin päällä että laittaa etutassut pakasterasiaan.

Rakennusetsintää Tiurussa ja jälleen jäällä

Tämä kyllä tapahtui jo ennen tuota tokokoetta, edellisenä viikonloppuna. Tän blogin kronologisuus nyt vähän häiriintyy ja miun pilkunviilaajan luonne järkkyy :D Videot nyt on vaan pieniä pätkiä, mutta kivaa todistusaineistoa kuitenkin, kiitos Riikalle kuvaamisesta. Ensimmäinen nyt on tuollaista yleistä häsellystä, toisessa näkyy ilmaisu aika hyvin. Tuolleen kun mie oon lähellä niin ilmaisu voisi olla "keskittyneempi"/intensiivisempikin. Pitää siihen metsässäkin panostaa, että mie hyörin ympärillä ja silti Riina voi kohdentaa itsensä maalimieheen. Voisi jopa harkita maalimiehen karkaamista, jos ei keskisty. Tätä kuitenkin kokeilisin vasta metsässä, kun tuo rakennusetsintä on jo muutenkin erilaista/haastavaa. Viimeisessä videossa ei periaatteessa ole mitään ihmeellistä, mutta kun tietää taustat niin tuo on hyvä muistutus. Tuolla kaapistossa siis oli maalimies, ja mie kutsuin Riinan pois. Kutsuinkohan peräti kaksi kertaa? Huoh. Ehkä sitten liikaa luotan koiran työskentelyyn enkä avusta sitä, pitäisi kai toimia enemmän koirakkona. Toisaalta meidän tuon treenin idea oli myös antaa Riinan hommailla, ajatella ja tarkentaa itse. Kehittää ainakin koira sinnykkyyttä, jos ohjaaja uskon maalimiehen olemassaolon vasta kolmannella kerralla ;)

Noiden treenien jälkeen käytiin Suvin ja koirien kanssa Ruohosaaren laavulla. Vaikka lähteminen meni vähän myöhäiseksi (mie en taas saanut aikaiseksi...), ja tuntui jo että kannattaako mennäkään, niin hyvä kun mentiin! Takaisin päinkin näki kävellä oikein hyvin, lumi valaisee. Makkara maistui myös, ei valittamista. Kuvat joltain muulta jäälenkiltä.

Whaaat?

Don't rain on my parade

Ja tätä te kaikki (= Susan) olette odottaneet ;) Koeselostus!

Sunnuntaina 2.2. omalla hallilla tokokoe, valmistautuminen viimeisen päälle ja aika hyvä fiilis alusta asti. Tuomarina Tommi Varis, evl:ssä vaan kolme koiraa: Riina ja kelpiet.

Odotteluhengailua hallissa meni suht. hyvin, koitin mahdollisimman viime tingassa Riinan vasta sisälle edes ottaa, kun paikka kuitenkin oli niin tuttu kun olla voi. Heiteltiin parit pallot, tehtiin muutamat perusasennot ja sit vähän heiteltiin nameja. Paikallaoloihin meno ei ollut mikään optimaalisin (edelleenkään). Riina pari kertaa matkalla hallin toiseen päähän nuuski ja sit kun olisi pitänyt asettautua paikoilleen kävi nuuskimassa liikkurin. Noh, tärkeintä etten itse hermostunut vaan jatkettiin vaan.

Paikkaistuminen: 9
Alussa oli vähän matalana, ja pelkäsin että olisi saattanut heti miun lähtiessä mennä maahan. Siinä vaiheessa kun piiloon mennessä näin että istuu tuli luottavainen olo. Miun lähtiessä oli kuulemma hetken nuuskinut, mutta hei takaisintullessa ei!

Paikkamakuu: 8,5
Ihan ok alas, ei niin napakasti kun voisi mennä. Ihan hyvin ylös, tässä se jostain syystä pompsauttaa pyllyä. Pitäisköhän miun sijoittautua siihen sivulle jotenkin paremmin...? Pisteet nuuskimisesta, tähän aletaan puuttua! En ole ennen juurikaan välittänyt (on ollut muitakin ongelmia), mutta turhia pistemenetyksiähän ne on.

Vähän stressasin sitä, kun oltiin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä ykkösnumerolla liikenteessä. Mutta huoli oli turha, hyvin siinä ehti kun sai paikallaoloista lähteä heti oman arvioinnin jälkeen. Nopeat palkkaukset ja kehään. Toisaaalta jopa hyväkin, ei ehditty haahuilla. Yksilöliikkeissä liikejärjestys oli sekoitettu, aina kiva juttu.

Kaukot: 8,5 
Tekniikka ei ihan puhdas, siitä kai pisteet. Teki ainakin kaikki vaihdot ekoilla käskyillä. Tuskin muissa liikkui kuin s -> i.

Ruutu: 8
Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, mutta halusin varmistaa. Merkille vähän hitaasti, ruutuun hyvin, mutta jäi vähän eteen. Käskin taaemmas ja laitoin suoraan maahan. Seuraamaan ok.

Seuraaminen: 7
Tämä oli ihan nättiä. Pari sellasta haahuilumomenttia (kaksi kertaa nuuskaisi jotain karvatuppoa maassa ja kerran söi omaa kylkeään :D), muuten siistiä tokoseuraamista. Pa:t vähän hitaita. Normiseuruu ehkä huonointa, tempot parempia.

Metallihyppy: 10
Kai se on vaan myönnettävä että entinen inhokki on nykyinen bravuuri :D Kiva niin! Ihan vähän heitin vinoon, mutta ei vaaraa, että olisi kiertänyt.

Tästä setistä jäi oikein positiiivinen ja hyvä fiilis jatkoa ajatellen. Liikkeiden välit oli hyvät, Riina palkkautui kehuista ja tuli vaivattomasti aina uuteen perusasentoon. Kehäänmeno nyt oli mitä oli, poistuminen toimi (yllättäen, koska oltiin menossa palkalle ;)).

Toisen setin alussa jouduttiin sitten hetki odottelemaan, kun kehää muokkailtiin. Otin kuitenkin Riinan halliin kun en halunnut kiirettäkään. Ja siis odotus ei tosiaan ollut mahdoton, talkooväki hoiti hommansa hyvin! Tähän kehäänmenoon vaihdoin jo käskynkin, auttoi vähän.

Tunnari: 8,5
Katoin jo että tuleeko koevirhe ja jääkö sahaamaan, mutta ei, hyvä Riina! Kävi rivin kertaalleen läpi (eli siis kerran ohitti oman), ennen kuin nosti ja toi. Hieman hitaampi vauhti takaisin sivulle.

Luoksari: 7,5
Hyvin maahan, stoppi ruma, maahan nätti, sivulle hyvin, mutta ravilla.

Ohjattu: 8,5
Saatiin oikea, meille nykyisin helpompi. Ennen ei ole ollut väliä, mutta koealusviikolla Riina päätti pari kertaa ohjautua keskikapulalle, kun piti mennä vasemmalle. Tässä merkki parempi (= nopeampi) kuin ruudussa. Hyvin kapulalle, vauhdilla takaisin. Ehkä n. metriä ennen miuta alkoi "asetella" itseään perusasentoon. En tiedä mistä lähti pisteitä, olisiko ollut vino pa?

Zeta: 8
Seisominen kuulemma vino, istumiseen annoin isomman avun kuin oli tarkoitus, maahan hyvin. Seuraamisissa ei suurempaa valitettavaa, vähän ehkä löysää.

Niin se on, että kun menee hyvin niin menee hyvin. Näistä kertyi 266 pistettä, 1.tulos ja luokkavoitto (: Pitkään aikaan ei ole mikään tuntunut näin hyvältä ja ansailtulta, on myö treenattukin! Ei huippuisteet, mutta tasaista suorittamista ja tästä sitten vaan viilataan ja parannetaan. Niin se koira toimii kun sille ne asiat opettaa. Miulla itsellä on viime kesästä lähtien kehittyneet ajatukset tokon suhteen tosi paljon, siitä kuuluu kiitos monellekin taholle. Tärkein on kuitenkin ollut, että olen halunnut oppia ja olla reilu koiralle. Tästä on hyvä jatkaa, paineet poistuivat täysin ainakin hetkeksi, tämä oli henkinen voitto. Kiitos Riina <3

Palkinnoksi Riina sai laavureissun (kyllä se nauttikin <3) ja rauhallisen loppuillan, kuvaussessiota lukuunottamatta tietysti ;)

 

Hierontaa ja doboa

Just tajusin että meillähän on ollut Riinan kanssa menossa melkein kehonhuoltoviikot. Viime torstaina Riina kävi hierottavana Ninalla. Alkaa tää tokokokeisiin valmistautuminen mennä aika hifistelyksi, kun hierojan kautta pitää kehään suunnata ;) No ei, kyllä ihan muutenkin oli jo käynnin aika. Kiva oli kuulla, että hyvin on Riina pysynyt kuosissaan! Ei kauheasti jumia missään, normaalit seuruupuolen pienet jäkitykset. Jos vaikka tästä lähtien muistaisin venytellä niitä sen kylkiä agitreenien yhteydessä, muuten olen kovin laiska toteuttamaan tällaista. Asiaa ei ainakaan helpota se, että Riina ei arvosta näitä(kään) toimenpiteitä. Voisin yrittää sillä lailla dobo-tyyliin namilla, niin saattaisi onnistua. Jos vaan yritän sen olohuoneen lattialle kammeta ja siinä ruveta vääntelemään, niin protestointi on hienovaraista mutta selkeää...

Lauantaina sitten melkein jo perinteeksi muodostunutta Sapeko-doboa. Pitkään pohdin, vienkö Sabin vai Riinan, mutta sitten Sabi oli hankalana parina päivänä (tai ehkä sen jalka vaan oli kipeä), niin päädyin Riinaan. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, oli syy Sabin hankaluuteen sitten itsepäisyys, jalan kipeys tai vaikka molemmat. Turhalta olisi tuntunut se sinne viedä, jos ei mitään olisi kyennyt tekemään. Ehkä tässä on katseltava Sabille joku sellainen tutustumistunti (monellakohan tutustumistunnilla saan käydä, ennen kuin miut potkitaan pihalle? :D). Liekö karmaa vai mitä, mutta Riina oli hieman hankalana dobossa. Tai ei nyt pahasti, mutta pari kertaa ilmoitti vieruskavereille, että ystävyys jatkuu tasan niin kauan kun pysytte poissa hänen pallolta, nameilta, omistajan luota ja kaikkein mieluiten silmistäkin. Narttu mikä narttu. Itse temppuilu sujui kuitenkin varsin mallikkaasti. Asennonvaihtoja saatiin jo tehtyä pallon päällä (seisominen vähän hankala, miulla oli myös käskyongelma kun en halunnut pilata meidän kaukoja ennen koetta ;)) ja alkeellinen pyöriminenkin onnistui. Alkeelliseksi saattaa tosin jäädäkin, on se Riina sen verran iso, ettei se nyt mitä vaan mahdu siinä pallon päällä hillumaan. Ja ehkä neljännen? kerran yllätyin siitä, kuinka tunti tuntui omissakin lihaksissa. Kiitos Suville ja jumppatovereille, eiköhän pidetä perinnettä yllä! Riina oli ihanan rento ja letkeä koko loppuillan, valui vaan sohvalta alas kuin sula vaha :D

Pretty face and electric soul

Siinäpä parit nätit naamat. Ja sitten toimintaa!

Ullalla käytiin kyläilemässä jo jokin aika sitten. Mikäs oli rentoa kyläilypäivää viettäessä: lenkkeiltiin pellolla, treenattiin hallilla (edelleen aika luksusta!) ja puhuttiin, tutkailtiin, pohdittiin. Tuolla Ullan hallilla treenaaminen on kyllä aina välillä hyväksi Riinan keskittymisen kehittymiselle. Jotenkin sille on vaikeaa koota itseään tuolla. En tiedä mistä johtuu, varmaan siitä kun on vaan niin siistiä olla "kotona" :D

Ullasta ja Salamasta voinkin johtaa ontuvan aasinsillan MM-tiimiin. Tajusin vähän aikaa sitten, että kohtahan on jo ensimmäinen leiri. Ihan hyvä tässä vaiheessa, melkein olin jo menokalenterin suunnittelussa huhtikuuhun asti päässytkin. Vähänkö hauskaa! Tosi mukava päästä tutustumaan ihmisiin paremmin ja tokoilemaan niin perusteellisesti ettei ikinä :D Facebook-elämän perusteella leireiltä ei varmasti menoa, meininkiä ja viiltävää analyysia tule puuttumaan ;)

Ohjattuihin agilitytreeneihin ollaan viime päivityksen jälkeen ehditty kahdesti, tai no ei niitä enempää ole ollut tarjollakaan. Kävi tuuri sen suhteen, että kovat pakkaset laittoivat jäihin vaan yhden treenikerran.



Ensimmäisellä näistä kahdesta kerrasta tehtiin tällaista rataa. Sai valita tekeekö yksittäisiä ohjauksia vai pitkää rataa. Meinasin jo kallistua ohjaustekniikkapiiperryksen puoleen, mutta sitten rohkaistuin ja päätin, että joskus kai se olisi rataakin treenattava. Ei voi ehkä olettaa, että kisoissa homma pelittää, jos treeneissä ei koskaan edes yritä. En tiedä jäikö tästä hirveästi mitään hampaankoloon. Kun mie ohjaan, Riina kulkee. Yksinkertaista, eikö? Kepit haki paremmin kuin olisin kuvitellut. Ikuinen kehityskohde on miun omat ohjaussuunnitelmat. Osaan kyllä toteuttaa, kun joku kertoo miulle kuinka ohjaan, mutta jos itse pitäisi ottaa asiaan kantaa niin valitsen yleensä ne kaikista hankalimmat ja juuri siihen kohtaan epäsopivimmat ohjaukset :D Ei tähän varmaan auta kun pitkällinen "ajattelen ensin itse ja sitten vasta kysyn neuvoa" -kuuri. Tai sitten vaan vakoilen, miten muut aikoo ohjata ;)



Toinen rata oli tällainen. Tämä tuli itse asiassa meille varsin hyvään aikaan. Niin paljon kuin tykkäänkin niiden ohjaustekniikoiden kanssa piipertää (olen siis ehkä täysin oikean kouluttajan ryhmässä? :D), niin kai se pitäisi osata ihan vaan ohjata ja viedäkin sitä koiraa. Olen yliherkkä pitkien kaarroksien suhteen. Olen jotenkin ajatellut, että Riina hyppää kauhean pitkälle/ei tee tiukkoja käännöksiä ja kompensoi tätä sitten vauhdilla. Mutta kun ei se tee niin. Se kääntyy itse asiassa erinomaisen hyvin, kun vaan olen itse oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikein päin,yritän välttää tahdottomia pakkoliikkeitä ja ohjaan järkevästi. Ja kulkee lisäksi kovaa. Luulisi kelpaavan. Tässä, niin kuin ihan yleisestikin, auttaisi kun vaan luottaisin. Lupaan harjoitella, ja ryhmätreenit on siihen oikein otollisia, kun pystyn luottamaan siihen että joku huomauttaa jos koira häröilee.



Ryhmätreenien lisäksi on käyty useita kertoja tokovuoron yhteydessä hallilla työstämässä kontakteja. Mielenkiintoista, että kun asialle tekee jotain, se alkaa toimia. Meidän kontakteista tulee erilliskäskyttömät, nopeat ja hemmetin hienot. On tehty sekä puomia (jolla myös vahvistettu ylösmenoja längillä, toimii!) että keinua, molemmissa niin että palkka tulee vapautuksena edessä olevalle putkelle. Jos himmaa, vapautan vauhdista (tässä ei haittaa vaikka loikkaa kontaktin, kun ei olla juoksukontakteja opettelemassa), jos tulee hyvin, hyvästä pysähdyksestä 2on2off-asentoon saa palkaksi vapautuksen putkelle. Putki toimii hyvin meillä etupalkkana. Palloon tms. jumisi liikaa, en halua himmailua. Radalla kontaktit toimii jo, jos juoksen Riinan ohi eteenpäin, ei vielä kestä sivuirtoamista. Radalla en edes vaadi vielä mitään, työstetään vielä jonkin aikaa täysin erikseen. Vauhdin olen kuitenkin hakenut niin puomille kuin keinullekin hypyn kautta, ettei tule liian ruusuista kuvaa siisteistä ja hyvin onnistuvista suorituksista ;) Tosi hyvin Riina on alusta asti tajunnut kontaktit ilman "ota"-käskyä, se on ollut kertakaikkisen turha.

Cold as ice

On kuulkaa lenkkeilty jäällä! Paljon, joka päivä, muualla ei olla juuri käytykään. Suvi ja koirat on useasti ajelleet meille lenkkeilemään, mikäs sen mukavampaa (: Jostain kumman syystä Ellin vierailut ei ole päätyneet kameralle... Sillä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, että ne on Riinan kanssa ihan bimboja, kukaan siinä perässä pysy.

Taitoa vai tuuria?

Selkeää taitoa ;)

Olen erikoistunut lähikuviin.

Tätä kuvaa itken ikuisesti. Miksei kamera ole pystyasennossa ja miksei se ole tarkka?!

Sabikin pakotettiin osallistumaan kuvaustoimintaan. Ei arvostanut, mutta pönötti kun käskettiin.

Koulussa ei ole mitään hurjia aikoja tarvinnut viime aikoina olla, joten päivisinkin ollaan ehditty milloin mitäkin. Eräs kaunis päivä vierailtiin Taipalsaarella. Lenkkeily sujui porukalla kuin vahoina hyvinä aikoina :D, tai itse asiassa paremmin, koska Riina ja Sissi olivat unohtaneet, ettei ilman frisbeetä voi leikkiä. Siellä ne painelivat menemään ihan ilman meitä, niiden personal-viihdyttäjiä.

Ok myönnetään, oli se frisbeekin mukana. Yritin ottaa kivaa poseerauskuvaa tollereista, tuli tällänen.

Tämän lähemmäksi järkevää poseerausta ei älykäs bordercolliekaan yltänyt...

Inspiroiduin videosta, jossa joku mies käveli lumeen kaiken maailman taiteellisia kuvioita. Ehkä harjoittelen vielä hieman, ennen kuin lähden haastajaksi. Ihan selvennyksen vuoksi ilmoitettakoon, että siinä lukee Nea ja se on kirjoitettu ajelemalla lastenvaunuilla :D

 

Näin kaunista oli heti silloin jäiden tultua.

Joskus koppikin onnistuu!

Poseeraus onnistui, kun ei ollut Sissiä häiriötekijänä ;)