lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hyl mikä hyl

Ei voi minkään. Huomatkaan kuitenkin yleisöä suuresti huvittanut "bordercollielta ei lähde panta päästä" -episodi.


Miksi meidän agility (= miun juokseminen) on myös ruvennut näyttämään miun silmissä hitaalta... Ehkä miulle huomenna koulutuksessa kerrotaan onko asia oikeasti näin ;) Eikä muuten ikinä tunnu hitaalta juostessa, ylläri.

Tokotilanne ja muu elämä

Toki "muu elämä" silti liittyy koiriin :D Eli siis Lpkyn parissa on hommailtu niin hallituksen puolella kuin tokojaoksenkin nimissä, josko myö jonkinlaista tokotoiminta saadaan tällekin kesälle järkättyä. Aina ei asiat mene ihan niin kuin suunnittelee, uudistukset on hankalia, mutta sit on vaan sovellettava ja tyydyttävä vähempään. Sekä Laun että Lpkyn kevätkokouksissa kävin istumassa, Lpkyn kokouksesta jäi jopa jotain käteen, nimittäin tällainen:

En osaa kääntää, valitan. Enkä tiedä mihin meidän toinen titteli, TK1, on unohtunut (sopisi paremmin teemaankin), mutta ei haittaa, se onkin miusta ruma :D

Tänä vuonna lähettelin Riinan viime vuoden tuloksia vähän sinne sun tänne, ensi vuonna en ehkä taas jaksa. Mutta kivaahan se oli Lpkylta pieni muistaminen saada ja oltiin myö Sbcakinkin tokokoiralistauksessa yllättävän korkealla, sijalla 10. Tästä näkee että tosiaan kaikki ei niitä tuloksiaan lähettele :D Sbcakin vuoden nuori koiranohjaaja -kisassa (johon siis sain vielä osallistua!) hävisin Veeralle ;)

Toko. Mistä aloittaisin. Alkuvuosi on treenattu ahkerasti, nyt alkaa pieni väsymys painaa. Mutta sille ei anneta periksi vaan kaivetaan se treeni-into esille vaikka väkisin! Uskon että tähän auttaa esim. parin viikon päässä häämöttävä MM-tiimin leiri, ihanaa vaan tokoilla koko viikonloppu samanhenkisten hullujen kanssa ;) + kattokaa miten hienot pipot meillä on:



Teen nyt tähän sellasen pikalistauksen asioista, joita ollaan työstetty vuodenvaihteesta tähän hetkeen. Jospa tässä samalla itselle hieman hahmottuisi, mitä kannattaa lähteä tekemään seuraavaksi. Sisätreenailut ja kokeet olenkin kirjannut, mutta lisäksi olemme tehneet seuraavaa:

Kotipihatreenit

Tämä on toinen juttu noiden sisätreenien lisäksi, joka on varmaan ihan huomaamatta vienyt meidän toimintaa tehokkaasti eteenpäin. Kun on hoideltu tylsät tekniikat kotipihalla (eikä ne sitten niin tylsiä ole olleetkaan!), niin on kunnon kentällä voinut tehdä jotain hauskempaa.

Luoksaristopit
  • tekniikkaa hypyn kautta, mie peruuttaen ja koira miun edessä
  • vaikka Riinan hyppystoppi näyttääkin hieman hassulta ;), uskon että sen avulla olen selkeämmin saanut kerrottua Riinalle, että stopin jälkeen tassut tömähtävät siihen mihin tömähtävät, eivätkä liiku senttiäkään
  • eihän se koemaisessa hyppää, eikä se ole tarkoituskaan, hyvää ajatusta taaksepäin on näissä ollut
Jäävät
  • kun kerran olen näitä niin huono treenaamaan, niin kotipihalla välttely ei ole onnistunut
  • maahanmenoa ja istumista tehty, seisomisen on hoitunut tuon stopin kautta
  • olen yrittänyt yleistää käskyjä treenaamalla niitä mahdollisimman eri tavoilla (oikealla puolella seuraamisesta, kierroista yms.)
  • välillä on haettu vauhtia asentoihin, välillä itsenäistä suorittamista ilman minkäänlaisia apuja
  • miusta zetaan ihan kokonaisena liikkeenä on tullut näiden treenien myötä hurjasti varmuutta, ei tartte (niin paljon) pohtia tekeekö Riina oikean asennon vai ei
  • tästä huolimatta haluan istumisista ja maahamenoista vielä paljon parempia ja varmempia, vaikka hyvään suuntaan ollaankin menossa
  • pihalla hyvä kun on asfalttia, joka on hieman epämiellyttävä alusta
  • ihan reilusti olen vaatinut ja aion tästä eteenpäin vaatia näiden oikeaa suorittamista, opetettu on, nyt on tehtävä eikä siitä keskustella
  • loogista vai ei, sitä en tiedä, mutta jos Riina tulee miuta kohti, on pää laitettava maahan
  • jos kulkee sivulla, ei tarvitse, maahanmeno riittää, koska koko käskynvaihdollahan alunperinkin lähdettiin hakemaan parempaa asennetta liikkeeseen
Ohjattu
  • kapulannostoja niin, että kapulalle kierretään ulko- & takakautta -> näin siistein ja varmin
  • ennen käsky oli "oikee/vasen kierrä", nyt olen jättänyt tuon kierrä-sanan pois ja mennään pelkillä suuntakäskyillä
  • suoruutta merkeillä vahvistettu myös ulkona, alkaa olla hyvä -> pohdintaan, alanko vaatia myös koemaisessa, pisteisiin ei vaikuta mutta olisihan se siisti 
Kaukot
  • pitkään nää tuntui tosi hyviltä, nyt viimeisimmässä treenissä taas jotenkin hajosi
  • ollaan tehty s-i vaihdon tekniikkaa läheltä
  • muutamissa viime treeneissä myös vaihtoja pitkästä matkasta
  • nyt aion hetken palkata läheltä s-i vaihdon pelkistä painonsiirroista, että saadaan taas ajatus tähän mukaan
  • pitkästä matkasta siistiä ja tarkkaa tekniikka, hitaus ei haittaa
  • pitkääkin matkaa oikeasti treenattava -> tässä ollut vähän sama kuin zetassa, ei ole kauheasti kokonaisuutena tehty ja sit on vaan toivottu että toimii... erittäin järkevää
Paikallaolot
  • näissä tehty paljon erilaista: pelkkiä maahanmenoja (jälleen vaadin hyviä, vaikka asfaltti), maahan/istu jättöjä, pitkiä makuita, sivullepaluun eri variaatioita (sivulle ja suoraan palkalle, perusasennon jälkeen palkka, sosiaalisen palkan jälkeen palkka yms.)
  • nuuskimisesta joutuu jäähylle
  • nuuskimista pyritty ehkäisemään/skarppiutta lisäämään myös sillä, että olen välillä vapauttanut palkalle jo kesken koiran luokse paluun -> toimineet hyvin!
  • palkka pääasiassa edessä näkyvillä tai miun kanssa piilossa
  • aika paljon tehty mie näkyvillä, jotta olen pystynyt kontrolloimaan nuuskimista
Toiseen kertaan jää vielä kenttätreenien selostukset, nyt ei jaksa, huomenna agikoulutukseen.

Maanantaina se taas alkaa, huokaa Riina. (Onneksi ko. ainetta ei sentään tarvitse enää päntätä!)

  


torstai 27. maaliskuuta 2014

Agikooste

Viikkotreeneissä on käyty, pari kertaa olen ryhdistäytynyt omatoimisissa keppi-/kontaktitreeneissä, ja lisäksi olemme hakeneet oppia ulkopuolisista koulutuksista. Yhdet kisat ollaan saatu tälle keväälle mahdutettua so far, kevään aikana olisi vielä tarkoitus pariin otteeseen kisata. Tietysti kesälläkin, jos ei muiden lajien menot häiritse liikaa.



Tämä rata on aikajärjestyksessä vanhin, jota ollaan viikkotreeneissä tehty. Oli ihan riittävästi haastetta, mutta hyvin miun Riina siellä kolmosluokan koirien seurassa viiletti menemään! Tämä oli ehkä yksi niistä radoista, joita treenatessa aloin herätä siihen, että itsekin pitää mennä asenteella eikä vaan himmailla eteenpäin. Tästä lähtien olen päättänyt, että niin kauan kuin vaadin koiraltani parasta, on miun annettava se myös itsestäni. Pätee muihinkin lajeihin.



Tämä oli ihan hauska rata! Alku onnistui sekä leijeröiden että normaalisti, mutta nuo 7-kepit oli tosi paha rasti, kun tuo putki oli niin lähellä. Loppuradassa ei suurta ongelmaa, lähinnä hienosäätöä.



Mietin että miksei miulla ole tästä radasta niin minkäänlaista muistikuvaa, mutta sitten muistin että ei tehtykään tätä, kun yksikään este ei ollut treenivuoromme alkaessa lähelläkään oikeaa paikkaansa. Siispä hyödynsimme edellisen ryhmän rataa, jossa aika paljon sellaista perushommaa. Takaaleikkauksia muistaakseni? Ihan mukava rata sekin, tulipa vahvistettua perusasioita.



Tämän radan muistan puolestaan erittäinkin hyvin, koska se oli ensimmäinen rata treeneissä pitkiin aikoihin, jolla onnistuttiin tekemään nolla :D Toki ensin pätkissä ja harjoitellen, mutta lopussa putkeen. Kuulemma näytti hyvältä, harmi ettei ollut kameraa. Miut varmaan kohta erotetaan koko mein ryhmästä, kun kouluttajan ukaasit kameran ottamisesta mukaan treeneihin on kaikuneet jo viikkoja kuuroille korville. Hups. Ihan rehellisesti en vaan ole muistanut! Kerran taisi meidän keppiongelma ilmetä tällä radalla (nyt se alkaa olla jo historiaa, mutta Riina jätti parissa treeneissä viimeisen keppivälin menemättä) ja sekin oli oma vika kun yritin vähän liian vaikeaa sivuirtoamista radan yhteydessä, kun muutenkin oli ollut se keppiongelma. Sisäänmenot Riina hakee kyllä hyvin! 7-8 välistäveto vaati selkeämmän ja vahvemman ohjauksen kuin mitä ensimmäisellä kerralla tein, jotta ehdin jatkoon. Mutta on se vaan mukavaa kun sekä koira että (toivottavasti :D) miekin pystytään korjaamaan toimintaamme ohjeiden mukaan aika tehokkaasti. Ei tule sellaisia turhaumia, kun virheet saadaan korjattua heti. Tämän radan yhteydessä pohdin myös sitä, että kuinka olen niin onnistunut laiminlyömään koemaisuuden agilityssa, kun siitä tokossa koko ajan sauhuan? Se on kyllä kenties ollut tietoinenkin päätös, en ole halunnut paineita treeneihin :D Mutta mitäs treenaamista se sellainen on? Lupaan tästä lähtien edes yrittää tehdä niitä nollaratoja myös treeneissä, mikäli vaan mahdollista. En aio vetää herneitä nenään jos ei joka kerta onnistu, mutta jos niitä edes vähän useammin onnistuisi tekemään treeneissä, niin kai se ajan myötä tekisi kisatilanteista vähemmän hermoraastavia. Toivotaan näin. Epiksissä en edelleenkään jaksa ruveta käymään, koska meillä ei mitään erityisesti kisatilanteeseen liittyvää ongelmaa ole (katsotaan vaan, ensi viikolla Riina ei pysy lähdössä, juoksee läpi kaikki kontaktit ja räiskii systemaattisesti rimoja...). Sama treeni saadaan ryhmätreeneissäkin.



Tämä oli viime viikon helppo rata. Meidän kouluttaja on vissiin kokenut jonkun valaistumisen, kun meidän treeniradat on olleet viime aikoina selkeästi perusohjauspainotteisempia. Hmmm. Josko niitä ohjaustekniikoitakin sitten taas joskus? Tämä oli joka tapauksessa kiva rata, kerrankin sai juosta! Yllätyin, kun Riina ei ollutkaan pöydällä niin suvereeni, sillä olisikin ollut kiire jatkaa rataa. Pysyi kyllä kukn vähän kovemmin huomautin. Renkaan jälkeisellä hypyllä kääntyi paremmin kun juoksin ihan lähelle kääntämään, mutta pelkällä rytmitykselläkin ok. Okserilla ei rimat lentäneet kertaakaan, vaikka ollaan sitä tosi vähän treenattu.



Eilen tehtiin kisamaista (tämä rata hieman muokattuna, koska hallinpuolikas on niin pieni), ja pari viikkoa aikaisemmin myös, mutta siitä radasta ei ole piirrosta. Juuri kun päätin että kisamaisiakin pitäisi ottaa, niin niitä ilmestyi meidän treeneihin, kerrassaan sopivaa! Tuntuu, että ehtii tehdä jotenkin enemmän, kun ensin tehdään kisamaisesti rata läpi ja sitten jokainen treenaa vuorollaan. Ehkä illuusio syntyy siitä, kun saa kaksi kertaa tuoda koiran halliin :D Tällä radalla ekalla kierroksella olisi tullut vitonen (keppien aloitus valui toiseen väliin). Se oli kuitenkin helposti korjattu, pysyin vaan itse hieman kauempana ja annoin koiran hoitaa. Ensimmäisellä kierroksella ei myöskään onnistunut saksalainen 12-hypylle, vaan oli pakko takaaleikata. Se saatiin kuitenkin toimimaan treenikierroksella, kun sain liikuttua välistävedon aikana paremmin. Yllättävän hyvin onnistui myöd 11- ja 12-hyppyjen ohjaaminen toiselta puolelta. En oikein tiedä mikä ohjaus se oli, mutta luonnottomalta tuntui jättää koira niin selän taakse.

Maaliskuun alussa Lau järjesti Kiitorekun rytmityskoulutuksen 1. osa, johon Riinan kanssa osallistuttiin. Oli mielenkiintoista ja kiva nähdä kuinka hyvin Riina miun liikettä lukee. Toisaalta on myös oltava tarkkana, koska se voi olla yhdestä askeleesta kiinni kääntykö Riina hypyn jälkeen hyvin vai kieltääkö se hypyn. Putkijarrukin oli osana yhtä radanpätkää, kiva oli kokeilla ja todeta että toimii! Rytmityskoulutuksen 2. osa pidetään huhtikuussa, ilmoittauduttu on. Siellä rytmityksiin yhdistellään perusohjauksia. Kuulostaa hyvältä, koska Riinan niin hyvin jo miuta lukee, että uskon ettei ohjauksien liittämisessä yhtälöön ole ongelmaa.

Kuun puolessavälissä lähdettiin sitten vähän extempore Lpkyn hyppytekniikkakoulutukseen (jälleen Kiitorekun), kun sinne tuli peruutuspaikkoja ja miun viikonlopun ohjelmisto oli epätavallisen tyhjä. Koulutus oli suunniteltu pk-hyppyä ajatellen, mutta toimi tietty agiinkin. Ei kai siinä sen kummempaa, Riina osaa hypätä :D Ja nyt on sitten vielä ne kunnon griditkin paperilla oikeine mittoineen, niin kelpaa treenailla.

Kotikisat käytiin juoksemassa 8.3., kaksi rataa: hyppäri ja agirata. Hyppärillä alkoi ja omaan radan unohdukseen kosahti. Ennen ja jälkeen sen kohdan oikein mukavaa menoa. Juuri kun olin kehuskellut että ikinä en ole unohtanut rataa. Tyypillistä. Sekunnin sadasosa riitti sekoittamaan pakan. Ärsytti. Onneksi oli kuitenkin vielä toinen mahdollisuus jäljellä, ja sen hyödynsimme 0-tuloksen, luvan ja 1.sijoituksen arvoisesti! En tiedä mikä siinä on että onnistutaan aina silloin kun on viimeinen mahdollisuus. Kaikki meidän nollat on tulleet joko kisapäivän viimeisellä radalla tai sitten kisoissa, joissa ollaan menty vaan yksi rata. Tämän kirouksen purkamiseksi asetankin meille yhden agitavoitteen lisää tälle vuodelle, nimittäin tuplanollan. Eihän se nyt niin voi aina toimia että ekat radat kustaan.

Näistä meidän ekoista varsinaisista kakkosen kisoista jäi mieleen se, että oikeasti pitää jo odottaa ohjauksellisesti haastaviakin ratoja. Niitä itse asiassa on jo ykkösissäkin, mutta meidän kohdalle ei siellä pahemmin osunut. Menin näihin kisoihin vähän sillä asenteella, että ei siellä kuitenkaan mitään maatamullistavaa ole, mutta jouduin nopeasti pyörtämään ajatukseni ja miettimään ohjauksia tosissani. Tietysti kisatilanteen luoma paine tuo oman mausteensa soppaan.

Kuva: Kyllä tästä lähtien ilmoittaudun jokaisiin kisoihin vaan yhdelle ainoalle radalle ja kannustusjoukot/kamerat jää visusti kotiin! Ensimmäinen rata -> katselijat paikalla, kamera valmiudessa, ohjaaja unohti hetkellisesti radan, hyl. Toinen rata -> mukavan rauhallinen halli, ei kameroita lähimaillakaan, keskittyminen kohdillaan, 0, ensimmäinen luva kakkosista ja luokkavoitto. I rest my case. Hieno Riina <3
Riina palkintoruusukkeineen, -luineen ja -leluineen. Taustalla elämän epäreiluudesta masentunut Sabi :D

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Äly ja väläys retkeilee


Helmikuun lopulla jatkettiin vielä koeputkea ajelemalla Jyväskylään rallytokokisoihin. Joskus käy tuuri ja aikataulut natsaa, mentiin kätevästi Suvin ja Ellin kanssa samalla kyydillä, he kun suuntasivat näyttelyyn, jonka yhteydessä rallyt pidettiin. Koko Jyväskylän retkeä edeltänyt viikko elettiin tokokiellossa, ja kaikki voimavarat kohdistettiin rallyyn :D En oikein ikinä jaksa aktivoitua ennen kuin juuri kisojen alla. Tosin ylemmissä luokissa pitää ehkä muuttaa toimintatapoja, sitä käytösruutua olisi ihan kiva etukäteen treenailla.

Riina toimi oikein mukavasti häiriöisessä näyttelyhallissa, olipa tosi hyvä fiilis! Riina keskittyi ja teki parhaansa, silloin ei ole lajilla väliä! Yhden harmittava 10 pisteen vähennys aiheutui ylimääräisestä kiepistä (en muista minkä liikkeen yhteydessä. Lisäksi yksi kolmen pisteen virhe (en siitäkään muista millä kyltillä, luulen että joko liikkeestä maahan (meni vähän hitaasti) tai pyörähdys (hidastin ehkä itse vauhtia liikaa). Oltiin tuomarin suosikkeja (mikä tiesi palkintoja) ja kisalappuseen oli kirjoitettu kommentit: kaunis, rauhallinen suoritus. Niin oli <3 Ei se häsellä eikä hyöri ja pyöri, mutta ei sen tarvitsekaan (sitä varten on kelpiet ;)). Niinpä saatiin hyväksytty tulos, RTK2 ja siirto voittajaluokkaan. Kiva että saatiin tää "pakollinen" tulos alta pois, voidaan sitten rauhassa keskittyä ylempiin luokkiin lajin virallistuttua.

Matkailun kruunasi heseateria ja Suomen pronssilätkäpeli.

Kaksi koetta kerralla

Varkaudessa ja Kotkassa, helmikuussa ja maaliskuussa, kolmostulos ja kakkostulos, ihan ok fiilis suorituksesta ja oikein hyvä fiilis suorituksesta.

Paikkaistuminen: 0/10

En tiedä johtuiko tuo Varkauden nollaus liian tiiviisti olleista kokeista (koe oli kaksi viikkoa Lappeenrannan kokeen jälkeen), vai mitkä tähdet olivat väärässä asennossa. Noh, eipä kyllä ollut itselläkään niin varma/hyvä olo kehässä. Eipäs kun nyt muistan mikä oli (typerä) syy tähän virheeseen! Tässä kokeessa tehtiin istuminen ekana. Hölmö minä en kauheasti ollut treenannut sellaista. Varkauden hallin lattia tuntui myös houkuttavan lähes kaikkia koiria, mutta en turvaudu siihen tekosyyhyn, kyllä pitäisi osata olla nuuskimatta.

Jee, se toimi taas! Ja erityisesti pidin siitä, että meidän nuuskimattomuustreeni näkyi. Eipä se nyt kauheasti istumisessa ole nuuskinutkaan (paitsi tuolloin Varkaudessa, kun Riina nuuskimisen seurauksena vaipui maahan, heheh), mutta nyt ei edes kurotellut päätään alaspäin miun lähestyessä, mitä on usein tehnyt.

Paikkamakuu: 8,5/8
Varkaudessa pisteet lähti taas siitä nuuskimisesta (argh), Kotkassa paljon mukavammasta syystä eli siitä ettei mennyt maahan ekalla käskyllä. Tässä jännitin, meneekö muiden käskyillä, kun oli Suvin käskyjä pari treeniä sitten totellut. Hiillostin Riinaa sitten ennen liikkeen alkua, että tehdään paikkamakuu, istu! No istuihan se :D Sitten kun toisella käskyllä meni maihin (vähän hitaasti ja lysyyn kylläkin), niin pysyi siellä oikein erinomaisesti täysin samassa asennossa. Ilmeisesti muuten ei ollut nuuskinutkaan, mutta kun ahdistava minä kävelin ohi niin piti käyttää nenä maassa.

Molemmissa kokeissa tauko tässä välissä. Varkaudessa kaksi settiä sekoitetuin liikejärjestyksin, Kotkassa kaikki putkeen sekoitetusti.

Seuraaminen: 8/8
Aika tasaista hei! Varkaudessa Riina teki miun mielestä kauneimman evl-seuruunsa ikinä. Pisteet lähti poikittamisesta, mitä kyllä myönnänkin että se tekee. Onneksi suorat perusasennot on kuitenkin uponneet selkärankaan, joten niistä ei pisteitä pääse ottamaan.

Kotkassa pisteet lähti perusasentojen hakemisesta (ihan oikea tuomio, oli hitaita), en muista oliko muuta syytä. Ei ainakaan miusta mainittu poikittamista, eli oli varmaan suora. Arvoin vähän, että milloin voin antaa askeliin käskyjä ja milloin en, ettei tulisi edes pientä vinkumista (kerran taisi tulla). Vinkumiseen on parissa viime treenissä otettu yhtä tiukka linja kuin haukkumiseenkin, mutta ei se ihan vielä kanna täysillä kokeeseen (vinkuminen ongelma pelkästään seuraamisen askeleissa).

Zeta: 7/9
Varkaudessa ei mennyt maahan, ärsyttävää, koska sitä on treenattu. Kotkassa ehkä mein paras koezeta ikinä! Istumiseen annoin vähän isomman avun kuin oli tarkoitus, muuten hieno. Ei nuuskinut, jes! Olenkin kyllä ottanut itseäni niskasta kiinni ja oikeasti treenannut tätä liikettä :D Saattaa vaikuttaa. En enää ikinä ylenkatso mistään liikkeestä saatavia pisteitä.

Luoksari: 8.5/0
Varkaudessa nuuski luoksarin jätössä (niin kuin öö, kaikissa liikkeissä jossain vaiheessa...), stoppi vähän valui mutta ihan ok. Kotkassa tää harmitti tosi paljon. Riina ei reagoinut ollenkaan stoppikäskyyn (ei muuten koskaan aikaisemmin ole näin tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin), minkä seurauksena miulta meni pasmat sekaisin ja unohdin meidän maahanmenokäskyn. Sinne meni ykkönen. Tai no, vitonen luoksetulosta ei olisi meidän tulosta pelastanut, mutta normitasoinen 7/8 kyllä.

Ruutu: 0/8.5
Ai hemmetti sitä Varkauden tilannetta! Riina hienosti meni merkille ja löysi ruutuun (tosi harva koira löysi, luoksarimerkit häiritsivät), mutta sitten se perkele nuuski siellä ruudussa ja nousi ylös! Kyllä korpesi. Kotkassa hyvä merkki (laukalla! vaikkakin hieman hitaalla) ja hyvin ruutuun, luoksetulossakaan ei miusta ongelmaa. Kuulin vaan jotain ennakoinnista... En tiedä mitä ennakoi, mutta siitä lähti pisteet :D Pitää treeneissä tarkistaa, ettei vaan lähde liikkurin käskystä.

Ohjattu: 10/9
Sanoisin että ehkä viime aikojen onnistunein liike. Varkaudessa huippuvarmaa ja tasaista suorittamista, Kotkassa olin tosi tyytyväinen siihen, että meidän kotipihatreeni näkyi (kapulalle kierretään ulkokautta, näin haluan välttää keskikapulavirheitä ja vielä siistiyttää kapulan nostoa). En oikeastaan tiedä mistä Kotkan piste lähti, olisiko vähän hidastanut palautuksessa miun edessä.

Metalli: 7/8
Tässä liikkeessä tullut vähän laskua pisteissä edellisiin kokeisiin verrattuna, vaikka ei ainakaan miusta täysin olla unohdettu treenata :D Varkaudessa kolautti hyppyyn (taas näitä "ei ikinä aikaisemmin" -asioita) ja taisi kipittää ravilla takaisin. Kotkassa ällötti omituisen paljon, vaikka miusta oli lämmitetty kapula. Ravilla ja loppupa vino.

Tunnari: 5/5
Kovin tasaista tämäkin, vaikka ei ehkä niin miellyttävällä tavalla. Tunnari otetaan tehotreeniin ennen seuravaa koetta. Treeneissä on onnistunut, koemaisestikin, mutta kokeissa vanha epävarmuus on nostanut päätään. Palautukset on siis kusseet. Riina nostaa oman, pudottaa ja sitten tuo. Kotkassa annoin tiukan toisen "oma"-käskyn. Harmittaa, kun Riina lähtee kokeessa ihan eri mielentilassa kapuloille. Treeneissä menee asenteella, kokeessa vähän anteeksipyydellen. Mutta ei myö tästä masennuta, tunnari on joskus onnistunut kokeessa erinomaisestikin joten se voi onnistua uudestaankin. Yksi mikä nyt äkkiseltään tulee mieleen on, että pitää tehdä enemmän niin, että koemaisesti monta liikettä alle ja sit se tunnari. Parhaitenhan tää liike on meillä sujunut niissä kokeissa, joissa se on ollut ekana liikkeenä. Sitten sitä on jotenkin jumiutunut siihen treenitapaan, kun kaikki on jankuttaneet miten on ekana liikkeenä vaikea, vaikkei Riinalle ole, päinvastoin.

Kaukot: 8.5/8.5
Nyt kun näitä pisteitä listaa vierekkäin niin tajuaa mikä on Riinan taso :D Eikä siinä mitään, ihan hyvältä näyttää, tästä on hyvä taas lähteä nostamaan. Varkauden kaukoista ei muistikuvaa (se koe on muuten videolla, voisin kaivella kamerasta), mutta luulen että on tehnyt vähän paremmalla tekniikalla kuin Kotkassa, koska silloin pisteitä lähti jo nuuskimisesta jätössä. Toisaalta taas Kotkassa miusta näytti, että oli yritystä, jopa s -> i vaihdossa!

Yhteensä 202 p/231 p
Kotkassa oli kivempi fiilis kuin Varkaudessa. Nyt viimeistään yritän tajuta että max 1 koe/kuukausi, ohjaaja tarvitsee kuukaudenpäivät palautuakseen koitoksesta :D Ja neljä viikkoa menee oikeasti tosi äkkiä. Yhtään lyhyempi aika ei oikein riitä treenaamiseen. Varkaudessa se oli kuitenkin hyvää, että vaikka Riina meinasi olla vähän matalassa vireessä, se kuitenkin nousi eikä näkynyt liikkeissä juurikaan virheinä (se nuuskiminen olikin sitten kokonaan oma lukunsa). Kotkassa taas pakkaa sotki meitä edeltävän koiran keskeytys. Tästä opin ainakin, että jatkossa vastaavissa tilanteissa menen paikalle ihan rauhassa ja oman aikatauluni mukaan. Minä olen kokeesta maksanut ja miulla on siihen oikeus. Eihän siis kukaan miuta nytkään hoputtanut, paitsi sellainen pieni ääni miun päässä :D Tajusin sentään jotenkin koiran viritellä, mutta paremminkin olisin voinut.

Kuulostaa myös ehkä tyhmältä, mutta tavallaan olen iloinen molempien kokeiden nollista. Mieluummin otan yhden-kaksi nolla ja muista liikkeistä hyvät pisteet kuin tasaisen ankean rivistön.


Seuraava koe toivottavasti Lappeenrannassa 1.5., peukut pystyyn että saadaan sinne paikka! Treenisuunnitelmat on hioutumassa, odottakaa vaan ;)


Bordercollien vapaapäivä

Niin se vaan on, että yo-kirjoitusten loppuminen ja bloginpäivitysaktiivisuus ovat suoraan verrannollisia. Yritän kuroa yhden kadonneen kuukauden muutaman tekstin aikana kiinni.

Onneksi kuitenkaan tämän kevään urakka koulurintamalla ei missään vaiheessa päässyt vaikuttamaan koirien harrastustoimintoihin. Toki ehkä mietin, olenko treeneissä kaksi vai viisi tuntia, mutta pääosin treenattiin ja lenkkeiltiin lukulomankin aikana ihan normaalisti. Tämä harrastus kun on vähän sellainen, ettei koirille oikein voi sanoa että on nyt vähän kiireitä, nähdään ensi kuussa. Puhumattakaan miun omasta mielenterveydestä ;) Välillä tokotreenisuunnitelmien teko ja itse treenit olivat ainoat asiat, jotka estivät aivoja ylikuumentumasta.

Tämän viikon perjantai-iltapäivästä asti olemme kuitenkin nauttineet vapaudesta. Seuraavan viikon aion nukkua, treenata, katsoa telkkaria, nukkua, hengailla ja tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan. (Sitten tietysti koittaa karu paluu arkeen ja pääsykoekirjojen kimppuun, mutta jos ei nyt ajatella sitä.) Tänään aloitimme päämäärättömän hengailun käymällä mätsärissä agilityhallilla. Tai mätsäriin ei osallistuttu, paljon hauskempaa oli sisällä hallissa oheisohjelmien parissa. Tarjolla oli agilityputkikilpailua, nakinsyönti- ja taitokoirakisaa (= jotain rallytokon tapaista hieman muokatuin säännöin). Ulla oli pyytänyt miuta viemään Salaman putki- ja taitokoirakilpailuihin ja näin tehtiinkin. Ehkä taas kerran havaitsin, etten ole kovin taitava toisten koirien kanssa :D Puuttuu vaan jotenkin täysin sellainen tuntuma. Noh, kunnialla selvittiin kuitenkin, Salama oli varsin kelpo kisakaveri (: Omista koirista samoihin kisoihin pääsi osallistumaan Sabi, joka ei voinut uskoa onneaan ("Herranjumala, bordercollienpentele jätettiin autoon!!!") Vähän Riina näytti hapanta naamaa, mutta tyytyi kohtaloonsa. Ehkä sen elämässä on ihan riittävästi aktiviteettia. Sabi kulki oikein mukavasti putkikisassa, mitä nyt yhden putken suulle jäi pyörimään sen näköisenä että minä hetkenä hyvänsä hyppää sen päälle :D Taitokoirakisassa mentiin nakin voimalla, ilman ei oltaisi houkutuspullaa uskallettu ohittaa ;) Mutta ihan taitavasti se hommaili. Jos ei olisi dopingtilannetta niin saattaisin vaikka harkita Sabille rallytokouraa eläkepäivien ratoksi!